Nicaraguan presidentti Daniel Ortega on jo vuosia toiminut Diktaattoripörssin kannalta melko mielenkiintoisesti. Eilen uutisissa sanottiin, että hän tulee melko varmasti valituksi kolmannelle peräkkäiselle presidenttikaudelle jo ensimmäisellä kierroksella. Tällä kertaa hänen varapresidenttinään toimii hänen vaimonsa.

Nabullione, 07.11.2016

"Ikäviä" "uutisia" - jossain vaiheessa tänä vuonna Etelä-Korean puolustusministeri Han Min-goo ilmoitti Etelä-Korean olevan valmis salamurhaamaan loistavan toverin, Kim Jong-unin. Pitää seurata.

Nabullione, 06.11.2016

Tässä on muutama ehdotus:

-Lon Nol, Kambodza
-Carlos Antonio López, Paraguay
-Kurt von Schuschnigg, Itävalta
-Ferdinand Marcos, Filippiinit
-Hissène Habré, Tšad

Nabullione, 05.11.2016

(Vastaus Tyrannopedialle.)

Sinulla on tukeni, Diktaattoripörssi tarvitsee riveihinsä myös Baltian maiden tyranneja, vaikka heitä onkin ollut kovin vähän - ainakin Konstantin Pätsin, Kārlis Ulmaniksen ja Antanas Smetonan voisi viimein lisätä esilistalle.

Nabullione, 05.11.2016

Lisäys edelliseen: Klement Gottwald hallitsi Tšekkoslovakiaa vuosina 1948-1953

Tyrannopedia, 05.11.2016

Tässä olisi muutamia ehdotuksia tuleviksi Pörssiin listattaviksi styrankeiksi:

- V.I. Lenin, Neuvostoliitto (1917-1924)
- Konstantin Päts, Viro (1938-1940)
- Kārlis Ulmanis, Latvia (1918-1940)
- Antanas Smetona, Liettua (1919-1940)
- Erich Honecker, Itä-Saksa (1971-1989)
- Klement Gottwald, Tšekkoslovakia
- Bolesław Bierut, Puola (1947-1956)
- Władysław Gomułka, Puola (1956-1971)
- Wojciech Jaruzelski, Puola (1981-1989)
- Miklós Horthy, Unkari (valtionhoitaja 1919-1944)
- Mátyas Rákosi, Unkari (1945-1956)
- János Kádár, Unkari (1956-1988)
- Lee Kuan Yew, Singapore (1959-1990)
- Levon Ter-Petrosjan, Armenia (1991-1998)
- Juan María Bordaberry, Uruguay (1972-1976)
- Gregorio Álvarez, Uruguay (1981-1985)
- Hugo Banzer, Bolivia (1971-1978)
- Luis García Meza Tejada, Bolivia (1980-1981)
- Alberto Fujimori, Peru (1990-2000)
- Getúlio Vargas, Brasilia (1930-1945 ja 1951-1954)
- Mahmoud Ahmadinežad, Iran (2005-2013)

Tyrannopedia, 05.11.2016

Kiitos, Tyrannopedia! :)

Parahin toveri Pekkis, Internetin valo ja kaikkien diktaattorirankingien isä,

Tuleeko Diktaattoripörssissä jonain päivänä taas olemaan hakutoiminto? Vuosien 2008-2011 antisosiaalisessa 'Pörssi Betassa sellainen ainakin oli.

Terveisin,
Kolmannen vara-alivaltiosihteerin sijainen, apulaispropaganda- ja informaatioministeri ja vaatimattoman random provinssin suurvisiiri,
Uskollinen Toveri ja Läpikotaisin demokraattisen Diktaattoripörssin Veli numero kuusi

Nabullione, 05.11.2016

Tulee olemaan :)

Voiko Putinia mielestäsi pitää diktaattorina? Itse en ole oikein varma.

- Hallinnut elokuusta 1999 lähtien enemmän tai vähemmän autoritaarisesti
- Nostanut sotilasbudjetteja ja leikannut koulutus- ja terveydenhuoltobudjetteja
- Korruptio
- Henkilöt, jotka kritisoivat Putinia liikaa, joutuvat melko varmasti vangituiksi, ja joitakin on tietääkseni myös murhattu
- Kun Putin on presidenttinä, eniten valtaa on presidentillä ja kun Putin on pääministerinä, pääministerillä on eniten valtaa
- Venäläisessä mediassa Putinista näytetään vain hyvät puolet ja hänet hiemankaan kielteisessä valossa esittävät sellaiset sensuroidaan hetkessä
- Vaaleihin voi osallistua vain neljä puoluetta
- On jopa muutellut perustuslakia jotta pääsee jatkamaan maansa johdossa

HerraX, 03.11.2016

Minäkään en ole varma. Luulen, että vasta katsottuna vähän pidempää tulevaisuudesta voimme tietää.

