Diktaattoripörssi

Hafez al-Assad ei syntynyt kultalusikka suussaan mutta oli lapsesta pitäen lahjakas ja uuttera. Hän ponnisti epätodennäköisistä lähtöasetelmista diktaattoriksi kolmen kaappauksen kautta ja pyhitti pitkän valtakautensa oman suuruutensa ylistykselle ja perheensä pönkittämiselle.

Heydar Aliyev sai potkut Neuvostoliiton politbyroosta vanhoillisuuden ja korruption vuoksi. Se ei estänyt vanhaa KGB-miestä keksimästä itseään uudelleen ja nousemasta valtaan itsenäistyvässä Azerbaidžanissa, jota hän hallitsi kovakätisesti, kunnes pettävä terveys ajoi diktaattorin siirtämään vallan pojalleen.

Hastings Banda näytteli ulkomaille erikoista, mutta hyväntahtoista uuden kansakunnan isää. Ystävällisen naamion takana Banda oli yksi itsevaltaisimmista ja ankarimmista tyranneista, jonka sana oli Malawissa kirjaimellisesti laki.

Eräänä kauniina päivänä hammaslääkäri Gurbanguly Berdimuhamedow sai Turkmenistanin diktaattorista uuden potilaan. Se oli alkusysäys tarua ihmeellisemmälle totuudelle, jossa lääkäristä tulee diktaattorin seuraaja, miljoonien palvoma kaikkivoipa ja erehtymätön Arkadag, Turkmenistanin kansan suojelija.

Omar Bongo oli pieni mies, joka ryysti ahneesti maansa suuret öljyrikkaudet. Bongo oli todellinen selviytyjä, joka pokkuroi entistä siirtomaavaltaa ja valutti juuri riittävästi pennosia alaspäin ostaakseen itselleen tarvitsemansa tuen pysyäkseen vallassa läpi neljän vuosikymmenen.

Nicolae Ceaușescu, ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, johti Romaniaa megalomaanisin ottein kunnes sortui kommunismin mukana itäblokin ainoassa väkivaltaisessa vallanvaihdossa. Ceausescu, Kim Il-Sungin ystävä ja ihailija, tuhosi henkilökulttia kutoessaan ison kimpaleen Romanian historiaa.

Tieto lisää tuskaa, joten Francois Duvalier piti kansan tahallaan vailla koulutusta. Näin Papa Docin oli helpompi syöttää alamaisilleen pajunköyttä itsestään uudelleensyntyneenä voodoojumalana. Diktaattorin yksityisarmeija alisti heidät, joita tyrannin yliluonnolliset kyvyt eivät pelottaneet tottelevaisiksi.

Gnassingbé Eyadéma vei Togon ensimmäiseltä presidentiltä omakätisesti sekä viran että hengen, eikä sen jälkeen koskaan uskaltanut koston pelossa luopua vallasta. Eyadéma, jota tuhannen tytön tanssi- ja lauluryhmä oli aina valmiina ylistämään, julkaisutti itsestään kertovan supersankarisarjakuvan.

Francisco Franco nousi valtaan verisen sisällissodan jälkeen. Hän oli akseliin kallellaan, mutta pysyi viisaasti erossa toisesta maailmansodasta. Franco palautti monarkian mutta ei monarkkia, ja toimi "jumalan armosta" autoritäärisenä, kansallismielisenä sijaishallitsijana aina kuolemaansa asti.

Muammar Gaddafista tuli Libyan diktaattori 27-vuotiaana. Hän halusi yhdistää niin arabit kuin Afrikankin, asui palatsissa mutta esiintyi teltassa, kirjoitti suorasta demokratiasta ja hallitsi yksinvaltiaana. Gaddafi tuki terrorismia ja perusti koulun diktaattoreille, mutta liittyi myöhemmin terrorismin vastaiseen sotaan.

Etiopian keisari Haile Selassie nautti ulkomailla arvostusta vanhempana valtiomiehenä. Hän oli perustamassa sekä YK:ta että Afrikan yhtenäisyysjärjestöä. Kotirintamalla sujui heikommin: ihmiset kärvistelivät vielä 70-luvullakin feodaalivallan alla nälkäisinä ja lukutaidottomina.

Adolf Hitlerin aggressiivinen laajentumishimo johti maailmanhistorian tuhoisimpaan sotaan. Valloitettuaan Euroopan kiihkomielisesti antisemitistinen Hitler teollisti joukkotuhonnan murhatakseen vihaamansa juutalaiset, ja lähes onnistui tehtävässään ennen kuin hänen "tuhatvuotinen valtakuntansa" tuli tiensä päähän kahdentoista vuoden kypsässä iässä.

