Diktaattoripörssi

Kuten pääskyset olivat ennustaneet, Kim Jong-il syntyi salaisessa sotilasleirissä pyhällä Baekdu-vuorella 16. helmikuuta 1942. Taivaalle ilmestyi harvinainen kaksoissateenkaari juhlistamaan johtajan saapumista, ja kun päivä vaihtui illaksi, huomattiin että yötaivaalla loisti uusi kirkas tähti!

Juri Irsenovitš Kim puolestaan syntyi paljon vaatimattomammissa merkeissä Vjastkojen kylässä Neuvostoliitossa 1941. Hänen äitinsä työskenteli korealaisten pakolaisten lastentarhassa, ja hänen isänsä, korealainen pakolainen hänkin, palveli puna-armeijassa.

Juri Irsenovitš Kim lakkasi olemasta viimeistään kolmi-nelivuotiaana kun neuvostoliittolaiset nimittivät hänen isänsä Kim Il-sungin Pohjois-Korean johtajaksi.

Kim Jong-il sai mitä ilmeisimmin suurimman osan koulutuksestaan Kiinan kansantasavallassa, jossa hän oli evakossa koko Korean sodan ajan. Myöhemmin Jong-ilin on sanottu opiskelleen Kim Il-sungin yliopistossa Pjöngjangissa pääaineenaan poliittinen taloustiede.

Jong-ilin valmistuessa 1960-luvun alussa hänen isänsä, jota jo siinä vaiheessa kutsuttiin "Suureksi johtajaksi", oli tukevaakin tukevammin ohjaimissa. Nuorempi Kim aloitti pitkän nousunsa virka-asteikossa työskentelemällä puolueen keskuskomitean virkailijana. Vuonna 1973 Jong-il nimitettiin keskuskomitean jäseneksi ja sihteeriksi, ja seuraavana vuonna hänestä alettiin puhua isänsä seuraajana.

Puolueen kuudennessa edustajakokouksessa Kim Jong-il nousi puolueen politbyroohon, ja hänen asemansa Kim Il-sungin seuraajana varmistui ja virallistui. Kahdeksankymmentäluvun mittaan isä-Kim vetäytyi vähitellen taustalle ja Jong-il otti enenevissä määrin vastuun käytännön hallitustyöskentelystä.

Kim Il-sung otti neuvonantajiensa mielipiteet päätöksiä tehdessään huomioon, mutta Jong-il osoittautui paljon autoritäärisemmäksi. Hän edellytti neuvonantajiltaan sokeaa uskollisuutta, ja valvoi henkilökohtaisesti kaikkea - jopa politbyroon jäsenten asuntojen kokojen tai heille jaettavien lahjusten kaltaisia detaljeja.

Hyvästä valmistautumisesta huolimatta Kim Jong-ilillä kesti kolmisen vuotta haalia absoluuttinen valta käsiinsä Kim Il-sungin kuoltua vuonna 1994. Presidentin virka jäi avoimeksi kunnioituksesta Suurta johtajaa kohtaan, mutta ei se mitään: "rakas johtaja" ja "suuri marsalkka" ovat oikein hyviä titteleitä nekin!

On myönnettävä, että Kim Jong-il peri isältään erittäin vaikean tilanteen. Talousromahdus ja luonnonmullistuksista johtuvat kehnot sadot aiheuttivat heti Jong-ilin noustua valtaan Pohjois-Koreassa yhden uuden ajan pahimmista nälänhädistä. Lopulta johtaja alentui pyytämään apua, mutta vaati lupaa kontrolloida avun toimittamista perille ja kavalsi leijonanosan toimitetusta materiaalista armeijalle ja omiin tarkoituksiinsa.

Avusta huolimatta miljoonien pohjoiskorealaisten arvellaan kuolleen nälkään. Kokonainen sukupolvi vammautui 90-luvun vaikeista vuosista niin, että pohjoiskorealaiset nuoret ovat säännönmukaisesti älyllisesti hitaita ja senttikaupalla lyhyempiä kuin eteläkorealaiset serkkunsa.