Tässä on väkertämäni teksti Islom Karimovista, Uzbekistanin hyvin pitkäaikaisesta ensimmäisestä presidentistä jonka kuolemasta oli eilen kulunut päivälleen kaksi kuukautta.

Luokittelu: Kommunismi, mätä, henkilökultti
Vallassa: 23.6.1989 - 2.9.2016

Tiivistelmä:
Islom Karimov, Uzbekistanin pitkäaikainen ja kovaotteinen ensimmäinen presidentti, ei päästänyt maataan helpolla - opposition hiljentämistä ja alistamista, kidutusta, propagandaa, korruptiota, verilöylytyksiä sekä tietysti pitkä valtakausi ja pidempi elämä kuin hän olisi ansainnut. Uzbekistanin neuvostotasavallan ja sittemmin itsenäisen Uzbekistanin johtaja Karimov noudatti neuvostojohtajien tapoja vielä pitkään Neuvostoliiton romahduksen jälkeenkin.

Tarina:
Islom Karimov syntyi Samarkandissa 30. tammikuuta 1938. Hänen isänsä oli uzbekki ja äitinsä radzikki. Karimov vietti lapsuutensa lastenkodissa. Nuorena miehenä hän siirtyi Tashkentiin, Uzbekistanin pääkaupunkiin. Hän pääsi paikalliseen yliopistoon. Karimov oli erinomainen oppilas, ja suoritti tutkinnon tekniikassa ja taloustieteessä. Tutkinnot suoritettuaan Karimov liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, ja nousi pikku hiljaa puolueen hierarkiassa - hänet nimitettiin Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 23. kesäkuuta 1989, juuri parahiksi kokemaan kommunismin tuhon. Vuonna 1990 hänet ehdittiin nimittää vielä Uzbekistanin neuvostotasavallan presidentiksi, mutta 1. syyskuuta 1991 Uzbekistan itsenäistyi. Karimov järjesti presidentinvaalit ja voitti kahmien peräti 86% äänistä, toki "täysin rehellisesti". Karimovin valinnan jälkeen oppositiojohtajat joko häipyivät maasta, löysivät itsensä vankilasta tai katosivat. Näitä kadonneita tuskin ollaan löydetty, ainakaan elävinä.

Vuonna 1995 Karimov pidensi viisivuotiskauttaan kansanäänestyksellä, jota ollaan kritisoitu, etenkin sen selvästä epärehellisyydestä (viralliset tiedot tietenkin väittivät muuta loppuun saakka). Niinpä presidentinvaalit järjestettiin seuraavan kerran vasta tammikuussa 2000, jolloin Islom Karimov sai 91% äänistä. Tämä ei kylläkään ole yllätys, sillä vastaehdokkaita oli vain yksi ja hänkin myönsi osallistuneensa vain, jotta vaalit olisivat vaikuttaneet rehellisiltä ja oli itsekin äänestänyt Karimovia. Vuoden 2001 terrori-iskut WTC-torneihin ja Pentagoniin tapahtuivat Karimovin kannalta loistavaan aikaan; Yhdysvallat, joka tarvitsi liittolaisia Keski-Aasiasta, unohti Uzbekistanin ihmisoikeustilanteen saadakseen maasta tukikohdan. Jenkit majailivat Uzbekistanissa aina vuoteen 2005.

Vuonna 2002 Karimov muutti presidenttikauden pituutta viidestä seitsemään vuoteen. Vuoden 2007 vaaleissa hän asettui jälleen ehdolle, tällä kertaa rikkoen perustuslakia, saaden 90% äänistä jo tutuksi tulleessa epärehellisessä äänestyksessä.

Karimov taisteli pitkään ääri-islamisteja vastaan, ja tähän urhoolliseen taisteluun kuuluivat pitkittyneet kidutukset, elävältä keittäminen ja vähemmistöryhmien kaltoinkohtelu.

Vuonna 2005 Islom Karimov lopetti väkivaltaiset mielenosoitukset sata kertaa väkivaltaisemmalla tavalla annettuaan armeijalle luvan kohdistaa tulen mieltään osoittavaan väkijoukkoon. Verilöylyn lopullinen kuolleiden määrä on virallisten tietojen mukaan "vain" 187, mutta eräiden arvioiden mukaan se on saattanut olla jopa tuhat tai enemmän.

26. elokuuta 2016 Karimov joutui sairaalaan aivoverenvuodon takia, ja oli hyvin huonossa kunnossa. 2. syyskuuta 2016 hän kuoli. Suru-uutinen brutaalin murhaajan kuolemasta levisi pian maailmalla.

Nabullione, 03.11.2016

Magnifico!

