Diktaattoripörssi

Mohamed Siad Barre syntyi Shilavossa, Ogadenissa, nykyisen Etiopian etnisesti somalivoittoisessa maakunnassa. Tarkka vuosi on hämärän peitossa, eri lähteet ajoittavat diktaattorin syntymän vuosien 1910 ja 1920 välille.

Nuorena aikuisena Siad Barre väärensi syntymäpaikakseen Garbahaarreyn. Syy oli yksinkertainen: päästäkseen italialaisten järjestämään koulutukseen hänen täytyi olla syntynyt Abessinian sijaan Italian Somalimaassa.

Kun Siad Barren vanhemmat kuolivat hänen ollessaan kymmenen vanha, poika muutti sukulaisten luo Mogadishuun ja jatkoi koulunkäyntiä pääkaupungissa.

Varhainen ura

Barre liittyi Corpo Zaptieen, Italian siirtomaapoliisiin, jossa toimi pitkään. Hän osallistui tässä roolissa mitä ilmeisimmin Italian veriseen valloitussotaan Abessiniassa.

Toisen maailmansodan aikana, vuonna 1941, Britannia miehitti Italian Somalimaan. Siad Barre värvättiin englantilaisten järjestämälle poliisikurssille. Brittien siirtomaapoliisissa Barre saavutti korkeimman mahdollisen mustille avoimen aliupseeriarvon.

Sodan jälkeen länsiliittoutuneet eivät halunneet Italian siirtomaiden itsenäistyvän välittömästi. Vanhalle isännälle annettiin kymmenen vuoden jatkoaika, ja italialaiset palasivat Somaliaan. Siad Barre kävi kaksivuotisen poliisikoulutuksen emo-Italiassa ja sen jälkeen hän sai Mogadishussa lisää poliittista ja hallinnollista opetusta.

Siad Barresta tuli ensimmäinen somalialainen poliisiupseeri, ja vuonna 1958 hänet nimettiin Somalian vastaperustetun poliisilaitoksen päälliköksi. Kun Somalia itsenäistyi 1960, Barre siirtyi armeijaan ja hänet ylennettiin kenraaliksi. Vuonna 1965 Barre nimitettiin maan asevoimien ylipäälliköksi.

Ensimmäinen itsenäisyyden vuosikymmen

Vietettyään aikaa neuvostoliittolaisten kanssa yhteisten sotaharjoitusten puitteissa Barre löysi marxisti-leninismin. Hänestä tuli kommunisti joka uskoi neuvostolaisen hallitustavan, islaminuskon ja nationalismin voittoisaan yhdistelmään. "Ainutkaan kappale tai yksikään sana koraanissa ei vastusta tieteellistä sosialismia", johtaja totesi viisaasti.

Itsenäinen Somalia oli syntynyt yhdistämällä kahden eri siirtomaaisännän alueet, joissa kummassakin eli vahvana klaaniperinne. Tämä olisi tehnyt hallitsemisesta vaikeaa voimakkaallekin hallinnolle, ja Somalian ensimmäiset hallitukset 1960-luvulla eivät olleet vahvoja saati hyviä.

Maa oli poliittisesti erittäin jakautunut. Vuoden 1969 vaaleihin osallistui kuusikymmentäneljä puoluetta, ja vaalien jälkimainingeissa voittoisaa Somalian nuorisoliittoa syytettiin vaalien varastamisesta. Ainakin valtapuolue oli korruptoitunut ja hallitsi autoritäärisesti, johon kansa ei ollut tyytyväinen.

Vallankaappaus ja kansantasavalta

Presidentti Abdirashid Ali Shermarke salamurhattiin 15. lokakuuta 1969. Hänen hautajaispäiväänsä seuranneena aamuna armeija suoritti tehokkaan ja verettömän vallankaappauksen: tankit köröttelivät Mogadishuun, tärkeimmät ministerit vangittiin ja sotilaat miehittivät avainkohteet kohtaamatta vastarintaa.

