Hupsista, unohtui edellisestä viestistäni - Portugalin Antonio Salazarin voisi vaikka lisätä esilistalle.

Nabullione, 22.11.2016

Ehdotuksia:

- Hitler voitaisiin lisätä kategorioihin "henkilökultti" (jonkinsorttinen henkilökulttihan fyyrerin ympärille keskittyi), "suuruudenhullu" (uskoi syntyneensä johtamaan Saksan suuruuteen), "julmuri" (hän katsoi usein videoita heinäkuun 20. päivän salaliittolaisten teloituksesta), "antikommunismi" (sellainenhan Aatu oli!) ja "vainoharhainen" (ainakin viimeisinä päivinään Hitler oli hyvin paranoidinen skitsofreenikko; hän määräsi keitetyt munat ja jopa vessapaperinsa tarkastettavaksi myrkytyksen pelossa ja raapi sairaissa vainoharhoissaan niskansa ja korvansa verille asti)
- Somozan perheen voisi lisätä kategoriaan "gangsteri" (hehän sekaantuivat uhkapeleihin ja prostituutioon ja ties mihin pimeään!)
- Paavi Johannes Paavali II:n voisi palauttaa listalle - nimittäin Paavipörssiä tuskin tullaan perustamaan ;)
- Kim Jong-unin voisi lisätä kategoriaan "playboy"
- Benito Mussolinin voisi lisätä kategoriaan "sotilas"

Nabullione, 22.11.2016

Nyt valmistui teksti Getulio Vargasista. Saadaanpas 'Pörssiin toinenkin itsemurhan tehnyt diktaattori Aatu-sedän seuraksi! Lisäksi kerron tässä, että yritän aloittaa Porfirio Diaz -artikkelin kirjoittamisen vielä tänään, mutta jos ei, niin viimeistään joskus.


Luokittelu: itsemurha, antikommunismi
Vallassa: 3.11.1930 - 24.8.1954

Tiivistelmä:
Getulio Vargas, köyhien isä, nousi valtaan Suuren laman aikana ja hallitsi diktaattorina, kunnes hänet syrjäytettiin. Myöhemmin hänet valittiin uudelleen presidentiksi vapaissa vaaleissa, mutta toinen valtakausi loppui lyhyeen armeijan keskuudessa epäsuosituksi muodostuneen presidentin ammuttua itseään päähän uuden vallankaappauksen pelossa.

Tarina:
Getulio Vargas syntyi São Borjassa 19. huhtikuuta 1882. Hänen sukunsa oli varakas ja maineikas. Hän lähti armeijaan ja opiskeli myöhemmin lakia. Vuonna 1907 hänestä tuli Porto Alegren kaupungin piirisyyttäjä. Vargas nai Darcy Lima Sarmanhon vuonna 1911, ja he saivat viisi lasta. Legendan mukaan Vargasin tosirakkaus ei kuitenkaan ollut hänen vaimonsa, vaan brasilialainen seurapiirijulkkis, yhdeksi maailman kauneimmista naisista kuvailtu Aimée de Heeren.

Vuosina 1917-1923 Vargas toimi kansanedustajana ja vuosina 1926-1928 valtiovarainministerinä presidentti Washington Luísin aikana. Vuonna 1928 hänet valittiin Rio Grande do Sulin kuvernööriksi. Kuvernöörinä Vargas teki kovasti töitä parantaakseen kouluja ja infrastruktuuria.

Vargas oli ehdolla presidentiksi 1930. Hän hävisi, jolloin hänen tukijansa aloittivat kapinoinnin ja 3. marraskuuta hänet nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi. Vargas pyrki aluksi hallitsemaan kansanvaltaisesti, mutta lama ja vuoden 1932 kapinoinnit ajoivat demokratian hetkessä kaaokseen. Vuonna 1934 kirjoitettiin uusi perustuslaki. Tämän jälkeen Vargas otti itselleen absoluuttisen vallan ja ryhtyi hiljentämään toisinajattelijoita sensuroimalla lehdistöä ja jopa postia.

