Diktaattoripörssi

Nicolae Ceaușescu, ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, johti Romaniaa megalomaanisin ottein kunnes sortui kommunismin mukana itäblokin ainoassa väkivaltaisessa vallanvaihdossa. Ceausescu, Kim Il-Sungin ystävä ja ihailija, tuhosi henkilökulttia kutoessaan ison kimpaleen Romanian historiaa.

Adolf Hitlerin, Saksan Führerin, aggressiivinen ekspansionismi johti toiseen maailmansotaan, historian tuhoisimpaan konfliktiin. Hitler teollisti vihan ja tappamisen projektissa, joka huipentui holokaustiin: juutalaisten, romanien, vammaisten ja muiden natsien silmissä kelvottomien kansanmurhaan.

Enver Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti kaikkia liittolaisiaan, paitsi jugoslavialaisia, joita hän vihasi. Hoxha rakennutti rannikon täyteen bunkkereita odottaessaan maihinnousua ja teki kommunistisesta Albaniasta Euroopan köyhimmän ja sulkeutuneimman maan.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.

Toisen epäonni on toisen onni. Kim Jong-ilin vanhinta poikaa ehdittiin jo koulia johtajaksi, mutta tämän koomattua pahasti Suuren seuraajan titteli karkasi nuoremmalle velipuolelle. Ja niin tapahtui, että vuonna 2011 kolmikymppisestä Kim Jong-unista leivottiin Pohjois-Korea Oy:n uusi toimitusjohtaja.

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viittaan, mutta Maon todellinen aate oli narsismi. Hän oli oman etunsa nimissä uhraamaan miljoonia, ja numeroina mitattaessa Mao onkin historian pahin murhamies. Puhemies jopa halusi aloittaa ydinsodan, koska hänen logiikkansa mukaan "kiinalaisia on enemmän".

Benito Mussolini, fasismin isä, puhui innostavasti ja sai junat kulkemaan ajallaan. Mussolini haaveili uudesta Rooman imperiumista ja töräytteli korskeana sodan torvia, mutta kapsahti katajaan kurkotettuaan liian korkealle. Polleasta Ducesta tuli Hitlerin sätkynukke ja hän päätti päivänsä katuojassa.

Pol Pot, Demokraattisen Kamputsean veli numero yksi, päätti siirtyä agraarikommunismiin kertarysäyksellä ilman siirtymäaikoja. Raha pois, kaupungit ja identiteetit tyhjäksi! Punaisten khmerien terrori johti väestökatoon, jolle ei löydy vertailukohtaa sen enempää sodista kuin kulkutaudeistakaan.

Josif Stalin, kansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi hinnalla millä hyvänsä. Stalin murhasi ja vangitsi massoittain alamaisiaan, "puhdisti" kokonaisia kansoja, ja aiheutti tahallaan Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Kiitokset rautaesiripusta ja kylmästä sodasta kuuluvat niin ikään Stalinille.