Diktaattoripörssi

Paroni Roman von Ungern-Sternberg syntyi 22.1.1886 Itävallan Grazissa. Hänen juurensa olivat kuitenkin huomattavasti lähempänä: isän puolen Ungern-suku oli baltiansaksalaista aatelistoa Viron Hiidenmaalta, ja äidin puolen Sternbergit kuuluivat laajalti Suomessakin vaikuttaneeseen ruotsalaisaateliin.

Ungern-Sternbergin esi-isät olivat Baltian valloittaneita teutonisotureita, joten on luonnollista että myös nuori Roman suuntautui sotilasuralle. Elettyään lapsuutensa Revalissa, nykyisessä Tallinnassa, nuori paroni kirjautui kadettikouluun Pietarissa.

Kun Venäjä ja Japani ajautuivat konfliktiin vuonna 1905, Ungern-Sternberg lähti koulusta osallistuakseen sotaan. Ei kuitenkaan tiedetä varmaksi, ehtikö paroni laisinkaan Mantšuriaan asti ennen kuin vihollisuudet olivat jo loppuneet.

Joka tapauksessa Ungern-Sternberg palveli Venäjän-Japanin sodan jälkeen upseerina Venäjän kaukoidässä. Hän ihastui paikallisten paimentolaiskansojen elämäntapaan, ja kun paroni miehen omasta pyynnöstä siirrettiin reserviin vuonna 1913, muutti hän Kiinan hallitsemaan Ulko-Mongoliaan auttaakseen mongoleita itsenäistymään. Venäläiset nokkamiehet kuitenkin estivät Ungern-Sternbergiä taistelemasta mongolialaisten riveissä, joten hän joutui tyytymään pestiin Venäjän konsulaatissa.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Ungern-Sternberg liittyi venäläisiin kasakkajoukkoihin Itävalta-Unkarin vastaisella rintamalla Galitsiassa. Siellä hän osallistui hyökkäys- ja sissisotaan niin itävalta- kuin saksalaisjoukkojakin vastaan.

Ungern-Sternberg keräsi mainetta rohkeana mutta holtittomana sotilaana. Ylemmät upseerit kyseenalaistivat hänen tasapainoisuutensa, ja epäröivät ylentää Ungern-Sternbergiä. Paronille myönnettiin useita kunniamerkkejä, mutta toisaalta häneltä vietiin lopulta komento koska hän kieltäytyi noudattamasta käskyjä.

Tsaarin hallituksen kaaduttua Ungern-Sternberg siirrettiin Turkin vastaiselle rintamalle. Siellä hän saavutti yhdessä komentajansa Grigori Semjonovin ja paikallisista vapaaehtoisista muodostamiensa kaartien kanssa muutamia näyttäviä mutta pieniä voittoja.

Bolševikkien kaapattua vallan väliaikaiselta hallitukselta Semjonov ja Ungern-Sternberg asettuivat uusia vallanpitäjiä vastaan. He eivät kuitenkaan asettuneet bolševikkeja vastustavien valkoisten joukkojen puolelle, vaan kävivät ikään kuin omaa erillistä sotaansa. He saivat tukea japanilaisilta, joiden tavoitteena oli muodostaa Venäjän kaukoitään nukkevaltio.

Kuten käytännössä kaikki sisällissodan joukot, Ungern-Sternbergin sekalaisista aineksista (hänen sotilaansa olivat muunmuassa venäläisiä, burjaatteja, tataareja, mongoleita, kiinalaisia, japanilaisia ja puolalaisia Siperiaan karkoitettuja) koostuva armeija elätti itsensä ryöstelemällä. Ungern-Sternberg kaappaili keskeisestä asemapaikastaan niin punaisten kuin valkoistenkin tavarajunia, ja vaikka Ungern taisteli bolševikkeja vastaan, oli hänestä valkoisten sotaponnistuksille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ungern-Sternberg kohteli paikallista väestöä ja alaisiaan todella julmasti. Alati omituisesti käyttäytyvä paroni oli suuresti kiinnostunut itämaisista opeista, mutta tulkitsi niitä vähintäänkin omintakeisesti. Ungern-Sternberg tunnettiin näinä aikoina hellittelynimillä "Verinen paroni", "Brutaali Buddha" ja "Hullu paroni".

Ungern-Sternberg uskoi monarkian olevan ainoa hallitusmuoto, joka pelastaisi länsimaisen sivilisaation tuholta. Yhdistämällä itää, länttä ja Roman von Ungern-Sternbergiä paroni kehitti suunnitelman. Hän loisi uudelleen Tšingis-kaanin imperiumin!

Sekä venäläiset, kiinalaiset että japanilaiset katsoivat Mongolian kuuluvaksi etupiireihinsä. Japanilaisystävälliset kiinalaiset olivat punakapinoiden pelossa miehittäneet Mongolian, mutta heidän hallintonsa mureni ja Mongoliaa miehittävät kiinalaisjoukot jäivät oman onnensa nojaan. Armeijat kapinoivat ja Mongolia ajautui anarkiaan.

