Diktaattoripörssi

Anastasio Somoza Garcían hallinto oli jopa Latinalaisen Amerikan mittapuulla poikkeuksellisen mätä. Kaikki korkeat virat ja omaisuus jaeltiin diktaattorille ja tämän sukulaisille, ja äkkirikastunut suvun patriarkka johti Nicaraguaa kuin koko maa olisi ollut hänen henkilökohtaisesti omistamansa yritys.

Luis Somoza Debayle peri isältään maan ja maan suurimman korporaation. Hänen aikakaudellaan sorto oli Nicaraguassa lievempää, mutta korruptio yhtä mehevää. Nicaragua ajautui sisällissotaan, mutta diktaattori ei ehtinyt katsoa sitä korttia loppuun asti menehdyttyään sydänkohtaukseen 44-vuotiaana.

Luis-veli oli hallinnut Nicaraguaa lempeämmin, mutta Anastasio Somoza Debayle muistutti diktaattorina enemmän isäänsä. Hän ei sietänyt minkäänlaista oppositiota, vaan pamputti ja ryösti kuin viimeistä päivää. Nicaraguan pääkaupunki ei ole vieläkään kaikilta osin toipunut nuorimmasta Somozasta, jota ei syyttä suotta kutsuttu "vampyyridiktaattoriksi".

Daniel Ortega johti vallankumousta, joka vapautti Nicaraguan Somozan perheen vihatusta diktatuurista. Ortega äänestettiin oppositioon 1990, jonka jälkeen hän kulutti yli viisitoista vuotta saadakseen vallan takaisin. Sen tehtyään Ortega murskasi demokratian ja ryhtyi Somozan kaltaiseksi diktaattoriksi.