Vargas aloitti yhteistyön Benito Mussolinia ja Adolf Hitleriä ihannoineiden integralistien kanssa. Integralistipropaganda oli juutalais- ja kommunistivastaista. Vargasin aikaisemmin liberaali hallinto muuttui fasistisia piirteitä omanneeksi diktatuuriksi. Maassa oli jopa kansallissosialistinen puolue. Liberaalit ja kommunistit kääntyivät Vargasia vastaan, kun taas konservatiivit antoivat hänelle tukensa.

Vuonna 1938 Vargasin olisi täytynyt luopua vallasta, sillä vuoden 1934 perustuslaki esti häntä asettumasta enää ehdolle. Integralistien tekaiseman "kommunistien vallankaappaussuunnitelman" ansiosta maahan saatiin aikaiseksi hätätila, ja Vargas ilmoitti 10. marraskuuta 1937 ottavansa itselleen hätätilavaltuudet. Niinpä vuoden 1938 presidentinvaalit jouduttiin perumaan. Lisäksi Vargas hajotti kongressin ja vaihtoi kuvernöörit. Hän loi uuden, autoritäärisen hallinnon ottaen mallia Portugalin diktaattori Antonio Salazarista.

Puolueet lakkautettiin, lehdistön kova sensurointi jatkui, keskitetyt poliisivoimat perustettiin ja vankilat täyttyivät poliittisista toisinajattelijoista. Kaikki puolueet kiellettiin, eivätkä edes integralistit ja kansallissosialistit säästyneet. Tästä suuttuneina integralistit yrittivät kaapata vallan, mutta epäonnistuivat surkeasti, ja heidät tukahdutettiin.

Toisen maailmansodan alkuvuosina Vargasin Brasilia oli kallellaan akselivaltoihin, mutta kun vuonna 1942 saksalaiset upottivat brasilialaisten laivoja, jopa Brasilia kääntyi liittoutuneiden puolelle.

Vargasin valtakauden olisi vuoden 1937 uuden perustuslain mukaan kuulunut päättyä jo 1943, mutta Vargas ei siitä piitannut, vaan pysyi vallassa sen jälkeenkin. Lokakuun lopulla 1945 Vargas syrjäytettiin, ja presidentiksi valittiin armeijan kenraali.

Vuonna 1951 uuden presidentin kausi päättyi, ja vapaat vaalit järjestettiin. Vargas asettui ehdolle, ja voitti ylivoimaisesti. Brasilia oli ajautunut talouskriisiin, ja Vargas pyrki kohentamaan taloutta. Vuonna 1953 hän perusti valtion öljy-yhtiön, joka saavutti monopoliaseman. Vargas hallitsi vanhoin kunnon keinoin, mutta Brasiliasta oli tullut aivan liian monimutkainen. Alkoi jo vaikuttaa todennäköiseltä, että armeija aikoisi syrjäyttää Vargasin toistamiseen, ja tämä tekikin itsemurhan 24. elokuuta 1954.

Nabullione, 20.11.2016

(Vastaus Dick Tatorille)

Kiitän. Seuraavaksi aloitan kirjoittamisen Getulio Vargasista ja sitten vaikkapa Porfirio Diazista. Myös Fidzin Bainimarama vaikuttaa kiehtovalta herralta. Katsotaan, josko saisin jo tänään aikaiseksi muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä.

Nabullione, 20.11.2016

(Vastaus Nabullionelle)

Erittäin suurenmoista, miten olet auttanut Diktaattoripörssiä kertomalla vieraskirjassa diktaattoreista, joita ei Pörssiin ole vielä listattu. Kiitokset siitä.

