Diktaattoripörssi

Hafez al-Assad ei syntynyt kultalusikka suussaan mutta oli lapsesta pitäen lahjakas ja uuttera. Hän ponnisti epätodennäköisistä lähtöasetelmista diktaattoriksi kolmen kaappauksen kautta ja pyhitti pitkän valtakautensa oman suuruutensa ylistykselle ja perheensä pönkittämiselle.

Ilham Aliyev käyttää öljystä vauraan maansa rikkauksia häikäilemättömästi hyväkseen lobatessaan ja lahjoessaan eurooppalaisia poliitikkoja puhumaan hyvää hirmuvallastaan. Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastainen järjestö OCCRP valitsi Aliyevin "vuoden mieheksi" vuonna 2012.

Idi Aminin valtakaudella Ugandan vesivoimalan luukut tukkeutuivat ruumiista, joita diktaattorin veriset "puhdistukset" tuottivat Niiliin kuin liukuhihnalta. Amin myönsi itselleen prameita kunniamerkkejä ja julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Hän oli höpsöttelevän seuramiehen viittaan verhoutunut vainoharhainen ja verenhimoinen tyranni.

Mohamed Siad Barre julisti Neuvostoliiton aseistamana kommunistina sodan Etiopialle. Hävittyään hän julisti Yhdysvaltojen aseistamana antikommunistina sodan omalle maalleen. Siad Barren kestävin perintö Somalialle on kolme vuosikymmentä sisällissotaa ja anarkiaa.

Adolf Hitlerin aggressiivinen laajentumishimo johti maailmanhistorian tuhoisimpaan sotaan. Valloitettuaan Euroopan kiihkomielisesti antisemitistinen Hitler teollisti joukkotuhonnan murhatakseen vihaamansa juutalaiset, ja lähes onnistui tehtävässään ennen kuin hänen "tuhatvuotinen valtakuntansa" tuli tiensä päähän kahdentoista vuoden kypsässä iässä.

Saddam Hussein, Irakin kaikkivoipa presidentti, näki itsensä arabimaailman johtajana. Saddam harjoitti aktiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa, mutta aiheutti lupaavan alun jälkeen naapureilleen ja omille kansalaisilleen pelkkää kärsimystä. Irak on edelleen kurja paikka, mutta "uutta Saladinia" kaipaa vain harva.

1990-luvun alussa Isaias Afewerki oli ylistetty afrikkalainen renessanssivaltiomies jolta odotettiin demokraattisia suurtekoja. Hänen johdollaan Eritreasta sukeutui totalitaarinen diktatuuri, sulkeutunut militarisoitu orjavaltio, jossa vallan kolmijako-oppi tarkoittaa sitä että kaikki kolme vallan jalkaa henkilöityvät presidentti Isaiakseen.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Slobodan Milosevicilla oli näppinsä pelissä kaikissa 1990-luvun Balkanin sodissa ja niihin kiinteästi kytkeytyvissä kansanmurhissa. Milosevic oli valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja lisätäkseen omaa valtaansa ja estääkseen Jugoslavian osatasavaltojen itsenäistymisen.

Benito Mussolini, fasismin isä, puhui innostavasti ja sai junat kulkemaan ajallaan. Mussolini haaveili uudesta Rooman imperiumista ja töräytteli korskeana sodan torvia, mutta kapsahti katajaan kurkotettuaan liian korkealle. Polleasta Ducesta tuli Hitlerin sätkynukke ja hän päätti päivänsä katuojassa.

Kun sairas, juoppo presidentti Jeltsin nimesi vuosituhannen vaihteessa seuraajakseen tuntemattoman mutta reippaan oloisen nuoren KGB-miehen, maailma katseli Venäjälle toiveikkaana. Vladimir Putin valitsi kansallismielisyyden, autoritarismin, kleptokraattisen valtioterrorin ja sotien ynnä valloitusten tien, ja maailman katse oli täynnä kauhua.

Jo nuorena Francisco Solano Lopez oli niin ilkeä että diktaattori-isä lähetti hänet Eurooppaan piiloon. Pariisissa Lopez tutustui kurtisaani Eliza Lynchiin, jonka kanssa laittoi myöhemmin tuulemaan. Lopez hyökkäsi kaikkiin naapurimaihin, josta seuranneessa sodassa puolet Paraguayn väestöstä kuoli.

Josif Stalin, kansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi hinnalla millä hyvänsä. Stalin murhasi ja vangitsi massoittain alamaisiaan, "puhdisti" kokonaisia kansoja, ja aiheutti tahallaan Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Kiitokset rautaesiripusta ja kylmästä sodasta kuuluvat niin ikään Stalinille.

Charles Taylor oli avainhenkilö ei yhdessä vaan kahdessa Afrikan verisimmistä sisällissodista, ja hänet valittiin maanvyörymävoitolla presidentiksi vain jotta hän suostuisi lopettamaan tappamisen. Vuonna 2012 Taylor tuomittiin kansainvälisessä oikeudessa sotarikoksista, ensimmäisenä valtionpäänä yli 60 vuoteen.

Tšiang Kai-šek taisteli sotaherroja vastaan yhdistääkseen Kiinan. Hän taisteli kommunisteja vastaan tuhotakseen kommunismin. Hän taisteli japanilaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Hävittyään Kiinan sisällissodan Tšiang jatkoi taisteluaan Taiwanin saarelta, jota hän hallitsi sotatilalain nojalla kovaotteisena despoottina.

Roman von Ungern-Sternberg hallitsi itsenäistä Mongoliaa diktaattorina vain muutaman villin kuukauden. "Verisen paronin" huikeista seikkailuista matkalla vallankahvaan voimme kaikki kuitenkin oppia jotain: matka on usein paljon tärkeämpi kuin päämäärä.