Rangaistukset rikoksista, keksityistä tai todellisista, olivat ankaria ja ulottuivat Kim Jong-ilin valtakunnassa kolmanteen sukupolveen. Lopputuloksena monta prosenttia kansasta asui vankileirien saaristossa, jossa heillä teetettiin ankaralla pakkotyöllä kulutus- ja muita tavaroita koti- ja ulkomaiseen käyttöön.

Ulkopoliittisella näyttämöllä Kim Jong-il esitteli aluksi aurinkoisia kasvoja. Hän tapasi Etelä-Korean presidentin ja muita ulkomaiden johtajia ja palautti eriasteisia yhteyksiä Koreoiden välille.

Päivänpaistepolitiikan jälkeen Kim Jong-il vaihtoi silmään uhitteluvaihteen. Vuosikausia kestäneiden nokittelujen ja vastanokittelujen jälkeen tilanne eskaloitui 3.10.2006 pisteeseen, jossa Pohjois-Korea ilmoitti suorittavansa ydinkokeen. 9.10.2006 Kim toteutti uhkauksensa, ja Pohjois-Korean arvaamattomasta, rutiköyhästä diktatuurista tuli kahdeksas sertifioitu ydinasevalta.

Rakasta johtajaa väitettiin alkuaikoina joko hieman yksinkertaiseksi tai viinaan- ja naisiinmeneväksi. Myöhemmin erinäiset lähteet taas kertoivat hänellä olevan neron älykkyysosamäärän. Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright ja Ruotsin pääministeri Göran Persson ovat joka tapauksessa kuvailleet Jong-iliä normaalikäytöksiseksi ja "terävänoloiseksi" kaveriksi, joten ainakin hurjimmat diktaattorin persoonaa koskevat väitteet lienevät eteläkorealaista propagandaa.

Jotkin Jong-ilin piirteistä tiedetään tosiksi. Kansan nähdessä nälkää diktaattori oli yksi Hennessy-konjakin ja Mercedes Benzin tärkeimmistä asiakkaista. Johtaja piti koripallosta ja elokuvista, joita hänellä kerrotaan olleen kokoelmissaan yli 10.000 kappaletta. Jong-il, kuten isänsä, pelkäsi lentämistä ja matkusti ulkomaille panssaroidulla junalla. Propagandan mukaan Kim oli lentopelostaan huolimatta taitava ja ansioitunut hävittäjälentäjä.

Rakas johtaja oli taitava golfinpelaaja. Ensimmäistä kertaa pelatessaan hän löi viisi hole-in-onea ja suoritti kierroksen tuloksella 38 alle parin. Luonnonvoimatkin kunnioittivat Jong-iliä: kun ylipäällikkö kävi Panmunjonissa tarkastamassa sotilasyksikköjä, alueelle levisi sankka ja yllättävä sumu. Johtaja saattoi tulla ja mennä tarkastamaan vihollisasemia ilman, että häntä saattoi huomata. Sumu hälveni vasta kun Johtaja asettui valokuvattavaksi sotilaiden kanssa.

Kim Jong-il oli mielipuolisen taikauskoinen. Eräänä yönä Rakas johtaja näki unen, jossa johtajan korvasi yksi kolmosista eikä hänen oma poikansa. Ja niin kävi Rakkaalta johtajalta käsky, että kaikki kolmoset on välittömästi vanhemmistaan erotettava ja "erikoislastenkoteihin" uskollisiksi aivopestäviksi sijoitettava.

Kimin viimeisiä vuosia varjostivat alati pahenevat terveysongelmat, ja koneisto alkoi koulia hänen nuorimmasta pojastaan Kim Jong-unista seuraajaa. Pahin mahdollinen toteutui lopulta 19.12.2011, kun uutisankkurit välittivät suru-uutisen Pohjois-Korean kansalle. Rakas johtaja oli poissa, suuren vallanperijän aika oli koittanut.