Oseaniasta ei diktaattoreja löydy juurikaan, mutta Tongan entinen kuningas Taufa'ahau Tupou IV ja Fidzin Frank Bainimarama voisivat liipata läheltä. Olisi hieno juttu, jos heistä löytyisi informaatiota Pörssiin.

Amerikoiden suunnalta taas olisi mainiota, jos Meksikon Porfirio Díazista, Argentiinan Jorge Videlasta ja Brasilian Getúlio Vargasista saataisiin informaatiota Pörssiin.

Dick Tator, 20.11.2016

Viimeksi kirjoitin Obiang Nguema Mbasogosta, nyt on vuorossa tämän kiltimpi naapuri, Kamerunin Paul Biya. Biya on ollut vallassa jo reilut 41 vuotta... huhhuh.

Luokittelu: Mätä
Vallassa: 30.6.1975 -

Tiivistelmä:
Paul Biya on voittanut lukuisia vaaleja, joiden tulokset näyttävät kerta toisensa jälkeen yhä enemmän väärennetyiltä, selvinnyt vallankaappausyrityksistä ja jaksaa yhä sinnikkäästi jatkaa vallankahvassa roikkumista, maksoi se mitä ikinä tahansa. Protestit? Pysäytetään tarpeettomilla väkivaltaisuuksilla! Entäpä vastaehdokkaat vaaleissa? Väärennetään tulokset! Julmuudessa Biya ei millään tarjoa vastusta naapurilleen Obiang Nguema Mbasogolle tai vaikkapa Robert Mugabelle, mutta sitkeydessä hän päihittää molemmat mennen tullen.


Tarina:
Paul Biya syntyi Mvomeka'assa, eteläisessä Kamerunissa 13. helmikuuta 1933. Hän opiskeli Pariisissa. Biyasta oli alun perin tarkoitus tulla pappi, mutta hän päätyikin Kamerunin pääministeriksi ja myöhemmin presidentiksi Ahmadou Ahidjon seuraajana.

Vuonna 1984 yritettiin sotilasvallankaappausta, josta Biya selvisi.

Vuonna 1994 Biya nai 38 vuotta itseään nuoremman naisen.

Biya voitti vuoden 1997 presidentinvaalit saaden 92.6 % äänistä. Äänestystä boikotoitiin oppositiopuolueiden toimesta.

Vuosien 2004 vaalit Biya voitti saaden 70.9 % äänistä; tuloksia syytettiin taas väärennetyiksi. Biya astui kuitenkin jälleen uudelle kaudelle.

Biya on vastuussa oppositioon kohdistuvasta väkivallasta. Vuonna 2009 tapettiin noin sata mielenosoittajaa.

Sen jälkeen, kun Libyan diktaattori Muammar Gaddafi lynkattiin lokakuussa 2011, Biyasta tuli pisimpään hallinnut elävä diktaattori.

Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Biya voitti jälleen. Hän sai 77.9 % äänistä ja menestynein vastaehdokas, John Fru Ndi, sai vain 10 %.

Uudistamisyrityksistä huolimatta Biyan hallinto täyttää yhä selvästi autoritarismin kriteerit.

Marraskuussa 2016 levisivät uutiset Biyan kuolemasta, mutta ne osoittautuivat pelkiksi huhuiksi, jotka todistettiin vääriksi; Biya on edelleen elossa ja hyvinvoiva. Jälleen kerran tappio maailmalle oli voitto Diktaattoripörssille.

Nabullione, 19.11.2016

Tässä on teksti Obiang Nguema Mbasogosta, Macias Ngueman veljenpojasta ja seuraajasta. Tämä herra on ehdottomasti pahin Afrikan tämänhetkisistä diktaattoreista ja ansaitsisi todellakin paikan top viidessätoista.


