Diktaattoripörssi

Fulgencio Batista syntyi 16. tammikuuta 1901 Banesissa, Kuubassa, monirotuiseen ja köyhään perheeseen jonka molemmat aikuiset olivat taistelleet Kuuban itsenäisyyssodassa.

Lapsi sai syntymässä nimekseen Rubén, ja hänen sukunimekseen tuli äidin sukunimi Zaldivar. Isä Belisario ei tuntemattomasta syystä halunnut rekisteröidä vauvaa sukuunsa. Asia korjattiin virallisesti vasta vuoden 1939 presidentinvaalien alla, kun nimisotku uhkasi estää siinä vaiheessa jo tutummalla nimellään esiintyvän sankarin ehdokkaaksi ryhtymisen. Hänen oli jopa viivästytettävä ehdokkaaksi julistautumistaan ja maksettava paikalliselle tuomarille tuhti summa syntymätodistuksen rukkaamisesta.

Batista kävi lapsuudessaan ensin julkista ja sitten kveekarien ylläpitämää koulua. Hän lopetti koulunkäynnin neljätoistavuotiaana äitinsä kuoltua, ja elätti sen jälkeen itsensä hanttihommilla: nuori Batista työskenteli plantaaseilla, satamissa ja rautateillä, ja toimi räätälinä, hiilen- ja hedelmämyyjänä ja jopa mekaanikkona.

Vuonna 1921 Batista saapui Havannaan ja liittyi armeijaan. Hänelle opetettiin ja hän opetti sotavoimissa pikakirjoitusta, hän erosi armeijasta ja käväisi santarmina maaseudulla, hänet ylennettiin korpraaliksi hänen palattuaan, ja lopulta hän päätyi erään nimettömäksi jääneen everstin sihteeriksi.

Kersanttien keikaus

1930-luvulle tultaessa Batista oli edennyt armeijaurallaan vasta kersantiksi. Suuri lama oli suistanut kuuban sosioekonomiseen kriisiin, ja Batista toimi Kuuban kehnoon talouteen ja alati epävakaaseen päivänpolitiikkaan kyllästyneen aliupseeriryhmän sihteerinä.

Vuonna 1933 Batistan ryhmä suunnitteli kumousta ja liittoutui muiden hallituksen pään menoksi juonittelevien klikkien kanssa. Monenlaisten juonien ja juonenkäänteiden jälkeen presidentti vaihtui alkuvuonna muutamaankin otteeseen, jonka jälkeen Batistan aliupseerijoukko suoritti syyskuussa "kersanttien kumouksena" tunnetun kaappauksen. Se nosti valtaan viiden miehen presidenttijuntan, joka kesti vallassa noin viisi päivää.

Presidentit ja pääministerit vaihtuivat aliupseerien vallankaappauksen jälkeen tiuhaa tahtia, mutta Batistasta leivottiin armeijan päällikkö pysyvästi. Hänet ylennettiin everstiksi, ja käytännössä koko häntä edeltävä upseerikunta jäi sopivasti eläkkeelle. Heidät saatettiin myös murhata, mutta Batistan kannalta lopputulos oli sama: hän oli nyt Kuuban "vahva mies" vaihtuvien marionettipresidenttien takana.

Ensimmäinen presidenttikausi 1940-1944

Vuonna 1940 Fulgencio Batista kyllästyi vaikuttamaan varjoista, ja päätti asettua itse ehdolle presidentiksi sosialistisen koalition listalta. Jopa kommunistit tukivat Batistaa ja haukkuivat kiihkeästi kaikkia hänen vastustajiaan taantumuksellisiksi fasisteiksi, koska Batista oli pitkään tukenut ammattiyhdistysliikettä.

Voitettuaan vaalit 56,7 prosentin kannatuksella Batista jatkoi vasemmistolaisella linjalla. Hänen presidenttikaudellaan Kuubassa toteutettiin köyhiä hyödyttäviä uudistuksia ja säädettiin työväelle edullisia lakeja. Kuuba julisti ensimmäisten joukossa sodan Hitlerille ja Mussolinille, ja suositteli liittoutuneita käymään armotta myös "fasisti Francon" kimppuun.

