Diktaattoripörssi

Idi Aminin valtakaudella Ugandan vesivoimalan luukut tukkeutuivat ruumiista, joita diktaattorin veriset "puhdistukset" tuottivat Niiliin kuin liukuhihnalta. Amin myönsi itselleen prameita kunniamerkkejä ja julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Hän oli höpsöttelevän seuramiehen viittaan verhoutunut vainoharhainen ja verenhimoinen tyranni.

Nicolae Ceaușescu, ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, johti Romaniaa megalomaanisin ottein kunnes sortui kommunismin mukana itäblokin ainoassa väkivaltaisessa vallanvaihdossa. Ceausescu, Kim Il-Sungin ystävä ja ihailija, tuhosi henkilökulttia kutoessaan ison kimpaleen Romanian historiaa.

Tieto lisää tuskaa, joten Francois Duvalier piti kansan tahallaan vailla koulutusta. Näin Papa Docin oli helpompi syöttää alamaisilleen pajunköyttä itsestään uudelleensyntyneenä voodoojumalana. Diktaattorin yksityisarmeija alisti heidät, joita tyrannin yliluonnolliset kyvyt eivät pelottaneet tottelevaisiksi.

Enver Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti kaikkia liittolaisiaan, paitsi jugoslavialaisia, joita hän vihasi. Hoxha rakennutti rannikon täyteen bunkkereita odottaessaan maihinnousua ja teki kommunistisesta Albaniasta Euroopan köyhimmän ja sulkeutuneimman maan.

Saddam Hussein, Irakin kaikkivoipa presidentti, näki itsensä arabimaailman johtajana. Saddam harjoitti aktiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa, mutta aiheutti lupaavan alun jälkeen naapureilleen ja omille kansalaisilleen pelkkää kärsimystä. Irak on edelleen kurja paikka, mutta "uutta Saladinia" kaipaa vain harva.

1990-luvun alussa Isaias Afewerki oli ylistetty afrikkalainen renessanssivaltiomies jolta odotettiin demokraattisia suurtekoja. Hänen johdollaan Eritreasta sukeutui totalitaarinen diktatuuri, sulkeutunut militarisoitu orjavaltio, jossa vallan kolmijako-oppi tarkoittaa sitä että kaikki kolme vallan jalkaa henkilöityvät presidentti Isaiakseen.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.

Aljaksandr Lukašenka nousi itsenäisen Valko-Venäjän presidentiksi maan ensimmäisissä ja viimeisissä vapaissa vaaleissa 1994, valtaapitäviä kritisoineen populistisen kansanliikkeen ehdokkaana. Lukašenka, jonka tiedetään ylpeästi kehuneen itseään Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi, on johtanut maataan kuin Neuvostoliitto ei olisi hajonnutkaan, Moskovasta tukea tarvittaessa anoen.

Francisco Macías Ngueman valtakaudella Päiväntasaajan Guinea tunnettiin Afrikan Dachauna. Macías, joka saattaa olla hulluin hulluista diktaattoreista, vainosi kaikkia ja tuhosi kaiken. Kun kansa yritti karata, diktaattori poltti veneet ja miinoitti tiet. Ne onnettomat, jotka eivät päässeet pakoon, Macías murhasi tai passitti plantaaseille orjatyöhön.

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viittaan, mutta Maon todellinen aate oli narsismi. Hän oli oman etunsa nimissä uhraamaan miljoonia, ja numeroina mitattaessa Mao onkin historian pahin murhamies. Puhemies jopa halusi aloittaa ydinsodan, koska hänen logiikkansa mukaan "kiinalaisia on enemmän".

Mengistu Haile Mariam kaatoi Derg-junttansa kanssa epäsuositun keisarin, ja hänelle hurrattiin. Se oli Etiopian viimeinen hurraus seitsemääntoista vuoteen, sillä maa sai koston- ja verenhimoiselta stalinistilta sakinhivutuksen ja suoneniskennän jota se ei aivan heti unohda.

Robert Mugabe aloitti vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista. Mugaben kaudella Zimbabwe on kokenut henkisen ja taloudellisen romahduksen, jollaista ei rauhan aikana ole aiemmin nähty kuin Weimarin Saksassa.

Pol Pot, Demokraattisen Kamputsean veli numero yksi, päätti siirtyä agraarikommunismiin kertarysäyksellä ilman siirtymäaikoja. Raha pois, kaupungit ja identiteetit tyhjäksi! Punaisten khmerien terrori johti väestökatoon, jolle ei löydy vertailukohtaa sen enempää sodista kuin kulkutaudeistakaan.

Kun sairas, juoppo presidentti Jeltsin nimesi vuosituhannen vaihteessa seuraajakseen tuntemattoman mutta reippaan oloisen nuoren KGB-miehen, maailma katseli Venäjälle toiveikkaana. Vladimir Putin valitsi kansallismielisyyden, autoritarismin, kleptokraattisen valtioterrorin ja sotien ynnä valloitusten tien, ja maailman katse oli täynnä kauhua.

Ali Soilih kaappasi vallan Komoreilla maan itsenäistyttyä Ranskasta. Soilih uskoi vahvasti nuoruuteen: diktaattori alensi äänestysikärajan neljääntoista ja organisoi teinit vallankumouskaarteiksi. Juoppo tyranni vastusti Ranskaa ja rakensi maolaista utopiaa, kunnes joutui vuorostaan syrjäytetyksi.

Jo nuorena Francisco Solano Lopez oli niin ilkeä että diktaattori-isä lähetti hänet Eurooppaan piiloon. Pariisissa Lopez tutustui kurtisaani Eliza Lynchiin, jonka kanssa laittoi myöhemmin tuulemaan. Lopez hyökkäsi kaikkiin naapurimaihin, josta seuranneessa sodassa puolet Paraguayn väestöstä kuoli.

Josif Stalin, kansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi hinnalla millä hyvänsä. Stalin murhasi ja vangitsi massoittain alamaisiaan, "puhdisti" kokonaisia kansoja, ja aiheutti tahallaan Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Kiitokset rautaesiripusta ja kylmästä sodasta kuuluvat niin ikään Stalinille.

Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2017 republikaanisen puolueen listalta, ensimmäisenä autoritäärisenä "vahvana miehenä" tasavallan historiassa. Hän halvensi ja uhmasi kansanvallan perinteitä ja instituutioita ja kaivoi maata demokratian alta. Vasta historia on tuomitseva joutaako trumpismi historian romukoppaan vai osoittautuuko se nykyajan vaarallisimmaksi aatteeksi.