Luokittelu: Kannibaali, julmuri, mielipuoli, mätä, henkilökultti
Vallassa: 3.8.1979 -

Tiivistelmä:
Obiang Nguema Mbasogo kaappasi verisesti vallan sedältään Macias Nguemalta. Obiang on kiduttanut ja sortanut vastustajiaan, ja häntä syytetään vastustajiensa ruumiinosien, muun muassa kivesten, syömisestä, sillä hän saa siitä seksuaalista nautintoa. Obiang on kaapannut ihmisiä ja sitten teloituttanut heidät. Häntä ollaankin kutsuttu kaikkein julmimmaksi ja yhdeksi korruptoituneimmista tällä hetkellä vallassaolevista diktaattoreista.


Tarina:
Obiang Nguema Mbasogo syntyi 5. kesäkuuta 1942. Hänen isänsä oli Macias Ngueman veli. Macias Nguema nousi valtaan vuonna 1968, ja myös Obiangilla oli merkittävä rooli "Afrikan Auschwitzissä", jossa ihmisiä tapettiin kuin viimeistä päivää. Päiväntasaajan Guinean johtajan julmuudelle eivät paljoa vetäneet vertoja sen enempää Keski-Afrikan Bokassa kuin Ugandan Idi Aminkaan.

Valtakautensa lopulla Macias Nguema alkoi heittäytyä entistäkin verenhimoisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi, ja alkoi puhdistaa lähipiiriäänkin, ja Obiang järjesti verisen vallankaappauksen. Macias Nguema teloitettiin, mitä ilmeisimmin raa'asti. Päiväntasaajan Guineaan perustettiin etnosentrinen yksipuoluehallinto ja Obiang sai valtavat valtaoikeudet. Uusi diktaattori ei lupauksistaan huolimatta paljoa ryhtynyt parantamaan maan oloja. Lähes kaikki oppositiojohtajat elävät ulkomailla, sadoittain Obiangia vastustavia aktivisteja on vangittu ja surmattu ja kansaa sorretaan.

Vuonna 1989 Obiang oli ainoa ehdokas presidentinvaaleissa, joten hän voitti. Hänet valittiin uudelleen vuosina 1996, 2002 ja 2009.

Vuonna 2003 Obiang julistettiin "jumalaksi", jolla on "kaikki valta", ja hänen ympärillään on henkilökultti - hänen mukaansa nimetään paikkoja ja hänen kuvotusta herättävä pärstänsä esiintyy useimpien kansalaisten vaatteissa.

Obiang on kohdellut vastustajiaan melko ikävästi - heitä ollaan surmattu ja johtaja on itse syönyt heidän ruumiinosiaan "saadakseen voimaa ja urheutta"... eikä heitä aina surmattu ennen johtajan ateriointia. Kerran Obiang kaappasi neljä ihmistä, kidutti heitä pitkään, pakotti heidät väittämään yrittäneensä vallankaappausta ja lopulta heidät teloitettiin.

Obiangin julmuuksista selvinneiden mukaan mies on hullu ja läpikotaisin paha.

Obiangia ollaan syytetty paitsi Afrikan tällä hetkellä vallassaolevista diktaattoreista julmimmaksi, myös yhdeksi korruptoituneimmista: Obiangin henkilökohtainen omaisuus on 600 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoinen.

Muammar Gaddafin kuoltua 2011 Obiang nousi toiseksi pitkäaikaisimmaksi vallassaolevista diktaattoreista (ainoastaan Kamerunin Paul Biya on enää hänen edellään).

Obiang toimi vielä Afrikan unionin puheenjohtajana 2011-2012, mutta on mitä ilmeisimmin tällä hetkellä melko huonossa kunnossa - itseasiassa joidenkin huhujen mukaan hän alkaa pian valmistelemaan vallan siirtämistä pojalleen. Totta tai ei, siihen 'Pörssi ei ota kantaa.

Nabullione, 19.11.2016

Tässä teksti Jiang Jieshistä, Fidel Castron jälkeen toiseksi pitkäaikaisimmasta diktaattorista. Castro hallitsi vain 102 päivää kauemmin kuin Jiang.