Vapaaehtoinen maanpako

Batistaa estettiin vuonna 1944 erityislailla hakemasta jatkokautta, ja hänen itselleen valikoimansa seuraaja hävisi nöyryyttävästi vaalit haastajalle. Aivan kuin Donald Trump vuonna 2020, Batista käytti viimeiset kuukautensa presidenttinä hankaloittaakseen seuraajansa työtä parhaansa mukaan.

Batista jopa tyhjensi valtion kassan ennen kuin pakkasi laukkunsa ja lähti vallanvaihtoseremonioiden jälkeen vapaaehtoiseen maanpakoon Yhdysvaltoihin "koettuaan olonsa turvattomaksi Kuubassa". Hän erosi vaimostaan, meni uudelleen naimisiin, teki uusia lapsia sekä tuoreen vaimonsa että monien rakastajattariensa kanssa, ja jakoi aikansa tasaisesti New Yorkin ja Floridan välillä.

Vaikkakin oli taas kiistämättä varjojen mies, Batista jatkoi aktiivista osallistumista Kuuban politiikkaan. Vuonna 1948 hänet valittiin poissaolevana senaattiin, ja hän suunnitteli asettuvansa taas ehdolle presidentiksi. Saatuaan luvan osallistua vuoden 1952 vaaleihin Batista palasi Kuubaan.

Vallankaappaus ja toinen kausi presidenttinä

Batistan vanha suosio oli kahdeksassa vuodessa valitettavasti kuihtunut. Ammattiliitot seisoivat yhä hänen takanaan, mutta kevään mittaan alkoi näyttää selvältä että Batista häviäisi vaalit. Hän oli mielipidemittauksissa häpeällisesti vasta kolmantena.

Kolme kuukautta ennen vaaleja Batista iski ennaltaehkäisevästi. Hän kaappasi armeijan tuella vallan, perui vaalit ja julistautui väliaikaiseksi presidentiksi tuulesta temmattujen syytösten varjolla. Kun Yhdysvallat suorastaan riensi tunnustamaan uuden hallituksen, Fulgencio Batistasta oli viimeinkin tullut ihan oikea koppalakkinen sotilasdiktaattori.

Batistan kaapatessa vallan Kuuba oli suhteellisen varakas maa, ainakin latinalaisen Amerikan mittapuulla. Bruttokansantuotteella mitaten Kuuba oli suunnilleen yhtä rikas kuin Italia, mutta varallisuus ei jakautunut tasaisesti ja korruptio oli muhevaa.

Korruptiosta puheenollen, oleskellessaan New Yorkissa Fulgencio Batista oli luonut hyvät suhteet mafiaan. Monet mafiosot olivat hänen henkilökohtaisia ystäviään ja liiketuttaviaan, ja hän oli luvannut heille vapaat kädet Havannassa. Kuuban pääkaupungista tulikin Batistan toisella kaudella kansainvälisesti tunnettu paremman väen dekadentti huvipuisto; luksushotellien, kasinojen, bordellien ja mitä moninaisempien huumeiden ja kiellettyjen hupien luvattu maa.

Mädännäisyys levisi kaikkialle. Kuka tahansa sai miljoonalla dollarilla luvan harjoittaa Kuubassa uhkapeliä, ilman taustatarkistuksia tai vero- tai muita epäreiluja velvollisuuksia. Poliisit ja virkamiehet olivat lahjottavissa, ja Batistan kätyrit hakivat joka ilta säkeissä oman kymmenen prosentin saaliinsa kasinoiden muhkeista voitoista.

Yhdysvaltojen edunvalvoja

Aiemmin sosialistina tunnettu Batista unohti toisella kaudellaan työväen asian. Hänen hallintonsa antoi Yhdysvalloille täyden kontrollin Kuuban talouteen, ja ennen pitkää suurin osa Kuuban yrityksistä oli alistettu amerikkalaisille ja valjastettu palvelemaan heidän intressejään.