Edistääkseen agendaansa paroni von Ungern-Sternberg kierteli vuonna 1919 Kiinaa ja Mantšuriaa etsien liittolaisia. Hän solmi matkallaan poliittisen naimakaupan mantšurialaisen prinsessan kanssa - tämän sukulaiset olivat paikallisia mahtimiehiä.

Vuonna 1920 valkoiset kärsivät tappion Venäjän sisällissodassa. Ungern-Sternbergin komentajan asema kävi sietämättömäksi, ja tämä päätti vetäytyä Mantšuriaan. Ungern-Sternberg näki hetkensä koittaneen. Paroni julistautui Semojonovista riippumattomattomaksi, itsenäiseksi sotaherraksi, ja siirtyi joukkoinensa Mongoliaan saatuansa kutsun kiinalaisten syrjäyttämältä uskonnolliselta johtajalta Bogd Khanilta.

Paroni yritti neuvotella kiinalaisten kanssa, mutta kaikki hänen vaatimuksensa torjuttiin. Ungern-Sternberg yritti useaan otteeseen vallata maan pääkaupunkia, Urgaa, mutta hänen joukkonsa kärsivät hirvittäviä tappioita ja paronin oli pakko vetäytyä maaseudulle keräämään tukea itsenäisyysmielisiltä heimoilta.

Pian Ungern-Sternberg palasi piirittämään Urgaa. Kiinalaisilla oli valtava ylivoima, mutta Paroni käytti Tšingis-kaanin lanseeraamaa myyttistä hämäyskeinoa. Hän sytytti öisen kaupungin ympärille valtavan määrän rakovalkeita uskotellakseen kiinalaisille joukkojensa olevan mahtavan suuret.

Joko paronin ovela taktiikka toimi, tai sitten vastustajan moraali vain oli surkea. Joka tapauksessa suuri osa kiinalaisista pötki pakoon, ja Ungern-Sternbergin joukot valtasivat Urgan helmikuussa 1921. Muutaman kuukauden sisällä kiinalaiset oli ajettu kokonaan ulos Mongoliasta.

Maaliskuun kolmantenatoista päivänä 1921 Ungern-Sternberg ja Bogd Khan julistivat Mongolian itsenäiseksi. Vaikka Bogd Khan hallitsi nimellisesti, Ungern-Sternberg oli tosiasiallisesti maan diktaattori. Vaikka paronia ei sellaiseksi koskaan virallisesti julistettu, häntä palvottiin laajalti joko sodanjumalan tai vähintään Tšingis-kaanin inkarnaationa.

Väitetään, että Ungern-Sternberg oli ensimmäinen pomomies jonka alaisuudessa Urgaan saatiin tuotua järjestys. Kadut pidettiin puhtaina, taloutta uudistettiin, ja Ungern-Sternberg saarnasi poliittista ja uskonnollista suvaitsevuutta. Toiset lähteet taas kertovat, että Ungernin lyhyttä valtakautta leimasivat terrori ja ryöstely.

Varmaa on, että Ungernin väitetty suvaitsevuus ei ainakaan ulottunut juutalaisiin. Paroni oli fanaattinen juutalaisvihaaja, ja hänen joukkonsa olivat jo vuosia teurastaneet juutalaisia barbaarisin menetelmin aina heihin törmätessään. Juutalaisia esimerkiksi nyljettiin elävältä, ja vallattuaan Urgan kaikki pääkaupungin tunnetut juutalaiset teloitettiin.

Voittoisa puna-armeija valmisteli hyökkäystä itsenäistyneeseen Mongoliaan tavoitteenaan paroni von Ungern-Sternbergin tuhoaminen. Itsevarma Ungern eteni paikallisten tukeen luottaen Venäjän puolelle kohdatakseen vihollisen siellä, mutta punaiset olivat jo ehtineet murskata vastarinnan ja vain harvat liittyivät Ungerniin. Bolševikeilla oli valtava materiaalinen ylivoima, ja he valtasivat Urgan murskattuaan ensin Ungern-Sternbergin joukot taistelukentällä.

Ungern kokosi joukkonsa ja hyökkäsi uudelleen Venäjälle. Paronin suunnitelmat olivat mahtipontiset - japanilaiset ja vanha ystävä Semjonov auttaisivat häntä kyllä - mutta kaikki apu jäi materialisoitumatta. Ungern eteni vihollismaaperälle, mutta joutui nopeasti perääntymään suurten punaisten apujoukkojen lähestyessä.

Seuraavaksi Ungern-Sternberg suunnitteli vetäytyvänsä Tiibetiin, mutta hänen sotilaansa olivat väsyneet taistelemaan. He halusivat ainoastaan kadota kauas itään. Ungernin sotilaat kapinoivat, ja omat miehet luovuttivat paronin bolševikeille 21. elokuuta 1921. Viidestoista syyskuuta "Hullulle paronille" järjestettiin näytösoikeudenkäynti, ja saman päivän iltana hänet teloitettiin ampumalla.