Luokittelu: Antikommunismi, henkilökultti, sotilas
Vallassa: 9.7.1926 - 5.4.1975

Tiivistelmä:
Generalissimus Jiang Jieshi, "Herra", kuten häntä kutsuttiin, oli toiseksi pisimpään hallinnut diktaattori. Hänen aikanaan kansalaisilta varastettiin armeijan ruokkimiseksi, epäiltyjä kommunisteja hakattiin ja murhattiin, paikallisia rikollisia palkattiin salamurhaamaan hänen poliittisia vastustajiaan ja hän käytti uhkailua ja terroria hyväkseen pysyäkseen vallassa.

Tarina:
Jiang Jieshi syntyi Zhejiangin maakunnassa 31. lokakuuta 1887. Hän karkasi kotoaan isänsä kuoleman jälkeen ja liittyi maakunnan armeijaan. Hän sai sotilaallista koulutusta Paotingin sotilasakatemiassa ja myöhemmin Japanissa. Vuonna 1918 Jieshi liittyi nationalistiseen Kuomintang-puolueeseen. Vuonna 1925 Jiang Jieshi nousi Kuomintangin johtoon. Hän valtasi Shanghain ja Nanjingin. Lopulta Jiangin joukot valtasivat myös Pekingin. Vuonna 1928 Jiang julisti perustetuksi uuden hallituksen, jossa hän itse oli valtionpäämiehenä.

Vuonna 1931 Japani hyökkäsi Mantsuriaan, mutta Jiang keskittyi mieluummin kommunistien uhkaan, ja tämä suututti monet hänen kannattajistaan. Joulukuussa 1936 yksi Jiangin kenraaleista otti hänet vangiksi kahdeksi viikoksi, kunnes Jiang suostui liittoutumaan Mao Zedongin kommunistien kanssa Japania vastaan. Seuraavana vuonna Japani valtasi Kiinan. Kiina taisteli Japania vastaan yksin neljä vuotta, kunnes vuonna 1941 Liittoutuneet Neuvostoliittoa lukuunottamatta julistivat sodan Japanille. Jiangin maine maailmalla nousi huimasti. Kotona hän alkoi menettää kannatustaan johtuen passiivisuudestaan Japania kohtaan.

Japani luovutti vuonna 1945. Seuraavana vuonna Kiinassa syttyi sisällissota Kuomintangin ja kommunistien välillä. Jiang yritti kommunistien joukkotuhontaa, muttei onnistunut ja vuonna 1949 hän siirtyi Taiwanille, jossa jatkoi Kiinan tasavallan johtamista. Kommunistit julistivat perustetuksi Kiinan kansantasavallan. Taiwanilla Jiang vei aiempaa henkilökulttiaan entistä pidemmälle. Häntä ylistettiin "Herraksi". Hänen muotokuviaan asetettiin julkisille paikoille ja yksityisalueillekin. Tämä oli yleistä vielä pitkään "Herran" kuoleman jälkeenkin.

28. helmikuuta 1947 alkoi hallituksen vastainen kansannousu, joka tukahdutettiin äkkiä hyvin rajusti. Tästä katsotaan alkaneen ns. "valkoisen terrorin"; vuosina 1947-1987 Kiinan tasavallassa kuoli tuhansia epäiltyjä kommunisteja, "rosvojen vakoojia", joista suurin osa Jiangin valtakauden aikana.

Jiang valittiin presidentiksi vuosina 1950, 1954, 1960, 1966 ja 1972.

Yhdysvaltalaisten tukemana Jiang aloitti talouden uudistamisen. Vuonna 1955 Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen Taiwanin suojaamisesta.

Jiang Jieshi kuoli 5. huhtikuuta 1975. Hän oli edeltävinä kuukausina kärsinyt keuhkokuumeesta ja sydänongelmista. Hänen kuolinsyitään olivat munuaisten vajaatoiminta ja sydämen toimintahäiriöt. Neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1979, Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Taiwaniin ja solmi suhteet Kiinan kansantasavaltaan.

