Diktaattoripörssi

Paraguay on ollut maanisien suhteen harvinaisen epäonnekas. Maan ensimmäinen johtaja, Jose Gaspar Rodriguez de Francia, hallitsi diktaattorina ja harjoitti ankaraa eristäytymispolitiikkaa. Hänen jälkeensä valtaan nousi Carlos Antonio Lopez, joka oli vähemmän eristäytyvä mutta aivan yhtä autoritäärinen kuin setänsä tohtori Francia.

Carlos Lopezille syntyi 24. heinäkuuta 1827 poika, Francisco Solano. Vaikkei vielä ollutkaan diktaattori, isä kuului Paraguayn mahtavimpaan sukuun. Ei siis ihme, että Francisco lelliteltiin pilalle jo lapsena. Poika eli ylellisyydessä ja kävi vain parhaita kouluja.

Carlos Lopezista tuli Paraguayn presidentti 1840. Kuten monasti tapahtuu, valta turmeli paitsi diktaattorin myös diktaattorin jälkikasvun. Franciscossa ilmeni väkivaltaisia taipumuksia: hänen lempitarinansa oli historiallinen kuvaus Tupac Amaru II:n kapinasta Perussa. Francisco piti etenkin kohdasta, jossa kapinajohtaja pakotettiin katsomaan vaimonsa ja lastensa kidutusta ja murhaamista.

Francisco oli pieni, lihava ja länkisäärinen. Aristokraattiset neitsykäiset, joihin johtajan nuoreksi aikuiseksi varttunut poika oli mieltynyt, antautuivat silti hänelle. Jos he eivät näin tehneet, heidän isänsä ja veljensä heitettiin tyrmään.

Eräs neitokainen, jota kauneutensa vuoksi kutsuttiin Asuncionin jalokiveksi, kaikesta huolimatta kieltäytyi. Carlos Lopez oli jo murhauttanut hänen perheensä. Francisco laitatti naisen kahleisiin, ja hänet hakattiin ja raiskattiin joka ikinen päivä niin kauan kuin Lopez eli - kaiken kaikkiaan kahdenkymmenenkolmen vuoden ajan.

Toinen nainen kieltäytyi koska oli menossa naimisiin. Sulhanen kidnapattiin ja paiskattiin hääpäivänä ikkunan läpi tunnistamattomaksi veripaltuksi murjottuna. Naisraukka menetti järkensä.

Lopulta Franciscon sadistiset mieltymykset olivat liikaa jopa pojan paatuneelle isälle. Francisco, josta isä oli tehnyt kenraalin 18-vuotiaana, lähetettiin vuonna 1853 Eurooppaan keräämään kokemuksia ja ostamaan Paraguaylle, joka oli sisämaavaltio, laivasto.

Pariisissa Lopezin seurue keskittyi juhlimaan ja tuhlaamaan hahmalokaupalla valtion rahaa. Francisco tapasi kauniin 18-vuotiaan irlantilaisen kurtisaanin, Eliza Lynchin, ja rakastui tähän päätä pahkaa. Lopez lupasi tehdä Elizasta Etelä-Amerikan keisarinnan ja otti tämän mukaansa palatessaan Paraguayhyn.

Pariisin rinnalla Paraguayn pääkaupunki Asuncion oli tuppukylä, eikä Eliza ollut vaikuttunut. Tehdäkseen tyttöystävänsä onnelliseksi Francisco rakennutti rautateitä ja rautatieaseman, mahtavan katedraalin, kattavan kansalliskirjaston ja Milanon legendaarista La Scalaa matkivan oopperatalon johon ei osattu tehdä kattoa.

Itselleen Francisco Solano rakennutti hautakammion, hienomman kuin ihailemallaan keisari Napoleonilla. Kun Lopezista tuli sotaministeri ja varapresidentti 1855, hän varusteli armeijansa Napoleonilta matkituilla univormuilla ja teetti itselleen tarkkaakin tarkemman kopion Napoleonin kruunusta.

Kun Carlos Lopez kuoli 1862, Francisco nimitytti itsensä presidentiksi. Hän varusti kahdeksankymmentätuhatpäisen armeijan, paljon suuremman kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla ennen sisällissotaa. Lopez ja hänen rakastajattarensa Eliza Lynch haaveilivat molemmat mahtavasta imperiumista, ja Paraguay alkoi harjoittaa aggressiivista ulkopolitiikkaa.

