Diktaattoripörssi

Hafez al-Assad ei syntynyt kultalusikka suussaan mutta oli lapsesta pitäen lahjakas ja uuttera. Hän ponnisti epätodennäköisistä lähtöasetelmista diktaattoriksi kolmen kaappauksen kautta ja pyhitti pitkän valtakautensa oman suuruutensa ylistykselle ja perheensä pönkittämiselle.

Heydar Aliyev sai potkut Neuvostoliiton politbyroosta vanhoillisuuden ja korruption vuoksi. Se ei estänyt vanhaa KGB-miestä keksimästä itseään uudelleen ja nousemasta valtaan itsenäistyvässä Azerbaidžanissa, jota hän hallitsi kovakätisesti, kunnes pettävä terveys ajoi diktaattorin siirtämään vallan pojalleen.

Eräänä kauniina päivänä hammaslääkäri Gurbanguly Berdimuhamedow sai Turkmenistanin diktaattorista uuden potilaan. Se oli alkusysäys tarua ihmeellisemmälle totuudelle, jossa lääkäristä tulee diktaattorin seuraaja, miljoonien palvoma kaikkivoipa ja erehtymätön Arkadag, Turkmenistanin kansan suojelija.

Omar Bongo oli pieni mies, joka ryysti ahneesti maansa suuret öljyrikkaudet. Bongo oli todellinen selviytyjä, joka pokkuroi entistä siirtomaavaltaa ja valutti juuri riittävästi pennosia alaspäin ostaakseen itselleen tarvitsemansa tuen pysyäkseen vallassa läpi neljän vuosikymmenen.

Nicolae Ceaușescu, ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, johti Romaniaa megalomaanisin ottein kunnes sortui kommunismin mukana itäblokin ainoassa väkivaltaisessa vallanvaihdossa. Ceausescu, Kim Il-Sungin ystävä ja ihailija, tuhosi henkilökulttia kutoessaan ison kimpaleen Romanian historiaa.

Tieto lisää tuskaa, joten Francois Duvalier piti kansan tahallaan vailla koulutusta. Näin Papa Docin oli helpompi syöttää alamaisilleen pajunköyttä itsestään uudelleensyntyneenä voodoojumalana. Diktaattorin yksityisarmeija alisti heidät, joita tyrannin yliluonnolliset kyvyt eivät pelottaneet tottelevaisiksi.

Muammar Gaddafista tuli Libyan diktaattori 27-vuotiaana. Hän halusi yhdistää niin arabit kuin Afrikankin, asui palatsissa mutta esiintyi teltassa, kirjoitti suorasta demokratiasta ja hallitsi yksinvaltiaana. Gaddafi tuki terrorismia ja perusti koulun diktaattoreille, mutta liittyi myöhemmin terrorismin vastaiseen sotaan.

Saddam Hussein, Irakin kaikkivoipa presidentti, näki itsensä arabimaailman johtajana. Saddam harjoitti aktiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa, mutta aiheutti lupaavan alun jälkeen naapureilleen ja omille kansalaisilleen pelkkää kärsimystä. Irak on edelleen kurja paikka, mutta "uutta Saladinia" kaipaa vain harva.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.

Kauan sitten, kaukana Afrikassa, Teodoro Obiang Nguema Mbasogo oli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma tyranni. Sitten hän löysi paljon öljyä ja hänestä tuli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma ja ökyrikas tyranni.

Luis-veli oli hallinnut Nicaraguaa lempeämmin, mutta Anastasio Somoza Debayle muistutti diktaattorina enemmän isäänsä. Hän ei sietänyt minkäänlaista oppositiota, vaan pamputti ja ryösti kuin viimeistä päivää. Nicaraguan pääkaupunki ei ole vieläkään kaikilta osin toipunut nuorimmasta Somozasta, jota ei syyttä suotta kutsuttu "vampyyridiktaattoriksi".

Anastasio Somoza Garcían hallinto oli jopa Latinalaisen Amerikan mittapuulla poikkeuksellisen mätä. Kaikki korkeat virat ja omaisuus jaeltiin diktaattorille ja tämän sukulaisille, ja äkkirikastunut suvun patriarkka johti Nicaraguaa kuin koko maa olisi ollut hänen henkilökohtaisesti omistamansa yritys.

Charles Taylor oli avainhenkilö ei yhdessä vaan kahdessa Afrikan verisimmistä sisällissodista, ja hänet valittiin maanvyörymävoitolla presidentiksi vain jotta hän suostuisi lopettamaan tappamisen. Vuonna 2012 Taylor tuomittiin kansainvälisessä oikeudessa sotarikoksista, ensimmäisenä valtionpäänä yli 60 vuoteen.

Ennen kuin Rafael Trujillosta tuli yksinvaltias, hän kunnostautui kollaboratöörinä, kidnappaajaana ja raiskaajana. Diktaattorina Trujillo varasti, murhasi ja pönkitti egoaan minkä kerkesi kunnes konepistoolimiehet niittivät Yhdysvaltojen tuen hiivuttua despootin autoonsa kesken huviajelun.