Enver Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti kaikkia liittolaisiaan, paitsi jugoslavialaisia, joita hän vihasi. Hoxha rakennutti rannikon täyteen bunkkereita odottaessaan maihinnousua ja teki kommunistisesta Albaniasta Euroopan köyhimmän ja sulkeutuneimman maan.

Saddam Hussein, Irakin kaikkivoipa presidentti, näki itsensä arabimaailman johtajana. Saddam harjoitti aktiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa, mutta aiheutti lupaavan alun jälkeen naapureilleen ja omille kansalaisilleen pelkkää kärsimystä. Irak on edelleen kurja paikka, mutta "uutta Saladinia" kaipaa vain harva.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.

Toisen epäonni on toisen onni. Kim Jong-ilin vanhinta poikaa ehdittiin jo koulia johtajaksi, mutta tämän koomattua pahasti Suuren seuraajan titteli karkasi nuoremmalle velipuolelle. Ja niin tapahtui, että vuonna 2011 kolmikymppisestä Kim Jong-unista leivottiin Pohjois-Korea Oy:n uusi toimitusjohtaja.

Francisco Macías Ngueman valtakaudella Päiväntasaajan Guinea tunnettiin Afrikan Dachauna. Macías, joka saattaa olla hulluin hulluista diktaattoreista, vainosi kaikkia ja tuhosi kaiken. Kun kansa yritti karata, diktaattori poltti veneet ja miinoitti tiet. Ne onnettomat, jotka eivät päässeet pakoon, Macías murhasi tai passitti plantaaseille orjatyöhön.

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viittaan, mutta Maon todellinen aate oli narsismi. Hän oli oman etunsa nimissä uhraamaan miljoonia, ja numeroina mitattaessa Mao onkin historian pahin murhamies. Puhemies jopa halusi aloittaa ydinsodan, koska hänen logiikkansa mukaan "kiinalaisia on enemmän".

Mobutu Sese Seko afrikkalaisti Kongon Zaireksi ja kansallisti maan luonnon- ja muutkin varat itselleen. Mobutun korruptoitunut kleptokratia teki Zairesta konkurssipesän, jonka mittavan valtiovelan diktaattori olisi halutessaan voinut kustantaa omasta pussistaan.

Benito Mussolini, fasismin isä, puhui innostavasti ja sai junat kulkemaan ajallaan. Mussolini haaveili uudesta Rooman imperiumista ja töräytteli korskeana sodan torvia, mutta kapsahti katajaan kurkotettuaan liian korkealle. Polleasta Ducesta tuli Hitlerin sätkynukke ja hän päätti päivänsä katuojassa.

Saparmurat Nijazov muokkasi Turkmenistania kiihkeästi omaksi kuvakseen kunnes aikainen poismeno keskeytti lupaavasti alkaneen työn. Suurta johtajaa jäivät kaipaamaan kaikki maailman kirjastoista ja eläkkeistä vapautetut luita pureskelevat turkmeenit. Vain Ruhnama, Nijazovin kirjallinen suurteos, lohdutti kansakuntaa sen suurimman surun päivänä.

Kauan sitten, kaukana Afrikassa, Teodoro Obiang Nguema Mbasogo oli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma tyranni. Sitten hän löysi paljon öljyä ja hänestä tuli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma ja ökyrikas tyranni.

Josif Stalin, kansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi hinnalla millä hyvänsä. Stalin murhasi ja vangitsi massoittain alamaisiaan, "puhdisti" kokonaisia kansoja, ja aiheutti tahallaan Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Kiitokset rautaesiripusta ja kylmästä sodasta kuuluvat niin ikään Stalinille.

Ennen kuin Rafael Trujillosta tuli yksinvaltias, hän kunnostautui kollaboratöörinä, kidnappaajaana ja raiskaajana. Diktaattorina Trujillo varasti, murhasi ja pönkitti egoaan minkä kerkesi kunnes konepistoolimiehet niittivät Yhdysvaltojen tuen hiivuttua despootin autoonsa kesken huviajelun.

Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2017 republikaanisen puolueen listalta, ensimmäisenä autoritäärisenä "vahvana miehenä" tasavallan historiassa. Hän halvensi ja uhmasi kansanvallan perinteitä ja instituutioita ja kaivoi maata demokratian alta. Vasta historia on tuomitseva joutaako trumpismi historian romukoppaan vai osoittautuuko se nykyajan vaarallisimmaksi aatteeksi.

Tšiang Kai-šek taisteli sotaherroja vastaan yhdistääkseen Kiinan. Hän taisteli kommunisteja vastaan tuhotakseen kommunismin. Hän taisteli japanilaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Hävittyään Kiinan sisällissodan Tšiang jatkoi taisteluaan Taiwanin saarelta, jota hän hallitsi sotatilalain nojalla kovaotteisena despoottina.