Nabullione, 13.11.2016

Ihanaa!

Tässä on teksti Mengistu Haile Mariamista.

Luokittelu: Kansanmurhaaja, kommunismi, sotilas, julmuri, päätyi maanpakoon
Vallassa: 3.2.1977 - 21.5.1991

Tiivistelmä:
Mengistu Haile Mariam oli sotilasneuvosto Dergin mukana kaappaamassa verisesti valtaa diktaattori Haile Selassielta, mutta noustuaan myöhemmin itse valtaan Mengistu osoittautui häntäkin pahemmaksi. Mengistun johtamassa kommunistisessa Etiopiassa suoritettiin yhden ainoan vuoden aikana "punaisena terrorina" tunnettu "puhdistuksien" aalto, ja lisäksi hän on vastuussa satojatuhansia uhreja vaatineesta nälänhädästä, joka on Etiopian pahin vuosisataan.

Tarina:
Mengistu Haile Mariamin taustasta ei ole juurikaan tietoa. Tiedetään, että hän syntyi Etiopian pääkaupungissa 21. toukokuuta 1937 ja että hänen isänsä oli orja ja äitinsä palvelijatar. Vuonna 1966 Mengistu valmistui Holettan sotilaskoulusta ja opiskeli tämän jälkeen Marylandissa Yhdysvalloissa. Vuonna 1971 Mengistu palasi kotimaahansa.

Vuonna 1974 keisari Haile Selassie perusti Dergin. Samana vuonna Derg järjesti verisen vallankaappauksen. Mengistu oli mukana vallankaappauksessa.

Helmikuussa 1977 Mengistu nousi valtaan Dergin sisäisten, ihmishenkiä vaatineiden valtataisteluiden päätteeksi, ja aloitti vuoden ajan jatkuneet "puhdistukset", joihin hän osallistui myös henkilökohtaisesti. "Puhdistuksissa", jotka tunnetaan Etiopian punaisena terrorina, kuoli useimpien arvioiden mukaan reilusti yli puoli miljoonaa ihmistä. Vuonna 1978 punainen terrori päättyi, mutta se ei tarkoittanut, että Mengistun hirmuhallinto olisi päättynyt, ehei! Etiopian ihmisoikeustilanne oli erittäin surkea vielä reilun vuosikymmenen ajan, aina Mengistun valtakauden loppuun saakka, ja punaisen terrorin aikana murhattujen lisäksi vuosina 1983-1985 sadattuhannet kuolivat nälkään Etiopian historian pahimpiin kuuluvan nälänhädän aikana. Lisäksi Mengistu karkotti Etiopiasta joitakin humanitäärisiä järjestöjä. Yhteensä Mengistu oli vastuussa noin 1.5 miljoonan ihmisen kuolemasta - tämä tekee hänen diktatuuristaan yhden modernin ajan tuhoisimmista.

Kommunistisen yksipuoluehallituksensa ansiosta Etiopia sai Neuvostoliitolta ja Kuubalta runsaasti sotilaallista tukea ja myös runsas humanitäärinen tuki meni pitkälti armeijaan ja ylellisyyksiin. Etiopia sai yhden Afrikan mahtavimmista armeijoista. 1980-luvun loppua kohden Mengistua vastaan kapinoitiin jo kovasti, ja lopulta yritettiin vallankaappausta. Ihmisten harmiksi se epäonnistui, ja Mengistu puhdisti armeijan johdon.

Vastarinta jatkui ja Neuvostoliittokin lopetti suurilta osin tukemisen, mutta Mengistu yritti takertua valtaan yhä tiukemmin. Lopulta hän kuitenkin päätyi maanpakoon.

