Diktaattoripörssi

Saddam Hussein syntyi 28. huhtikuuta 1937 paimentolaisperheeseen Al-Awjassa, noin 15 kilometrin päässä Tikritistä. Saddamin Isä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä, ja hänen äitinsä meni uusiin naimisiin Saddamin ollessa kolmivuotias.

Uusi isäpuoli pahoinpiteli Saddamia, ja noin kymmenvuotiaana hän karkasi setänsä luo Bagdadiin. Setä oli arabinationalistisen Baath-puolueen kannattaja, ja Saddam kävi Bagdadissa kansallismielistä koulua saaden vaikutteita länsivastaisesta ilmapiiristä. Saddamin nuoruuden idoleihin kuului etenkin Egyptin Nasser, joka pyrki haastamaan entiset siirtomaaherrat ja yhdistämään arabimaailman.

20-vuotiaana Saddam liittyi itsekin Baath-puolueeseen. Hän pyrki Bagdadin sotilasakateemiaan, mutta hänet raakattiin.

Saddamin poliittinen ura oli saada nolon lopun jo vuonna 1959. Saddam tuomittiin kuolemaan hänen yritettyään salamurhata silloisen pääministerin, mutta jo tuolloin Hussein osoitti olevansa todellinen selviytymisen mestari pakenemalla vankilasta viime hetkellä.

Saddam nuoli haavojaan ensin Syyriassa ja sitten Egyptissä, jossa hän luki lakia. Vallankumouksen kutsu kävi kuitenkin ennen pitkää liian voimakkaaksi, ja vuonna 1963 Saddam palasi Irakiin johtamaan edelleen hallitusta vastaan vehkeilevää Baath-puoluetta.

Vain hieman myöhemmin Saddam passitettiin jälleen vankilaan, jossa hän jatkoi opintojaan ja väsymätöntä poliittista peliään. Pidemmän päälle kalterit eivät taaskaan kyenneet pidättelemään Saddamia.

Baath-puolue onnistui Saddamin ja muutaman muun vaikuttajan kiihkeän toiminnan johdosta hankkimaan itselleen neljän merkittävimmän sotilasjohtajan tuen, ja eräänä kauniina kesän 1968 aamuna Saddam esitti presidentti Abdul Salam Arifille kaksi vaihtoehtoa: katoa tai katoat.

Koko seitsemänkymmentäluvun ajan Saddamin serkun, Baath-puolueen päämiehen Ahmed Al-Bakrin, terveydentila huononi. Mitä sairaammaksi Al-Bakr kävi, sitä voimakkaammaksi kasvoi lakimieheksi valmistunut Saddam.

Taitavalla manööverillä Saddam onnistui kansallistamaan koko länsimaiden allinnoiman öljyteollisuuden, ja Saddamin kunniaksi on sanottava että öljytuloja käytettiin pitkälti kansan hyväksi. Maassa perustettiin uusia kouluja, yliopistoja, sairaaloita ja tehtaita.

Kun Al-Bakr kuoli 1979, Saddamista tuli Irakin presidentti. Toiminnan miehenä hän tapatti saman tien kaikki mahdolliset vastustajansa - käytännössä koko hallitsevan eliitin.

Iranissa samanaikaisesti puhjennut islamilainen vallankumous ei miellyttänyt tuoretta valtiomiestä, ja Saddam päätti ratkaista pitkälliset kiistat naapurinsa kanssa valtaamalla sen tuottoisat öljykentät massiivisella yllätysiskulla.

Kahdeksankymmentäluvulla Saddam oli "hyvä jätkä", joten Yhdysvallat ja arabit rahoittivat hänen ennustettua paljon vaikeammaksi osoittautunutta sotaansa läpi koko vuosikymmenen. Avusta huolimatta Irakin talous joutui vaikeuksiin ja maa velkaantui etenkin Saudi-Arabialle ja Kuwaitille.

Saddam Hussein havitteli itselleen joukkotuhoaseita. Kemikaaleja hän tuotti surutta, ja myöskin käytti niitä sodassaan Irania vastaan ja pohjois-Irakin kapinoiviin kurdeihin. Haaveet ydinaseesta Saddam joutui hautaamaan Israelin pommitettua Saddamin ensimmäisen "Osiris"-ydinreaktorin tuusan nuuskaksi.

