Diktaattoripörssi

Omar al-Bashir sai vuonna 2009 kunnian tulla ensimmäiseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n etsintäkuuluttamaksi istuvaksi valtionpääksi. Rikokset ihmisyyttä kohtaan Darfurissa ovat suurimmat diktaattorin synneistä, mutta hänen pitkään sisällissotien värittämään kauteensa mahtuu muitakin rötöksiä.

Idi Aminin valtakaudella Ugandan vesivoimalan luukut tukkeutuivat ruumiista, joita diktaattorin veriset "puhdistukset" tuottivat Niiliin kuin liukuhihnalta. Amin myönsi itselleen prameita kunniamerkkejä ja julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Hän oli höpsöttelevän seuramiehen viittaan verhoutunut vainoharhainen ja verenhimoinen tyranni.

Muammar Gaddafista tuli Libyan diktaattori 27-vuotiaana. Hän halusi yhdistää niin arabit kuin Afrikankin, asui palatsissa mutta esiintyi teltassa, kirjoitti suorasta demokratiasta ja hallitsi yksinvaltiaana. Gaddafi tuki terrorismia ja perusti koulun diktaattoreille, mutta liittyi myöhemmin terrorismin vastaiseen sotaan.

Ajatolla Ruhollah Khomeini palasi Iraniin riemusaatossa näyteltyään merkittävää roolia maata sortaneen shaahin kaatamisessa. Hän lupasi demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta hallitsi islamilaista tasavaltaa autoritäärisesti ja osoittautui aivan yhtä roistomaiseksi kuin edeltäjänsä.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.