Vastalahjaksi amerikkalaiset hukuttivat Batistan korruptiolahjoihin (muun muassa kultainen puhelin amerikkalaisille ojennetusta puhelinyhtiöstä) ja aseisiin. Aseista olikin hyötyä, koska Batista joutui vallassa pysyäkseen tekemään Kuubasta poliisivaltion ja turvautumaan koko ajan voimakkaampaan terroriin.

Batista vei kuubalaisilta kaikki vapaudet ja murhasi seitsemässä vuodessa Yhdysvaltojen tuella ainakin 20.000 ihmistä. Myöhemmin Yhdysvaltain tuleva presidentti John F. Kennedy katui maansa tekosia ja pyysi niitä anteeksi. Se oli liian vähän, liian myöhään.

Heinäkuun 26. päivän liike

Heinäkuun 26. päivänä 1953 Batistaa vastustavat kapinalliset hyökkäsivät kasarmille. Kapina oli huonosti organisoitu ja se kukistettiin nopeasti. Kapinoitsijat tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin, mutta Batista armahti heidät jalouttaan vain kahta vuotta myöhemmin.

Batistan ei olisi kannattanut jälkiviisaana armahtaa tätä roskajoukkoa. Jengiä nimittäin johti eräs nuori Batistaan kyllästynyt mies nimeltä Fidel Castro, joka palasi myöhemmin Kuubaan nousten loppuvuonna 1956 maihin uuden mutta aivan yhtä huonosti organisoidun kapinajoukkion kärjessä.

Kuin ihmeen kaupalla Castron joukoista muodostui murskaavan ensitappion jälkeen kasvava ja menestyksekäs sissiliike. Kansan viha Batistaa kohtaan oli kasvanut tässä vaiheessa jo suureksi, ja Batista oli sopivasti puhdistanut pätevät upseerinsa jouduttuaan 1955 laajan sotilaiden salaliiton kohteeksi.

Yhdysvallat lopetti aseiden toimituksen Batistalle vuonna 1958. Edes totaalinen sorto - salainen poliisi kadotti päivittäin ihmisiä ja katulampuissa roikkui mätänemässä kidutettujen ja lynkattujen ruumiita - ei pitkällä tähtäimellä auttanut yhä ahtaammalle ajettua diktaattoria.

Uudenvuodenaattona 1958 Fulgencio Batista ilmoitti viimein kätyreilleen poistuvansa maasta. Hän pakkasi 300 miljoonaa dollaria käteistä ja 700 miljoonalla dollarilla taidetta lentokoneeseensa, ja lensi Dominikaaniseen tasavaltaan diktaattori Rafael Trujillon vieraaksi. Castro joukkoineen marssi Havannaan, ja niin Batistan julkea tyrannia kohtasi loppunsa.

Eläkevuodet

Itselleen tyypilliseen tapaan Trujillo piti Dominikaanisessa tasavallassa Batistaa käytännössä panttivankinaan kunnes tämä maksoi "isännälleen" muhkeat lunnaat. Sen jälkeen Batista oli vapaa lähtemään, ja hän onnistuikin löytämään itselleen pysyvän kodin ensin Antonio de Oliveira Salazarin Portugalista ja sittemmin "fasisti Francon" Espanjasta.

Batistalta edellytettiin ainoastaa että hän pysyisi erossa politiikasta. Mies piti lupauksensa ja työskenteli espanjalaisessa henkivakuutusyhtiössä. Batista kirjoitti valtiomiesajastaan kirjan nimeltä "Petetty Kuuba", jossa hän ilmeisesti ainakin väyrystelee ja joidenkin lähteiden mukaan myös pyytää anteeksi hirmutekojaan.

Kuolema korjasi sydänkohtauksen muodossa entisen diktaattorin elokuussa 1973. Ajoitus oli hyvä, koska hänen henkivakuutuksensa oli juuri umpeutumassa. Tapporyhmä Castron Kuubasta oli perimätiedon mukaan kaupungissa valmistautumassa salamurhaamaan Batistan hetkellä minä hyvänsä.