Vuonna 1864 diktaattori käytti Brasilian ja Uruguayn välistä kriisiä tekosyynä hyökkäykselle. Lopez marssitti joukkonsa ilman sodanjulistusta syvälle Brasiliaan, teloitutti Mato Grosson brasilialaisen kuvernöörin ja julisti timanteista rikkaan osavaltion tulleen liitetyksi Paraguayhin.

Seuraavaksi Lopez halusi marssia Urugayhyn tukemaan sen hallitusta taistelussa Brasiliaa vastaan. Kun Argentiina ei antanyt paraguayläisille läpikulkulupaa, Lopez julisti maalle sodan, ylitti joukkoineen maiden rajan ja julisti anneksoivansa Argentiinasta kokonaista kaksi osavaltiota.

Samaan aikaan Uruguayssä valtaan nousi brasilialaismielinen hallitus. Argentiina ja Brasilia, perinteiset veriviholliset, yhdistivät voimansa ja muodostivat yhdessä Uruguayn kanssa kolmiliiton. Liittosopimuksessa täsmennettiin erityisesti, ettei yksikään osapuoli lopettaisi taistelua ennen kuin Paraguayn presidentti olisi suistettu vallasta.

Kolmiliitolla oli kymmenkertainen ylivoima Paraguayhyn nähden. Sotamarsalkaksi ylennetty ja sotatoimia henkilökohtaisesti johtanut Lopez ei silti suostunut neuvottelemaan vakavasti, ei edes kärsittyään useita murskaavia tappioita tai kun Paraguayhyn kohdistettu kansainvälinen kauppasaarto aiheutti konfliktin pitkittyessä kammottavan nälänhädän.

Vihollisen lähestyessä Asuncionia Lopez usutti kaupungin väestön vaellukselle maan sisäosiin. Ne, jotka eivät jaksaneet kävellä, jätettiin kylmästi teiden varsille kuolemaan. Samalla kun kansa marssi ja näki nälkää, Lopez, Lynch ja heidän lapsensa istuivat vaunuissa syöden hienoja päivällisiä ja kitaten samppanjaa.

Aika ajoin Francisco näki kuumeisessa mielessään salaliiton. Silloin kulkue pysäytettiin oikeudenkäyntejä ja teloituksia varten. Kun tyrannin iäkäs äiti kertoi pojalleen, että tämä ei oikeasti ollutkaan isänsä poika, Lopez ruoskitutti muorin raa'asti. Sitten Francisco nirhautti kaikki veljensä, sulki siskonsa häkkeihin ja pakotti paikalliset papit julistamaan itsensä pyhimykseksi.

Kun brasilialaisten armeija saavutti Lopezin saattueen, johtaja ja hänen viimeiset uskolliset kätyrinsä päättivät taistella kitkerään loppuun asti. Francisco haavoittui ja päätyi umpikujaan joen rannalle, josta brasilialainen kenraali Camara hänet lopulta yhytti.

Lopez ei vieläkään suostunut antautumaan. Hän yritti hyökätä miekka kädessään kenraali Camaran kimppuun, menehtyen seuranneessa yleisessä temmellyksessä. Eliza Lynch pakotettiin kaivamaan miehelleen ja vanhimmalle pojalleen hauta paljain käsin, mutta koska hän oli kaunis nainen brasilialaiset säälivät häntä ja jättivät hänet henkiin.

Eliza Lynch ajettiin maasta. Hän palasi lapsineen Lontooseen, jossa eli varastamiensa rikkauksien turvin elämänsä loppuun asti. Kertaalleen Lynch houkuteltiin takaisin Paraguayhin, ainoastaan tullakseen virallisesti karkotetuksi.

Paraguaylle Francisco Solano Lopezin valtakausi ja hänen aloittamansa sota, tuhoisin Etelä-Amerikan historiassa, olivat katastrofi. Paraguay menetti puolet alueestaan ja ainakin puolet ihmisistä kuoli. Miehistä menetti henkensä jopa yhdeksänkymmentä prosenttia!

Myöhemmät diktaattorit Rafael Franco ja Alfredo Stroessner kirjoittivat kansallistunnetta herätellessään Paraguayn historian uusiksi. Francisco Solano Lopezista ja Eliza Lynchistä tehtiin kansallissankareita, joille pystytettiin vaikuttavia monumentteja ja patsaita.