Diktaattoripörssi

Rafael Leonidas Trujillo Molina syntyi lokakuun 24. päivänä 1891 San Cristobalissa kauppiasisän ja afrikkalaislähtöisen äidin perheeseen, kolmantena kaiken kaikkiaan yhdestätoista lapsesta.

Trujillo eli tapahtumaköyhän lapsuuden ja nuoruuden. Hän kävi koulunsa ja työskenteli sen jälkeen lennätinoperaattorina ja sokerintuotannon parissa. Jossain vaiheessa nuori Trujillo liittyi jengiin, josta hän valtaan noustuaan muodosti pelättyjä kuolemanpartioita.

Kaksikymmentäyksivuotiaana Trujillo meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Avioliitto päättyi eroon vain muutamia vuosia myöhemmin, eikä siitä mainittu diktaattorin virallisissa elämänkerroissa sanallakaan.

Kun Dominikaaninen tasavalta uhkasi mennä konkurssiin vuonna 1916, sen suurin velkoja Yhdysvallat miehitti maan. Trujillo liittyi miehittäjien perustamaan kansalliskaartiin ja nousi sen hierarkiassa nopeasti. Edes pikkiriikkinen tahra ansioluettelossa, sotaoikeuden tuomio kidnappauksesta ja raiskauksesta vuonna 1920, ei estänyt Trujilloa ylenemästä kenraaliksi asti.

Kuten raiskaustuomiosta voi päätellä, syynä Trujillon ansiottomaan arvonnousuun ei ollut miehen valloittava persoonallisuus. Miehitysvaltaa nuoleskelevia kollaboratöörejä oli niin vaikea löytää, että tie oli auki Trujillon kaltaiselle häikäilemättömälle opportunistille.

Amerikkalaiset lähtivät vuonna 1924, mutta Trujillo jatkoi kiipeämistä. Hänestä tuli poliisivoimien komentaja, ja kun poliisivoimista muodostettiin vakinaiset asevoimat Trujillosta tehtiin armeijan ylipäällikkö.

Vuonna 1930 tasavallassa puhkesi presidentti Horacio Vásquezin vastainen kapina. Trujillo määrättiin murskaamaan kumouksen voimat, mutta kun kapinalliset marssivat pääkaupunki Santo Domingoon he eivät kohdanneet vastarintaa. Presidentti erosi, ja maassa päätettiin järjestää vapaat ja rehelliset presidentinvaalit. Trujillo perusti puolueen ja asettui välittömästi ehdokkaaksi.

Vaalit osoittautuivat vapaaksi siinä missä Saksan vaalit muutamaa vuotta myöhemmin. Trujillo organisoi jenginsä riehumaan kaduille pelottelemaan äänestäjiä polttamalla ja riehumalla. Vaalipäivään mennessä kansa oli peloissaan ja oppositio hajallaan, ja varmuuden vakuudeksi Trujillo vielä väärensi tuloksen niin että hän sai enemmän ääniä kuin maassa oli äänioikeutettuja.

Yksi oikeamielinen ja rohkea tuomari jopa julisti vaalit epärehellisiksi, mutta Trujillon kätyrit ajoivat hänet pakosalle sen suuremmitta seremonioitta. Uusi presidentti vannoi 38-vuotiaana virkavalan kantaen ylpeänä olkanauhaa, johon oli kirjailtu hänen yksinkertainen mottonsa: "Jumala ja Trujillo".

Presidentti Trujillo hallitsi Dominikaanista tasavaltaa alusta alkaen diktaattorina. Kaikki paitsi Trujillon puolue lakkautettiin, ja ne jotka eivät jäljelle jääneeseen puolueeseen liittyneet tekivät niin omalla vastuullaan. Ilman jäsenkirjaa kulkevia pidätettiin irtolaisina, ja Trujillon kritisoijat katosivat mysteerisesti.

Hurrikaani lanasi Santo Domingon maan tasalle heti Trujillon noustua valtaan. Vuonna 1936, kun kaupunki oli Punaisen ristin tuella uudelleenrakennettu entistä ehommaksi, taajama nimettiin uudelleen Ciudad Trujilloksi. Erään maakunnan uusi nimi oli ytimekkäästi pelkkä Trujillo, ja maan korkeimmasta kukkulasta tui Trujillovuori. Johtajan mukaan nimettyjä rakennuksia ja siltoja ei kukaan jaksanut edes laskea.

Trujillosta käytettiin virallisissa yhteyksissä hellittelynimiä "Pomo" (El Jefe) ja "Hyväntekijä" (El Benefactor). Epävirallisesti pomo tunnettiin nimellä "Pullonkorkki", johtuen hänen tavastaan kanniskella rintapielessään tuhatta ja yhtä mitalia. Tämän lempinimen käytöstä diktaattori teki ankarasti rangaistavan rikoksen.