Sen enempää Saddamin Iraniin verrattuna modernit asevoimat kuin iranilaisten varmaa taivaspaikkaa kärkkyvien fundamentalistitaistelijoiden massoittain päin vihollista etenevät laumat eivät saaneet sotaa ratkaistua. Kitkerä aselepo, joka solmittiin 1988, lopetti verisen konfliktin.

Muutaman vuoden kuluttua Saddam käänsi ahnaan katseensa etelään. Maailma yllättyi täydellisesti, kun Irak miehitti velkojansa Kuwaitin elokuussa 1990. Kun Saddam kaappasi itselleen merkittävän osan maailman öljyvaroista ja uhkasi Saudi-Arabian vielä suurempien rikkauksien "vapautta", tuli hänestä lopullisesti "paha jätkä" ja Bush-nimisten presidenttien arkkivihollinen.

Yhdysvaltain dominoima liittouma ajoi Saddamin armeijat YK:n mandaatilla takaisin Irakiin operaatio Aavikkomyrskyssä. Saddam nimitti satojen tuhansien sotilaiden miestappioista huolimatta sotaa voitoksi ja "Kaikkien sotien äidiksi".

Vaikka Saddam ampui Scud-ohjuksia Israeliin ja uhkaili maailmaa kemiallisilla aseillaan, amerikkalaiset eivät rohjenneet "saattaa Irakia valtatyhjiöön". Bush jätti Bagdadiin marssimisen väliin, ja Saddam kukisti Etelä-Irakin siialaisten vaille liittoutuman tukea jätetyn kapinan julmasti.

Sodan jälkeen YK:n asetarkastajat tekivät parhaansa riisuakseen Irakin lopullisesti joukkotuhoaseista, joiden käytön suhteen Saddam oli jo osoittautunut riittävän hulluksi.

Irakissa rahvas kärsi, mutta Saddam Hussein kesti. Mikäs pahan tappaisi, ainakaan jos paha on niin vainoharhainen kuin Bagdadin teurastaja. Huhujen mukaan Irakissa majaili parhaimmillaan toistakymmentä vale-Saddamia (mielenkiintoinen huhu väitti että vallassa oli itse asiassa yksi kaksoisolennoista), eikä tyranni nukkunut samassa paikassa kahta yötä peräkkäin. Johtajan olinpaikan tiesi hänen itsensä lisäksi samanaikaisesti vain yksi ihminen.

Diktaattorilla oli pehmeä puolensa. Saddamin huhuttiin kirjoittaneen bunkkerissaan parikin naiivia ja kansallismielistä rakkausromaania, jotka sittemmin lisättiin jopa koulujen viralliseen opetusohjelmaan.

Diktaattorina Saddam oli henkilökulttimiehiä. Kouluihin, puistoihin, lentokentille ja puistoihin pystytettiin tuhansittain Saddamin kuvia, julisteita, graffiteja ja patsaita. Johtajan pärstä painettiin kaikille pinnoille joissa se suostui pysymään, myös seteleihin.

Henkilöpalvonta oli mukautuvaa. Saddam oli vuoroin beduiini, moderni johtaja tai harras muslimi. Yksi hänen lempirooleistaan oli "uusi Saladin", arabimaailman henkinen johtaja ja yhdistäjä.

George W. Bushin liitettyä Irakin "pahan akseliin" kävi selväksi että hiekka Saddam Husseinin tiimalasissa oli käymässä vähiin. Joukkotuhoaseiden varjolla Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin huhtikuussa 2003, Saddamin hallinto romahti ja mies itse katosi maan alle. Puolen vuoden kuluttua lähes tunnistamattoman parran kasvattanut tyranni vangittiin maakuopasta.

Marraskuussa 2006 Saddam tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan. 30.12.2006, Auringon noustessa, viimeiseen asti uhmakas Saddam kuittasi rikoksensa ihmisyyttä vastaan roikkumalla hirsipuussa. Hänestä tuli ensimmäinen diktaattori, joka teloitettiin muun kuin sota- tai pikaoikeusprosessin (joskin Saddaminkin tapauksessa epämääräisen prosessin) päätteeksi.