Siad Barren johtama juntta, ylin vallankumousneuvosto, soitti radiossa sotaista musiikkia nostattaakseen sopivaa tunnelmaa. Barre julistautui presidentiksi, hajotti parlamentin, kielsi puolueet, perui perustuslain ja tuomitsi julkisessa puheessa vanhan vallan mädännäisyyden. Barre julisti Somalian olevan sosialistinen valtio: Somalian demokraattinen tasavalta oli nähnyt päivänvalon.

Presidentti aloitti mittavan somalialaistamiskampanjan pönkittääkseen keskushallintoa ja vähentääkseen klaanien valtaa. Kaikki "klaanismin" esiintymismuodot, esimerkiksi perinteinen "mihin klaaniin kuulut?"-kysymys, kiellettiin lailla, ja klaanijärjestelmän todellisia tai kuviteltuja tukijoita piestiin ja vangittiin.

Barre kansallisti omaisuutta ja teki somalista ainoan hallinto- ja opetuskielen jota oli vastedes kirjoitettava latinalaisin aakkosin. Barren kunniaksi on sanottava, että lukutaito kohentui vakuuttavasti niin kaupungeissa kuin maaseudullakin, ja hän oli tämän ja muiden populististen toimenpiteidensä ansiosta suosittu.

Suurta Somaliaa rakentamassa

Somalia sijaitsee oivalla paikalla Punaisenmeren suulla, joten se oli kylmän sodan pelureille strategisesti tärkeä. Marxisti-leninistiksi julistautunut Siad Barre sai mittavaa taloudellista ja sotilaallista tukea sekä Neuvostoliitolta että Egyptiltä.

Kovan linjan kansallismielisenä Siad Barre kannatti ajatusta Suur-Somaliasta. Hän oli syntyisin Ogadenista, alueelta joka oli somalien asuttama muttei kuulunut Somaliaan, joten oli luonnollista että diktaattorin ahnas katse kääntyi ensiksi sinne. Etiopia oli sopivasti heikko vuonna 1974 tapahtuneen keisari Haile Selassien valtakauden päättäneen keikauksen jäljiltä.

Heinäkuun kahdentenatoista päivänä vuonna 1977 Somalian joukot vyöryivät Ogadeniin. Etiopian armeija oli surkeassa jamassa ja muutamassa kuukaudessa melkein koko Ogaden oli vallattu. Diktaattori Siad Barre oli suosionsa huipulla.

Somalian johtaja ei kuitenkaan ollut huomioinut erästä tuikitärkeää seikkaa. Etiopiaa hallitseva Mengistu Haile Mariam ja hänen junttansa Derg olivat kommunisteja hekin, ja Neuvostoliitto huomasi yht'äkkiä tukevansa kumpaakin sodan osapuolta.

Neuvostoliitto kehotti diktaattoreja sopimaan aselevosta, ja kun näin ei tapahtunut Neuvostoliitto hylkäsi Siad Barren ja alkoi tukea Etiopiaa. Maahan lennätettiin kiireellisesti massiivinen määrä sotilasapua ja 15.000 kuubalaista vapaaehtoista.

Lähes kaikki neuvostoblokin maat tarjosivat Etiopialle apuaan, ja sotilaallinen tilanne kääntyi Somaliaa vastaan. Talven rajujen taisteluiden jälkeen kuubalais-etiopialainen vastahyökkäys ajoi somalialaiset pakosalle, ja viimeiset somalialaiset sotilaat poistuivat Etiopian maaperältä maaliskuussa 1978.

Suuri takinkääntö

Neuvostoliiton alettua tukea Etiopiaa Siad Barre karkoitti kaikki venäläiset maasta. Hän repi paikallisen version yhteistyö- ja avunantosopimuksesta julkisesti televisiossa ja julisti äänekkäästi kuuluvansa länteen.

Kylmän sodan kyynisyys ei tunne rajoja. Yhdysvallat sai kätevästi itselleen Neuvostoliiton rakentaman laivastotukikohdan ja Somaliasta uskollisen liittolaisen. Somalia sai Yhdysvalloilta seuraavien kymmenen vuoden aikana sata miljoonaa dollaria vuodessa sotilaallis-taloudellista apua.