Nykyisin ex-diktaattori elelee turvallisesti Zimbabwessa, jossa diktaattori Robert Mugabe myönsi "humanitäärisistä syistä" hänelle turvapaikan. Etiopiassa hänet tuomittiin vuosien 1994-2006 oikeudenkäynneissä poissaolevana kuolemaan (syyte: kansanmurha).

Nabullione, 12.11.2016

Mahtavaa!

Tässä artikkeli Bashar al-Assadista, kun eilen kirjoitin vanhemmasta Assadista.

Luokittelu: Uhri, henkilökultti, mätä

Tiivistelmä:
Bashar al-Assad on hallinnut pitkälti edesmenneen isänsä tavoin: henkilökultti ja kapinointien väkivaltainen pysäyttäminen jatkuvat. Nuorempi Assad on myös kieltänyt opposition vaaleissa. Human Rights Watchin mukaan Assadin Syyriassa "ei ole vapautta eikä oikeuksia". Lukuisia mielenosoituksia on murskattu väkivalloin, ja tuhansia siviilejä on kuollut helikopterien ja tankkien tekemissä iskuissa heitä vastaan.

Tarina:
Bashar al-Assad syntyi 11. syyskuuta 1965 Damaskoksessa, Syyrian pääkaupungissa. Hän on edesmenneen Hafez al-Assadin toinen poika. Basharin isä Hafez nousi merkittävään asemaan ba'ath-puolueessa ja toimi puolustusministerinä vuosina 1966-1970. Vuonna 1970 Hafez järjesti vallankaappauksen jolloin hänestä tuli Syyrian diktaattori. Basharia ei aluksi oltu suunniteltu Hafezin seuraajaksi; ensin seuraajaksi suunniteltiin Hafezin pikkuveljeä Rifaatia ja tämän jälkeen Basharin isoveljeä Basselia, joka kuitenkin sai surmansa auto-onnettomuudessa vuonna 1994, jolloin Basharista, jolla ei ollut poliittista kokemusta, alettiin muovata tulevaa despoottia isukin terveyden huononnuttua.

Noustuaan valtaan 10. kesäkuuta 2000 Assad alkoi heti hallita isänsä tavoin - päästämättä ketään riittävän koreaan virkaan pelätessään heidän koituvan uhaksi hänelle. Basharin ympärille luotiin myös samanlainen henkilökultti kuin isänsä aikana -- häntä ylistetään lauluilla ja hänen muotokuviaan on joka paikassa.

Assad voitti vuosien 2000 ja 2007 vaalit ylivoimaisesti, molemmilla kerroilla yli yhdeksälläkymmenellä prosentilla, sillä vastaehdokkaita ei sallittu.

Vuonna 2010 Human Rights Watch ilmoitti, ettei Bashar al-Assadin johtamassa Syyriassa ole vapauksia eikä oikeuksia. Assad on murskannut julmasti mieltään osoittavia siviilejä helikopterein ja tankein.

Vuonna 2011 alkoi Assadin diktatuurin vastainen kansannousu, josta puolestaan syttyi Syyrian sisällissota. Sisällissodan aikana on kuollut paljon ihmisiä, terrorijärjestö Isis on ehtinyt nousta ja jo lähes murskaantuakin, Syyrian salainen poliisi on pidättänyt ja tappanut jopa lapsia ja Assadin sisäinen peto on noussut entistäkin selvemmin esiin.

Vuonna 2014 Assad valittiin jälleen uudelle seitsenvuotisvirkakaudelle, ja hän voittikin -- yllätys yllätys -- saatuaan 88.7 % äänistä.

Assad on jo osoittautunut lähes yhtä julmaksi kuin isänsä, eikä vaatimuksista huolimatta ole vieläkään luopunut vallasta.

Nabullione, 10.11.2016

Teillä, hyvä herra, on selvästi flow päällä :)
< Edellinen sivu | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | 46 | 47 | 48 | 49 | 50 | Seuraava sivu >