Trujillo vertasi itseään mielellään Jeesukseen, ja rakennutti pääkaupunkiin ison valaistun kyltin. "Jumala ja Trujillo", kuului sen hyväksi havaittu ja helposti omaksuttava sanoma. Vesipumppuihin tyranni kaiverrutti "vain Trujillo antaa meille vettä", sanomalehtien etusivut oli omistettu Trujillon ylistykselle, ja autojen rekisterikilvissä luki "eläköön Trujillo". Kirkoissa piti olla näkyvästi esillä teksti "Jumala taivaassa, Trujillo maan päällä", ja myöhemmin teksti muutettiin muotoon "Trujillo maan päällä, Jumala taivaassa".

Vuoden 1938 presidentinvaaleissa Trujillo kieltäytyi "vapaaehtoisesti ja kansan tahdon vastaisesti" asettumasta ehdolle. Uuden presidentin merkittävimmäksi aikaansaannokseksi jäi "Jumala ja Trujillo"-kyltin koon kasvattaminen, ja Trujillo käytti todellista valtaa kuolemaansa asti riippumatta kulloisestakin tittelistä. Välillä pomo oli presidentti, välillä "vain" generalissimus.

Trujillo ei tyytynyt pelkkään poliittiseen valtaan. Hänestä tuli valtakautensa mittaan Dominikaanisen tasavallan rikkain mies, jolla oli monopoli suolan, maidon, lihan, tupakan, veikkauksen, sanomalehtien, vakuutusten ja maalle tärkeimmän vientituotteen, sokerin, suhteen.

Kun sokerin hinta vuonna 1937 laski, Trujillo syytti siitä plantaaseillaan orjina työskenteleviä haitilaisia. Hän teurasti joka ikisen, eri arvioiden mukaan 20.000-30.000 ihmistä. Trujillo haaveili Hispaniolan saaren yhdistämisestä raudalla ja verellä, mutta joutui Yhdysvaltain painostuksesta unohtamaan sota-ajatukset ja maksamaan korvauksia.

Monen muun diktaattorin tavoin Trujillo osti USA:n jatkuvan tuen antikommunistisuudella. "Hän saattaa olla huoranpenikka, mutta hän on meidän huoranpenikkamme", Trujillosta vitsailtiin Yhdysvaltojen kabineteissa.

Kommunisteina tapettiin Dominikaanisessa tasavallassa yhtä lailla palkankorotusta vaatineita työläisiä kuin maidensa haltuunottoa vastustaneita viljelijöitä. Ihmisiä myös summittaisesti karkotettiin ja kidutettiin punaisen vaaran varjolla.

Ymmärrettävistä syistä Rafael Trujilloa vastaan tehtiin lukuisia attentaatteja. Muutaman kerran diktaattorin viholliset jopa nousivat maihin Dominikaanisessa tasavallassa, mutta Trujillo voitti joka kerta koska hänellä oli vallan suhteen uskomaton vainu. Trujillo oli tunnollinen, järjestelmällinen ja alati varuillaan: hän painoi pitkää päivää lukien kasapäin raportteja ja sanomalehtiä. Iltaisin Trujillo kierteli kaupungilla "incognito" haistellen yleistä ilmapiiriä ja painaen yksityiskohtia mieleensä.

Diktaattorin vastustajilla oli onni myötä vasta kun CIA kiinnostui Trujillon "poistamisesta" hänen yritettyään murhauttaa Venezuelan presidentin. Johtajaan kyllästyneet varakkaat asukkaat organisoivat salaliiton, ja 30. toukokuuta 1961 konepistoolimiehet niittivät diktaattorin autoonsa hylätyllä moottoritienpätkällä kesken huviajelun. Kymmenen pistettä tyylikkäästä lähdöstä.

Salamurhaa seurannut keikausyritys kuitenkin epäonnistui katkerasti. Trujillon poika Ramfis otti vallan käsiinsä jo seuraavana päivänä. Hän etsi salaliittolaiset perheineen käsiinsä, ja puolen vuoden päästä Ramfis syötti haille viimeiset kuusi salamurhaajaa. Sen jälkeen tämä pakeni Yhdysvaltojen turvaamana maasta.

Ainutlaatuisena knoppitiedon palasena mainittakoon lopuksi, että Rafael Trujillolla on kameorooli kuuluisassa elokuvassa Casablanca. Historia ei kerro, miten diktaattori elokuvaan päätyi, mutta lopun lentokenttäkohtauksen taustalla hän kuitenkin komeilee, käynnistämässä lentokoneen moottoria.