Apu tuli tarpeeseen. Siad Barren kunnianhimoiset talousohjelmat olivat laskeutuneet vatsalleen ja Somalian talous oli kehnossa jamassa. Epäonnistuneen sotaretken jäljiltä Barren armeija oli romuna ja diktaattorin kansansuosio haihtunut kuin unelma Suur-Somaliasta Ogadenin autiomaahan. Maassa kyti kapinamieli, joka johti epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen 1978.

Presidentti hylkäsi sosialismin ja klaanivastaisuuden. Kukistettuaan kapinan hän suoritti "puhdistuksia" ja alkoi tukeutua omaan marehan-klaaniinsa. Diktaattorin paisuva turvallisuus- ja väkivaltakoneisto alkoi sortaa hänen polittisia vastustajiaan. Hävittyään sodan Etiopialle Barre julisti sodan omalle kansalleen.

Hargeisan holokausti

Vuonna 1986 Siad Barre melkein kuoli auto-onnettomuudessa. Hän oli hetken koomassa ja kuukauden pois vallankahvasta, mutta ensiluokkaisen saudiarabialaisen hoidon ansiosta ikääntyvä despootti toipui riittävästi palatakseen töihin.

Tyrannin ennenaikainen kuolema olisi voinut pelastaa pohjoisen Somalian julmalta kohtalolta. Pohjoisessa asuvan isaaq-klaanin systemaattinen sorto yltyi vuosien 1987 ja 1989 välillä suoranaiseksi kansanmurhaksi.

Diktaattorille uskolliset joukot ja ulkomaiset palkkasoturit tuhosivat vesivarastoja ja miinoittivat laitumia, peltoja sekä kyliä. Ihmisiä pidätettiin, raiskattiin, kidutettiin ja tapettiin mielivaltaisesti ja mitä julmimmilla tavoilla. Hargeisa ja Berbera, Pohjois-Somalian suuret kaupungit, pommitettiin maan tasalle.

Pohjois-Somalian joukkoteurastuksessa menetti henkensä kenties jopa kaksisataatuhatta siviiliä. Noin miljoona ihmistä menetti kotinsa, ja puoli miljoonaa somalia pakeni vainoa Etiopiaan maailman suurimmalle pakolaisleirille. Perille päässeet olivat onnekkaita, sillä hallituksen lentokoneet tulittivat pakolaissaattueita konekivääreillä.

Pako ja viimeiset vuodet

Yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa Siad Barrella oli paljon vihollisia ja vähän ystäviä. Kylmä sota läheni loppuaan ja Yhdysvaltojen tuki tyrehtyi. Somalian eripuraiset klaanit kykenivät yhdistämään voimansa yhteistä vihollista vastaan.

Diktaattori joutui pakenemaan Mogadishusta vuoden 1991 alussa. Hän ahtoi panssarivaununsa täyteen Somalian keskuspankin kultaa ja ajoi klaaninsa tukialueelle lounaaseen juonimaan vastahyökkäystä.

Siad Barre yritti vallata Mogadishun takaisin kaksi kertaa, mutta toukokuussa hänen asemansa kävi kestämättömäksi. Barre pakeni ensin Keniaan, jossa hänen saapumisensa aiheutti hallituksen vastaisia mellakoita, ja kahta viikkoa myöhemmin Nigeriaan.

Tyranni oli poissa, ja hänen mukanaan katosivat viimeiset rippeet toimivasta keskushallinnosta. Somalia suistui anarkiaan ja sisällissotaan, josta se ei ole noussut kolmessakymmenessä vuodessa. Monet sanovat, että se on Siad Barren pätemättömän ja julman valtakauden vika.

Siad Barre ei pitkää ja ankeaa korpivaellusta ehtinyt näkemään. Hän kuoli sydänkohtaukseen Lagosissa, Nigeriassa, vuoden 1995 alussa. Kaipaamaan jäivät kaksi vaimoa ja parisenkymmentä lasta.