Morjens! Tällä kertaa kirjoitin Fulgencio Batistasta artikkelin. Lisään näitä kirjoittamiani artikkeleita ainakin näin aluksi tänne vieraskirjaan ja kopioidaan nämä täältä vaikka sitten kun 'Pörssin uusi versio valmistuu.

Vallassa: 24.12.1936 - 1.1.1959
Luokittelu: päätyi maanpakoon, terrorismi

Tiivistelmä:
Fulgencio Batista valittiin Kuuban presidentiksi vuonna 1940 hänen käytettyään jo aikaisemmin todellista valtaa presidentin takana, mutta häntä ei päästetty toiselle kaudelle ensimmäisen päätyttyä vuonna 1944. Kahdeksan vuotta myöhemmin Batista kaappasi vallan ja hallitsi brutaalina diktaattorina kunnes hänen vihattu hallintonsa lopulta kaatui ja Batista itse jätti Kuuban.

Tarina:
Fulgencio Batista syntyi Veguitan kaupungissa Banesin kunnassa 16. tammikuuta 1901. Hän oli ensimmäinen Belisario Batistan ja Carmela Zaldivarin neljästä lapsesta. Batistan äiti oli tämän syntyessä vasta 15-vuotias. Köyhähkö perhe asui kaksihuoneisessa "bohíossa", jossa oli maalattia. Batistan isä oli kiinalaista ja äiti afrikkalaista ja karibialaista sukuperää; Batista itse ei juuri koskaan puhunut vanhempiensa etnisestä alkuperästä, ja silloin harvoin kun puhui, hän sanoi yksinkertaisesti näiden olleen "kuubalaisia". Batistan isä halusi poikaansa kutsuttavan Ruben Zaldivariksi, jolla nimellä Batista myös esiintyi jonkin aikaa.

Batista jätti koulun kesken kahdeksan vanhana auttaakseen isäänsä työnteossa. Vuonna 1911 Batistan annettiin taas käydä koulussa, mutta vain öisin. Hän alkoi käydä kveekarien pitämässä yökoulussa. Hänen vanhempansa eivät antaneet hänen tehdä koulutehtäviä kotona, mutta hän valmistui silti koulusta vuonna 1913. Batistan äiti kuoli vuonna 1916, mikä oli perheelle kova isku. Batista liittyi armeijaan vuonna 1921, ja toimi vähäpätöisissä tehtävissä. Vuonna 1931 Batista liittyi kapinallisten joukkoon, jonka tarkoituksena oli pysäyttää maan presidentti Gerardo Machado, joka lopulta suostui eroamaan. Vuonna 1933 Batista oli johtamassa kersanttien vallankaappausta, ja 5. syyskuuta 1933 myös uusi presidentti Carlos Manuel de Cespedes syöstiin vallasta.

Vuosina 1936-1940 presidenttinä toimi Federico Laredo Brú, mutta käytännössä maata johti jo Batista. Tänä aikana Batista rakennutti kouluja, paransi opetusta ja lupaili suuria sosiaalisia uudistuksia, joista valtaosa ei kuitenkaan toteutunut. Vain osa hänen tekemistään uudistuksista oli positiivisia. Yritykset Batistan vallan siirtämiseksi Brúlle tukahdutettiin hyvin väkivaltaisesti.

Batista oli tämän jälkeen ehdokkaana vuoden 1940 vaaleissa, jotka hän voitti. Hän astui virkaansa 10. lokakuuta 1940. Vaikka Batista ihailikin kapitalismia ja Yhdysvaltoja, hän ei tuominnut myöskään Kuuban vanhaa kunnon kommunistipuoluetta.

Nelivuotisen presidenttikauden päätyttyä vuonna 1944 Batistaa ei päästetty enää ehdolle ja hänen itse valitsemansa seuraaja, Carlos Saladrigas Zayas, hävisi vaalit Batistan pitkäaikaiselle veriviholliselle, Ramon Graulle. Batista siirtyi Daytona Beachille Floridaan, mutta palasi Kuubaan vuonna 1948 tultuaan valituksi Kuuban senaattiin. Pian tämän jälkeen Batista organisoi oman puolueensa ja ilmoitti myöhemmin asettuvansa ehdolle vuoden 1952 vaaleissa. Vaaleissa Batista sai vähemmän kannatusta kuin muut ehdokkaat, ja oli jo päivän selvää että tämä tulisi häviämään. Niinpä Batista järjesti (melko) verettömän vallankaappauksen 10. maaliskuuta 1952 ja erotti Carlos Prío Socarrásin presidentin toimesta. Monet tuomitsivat Baltistan vallankaappauksen, ja vastauksena valituksiin hän järjesti vuonna 1954 vaalin, jossa hän oli itse ainoa ehdokas ja voitti.

Kuubalaiset muistivat yhä 1930-luvun hirvittävät verenvuodatukset, joista myös Batista oli vastuussa, eivätkä monet aluksi olleet kovinkaan halukkaita taistelemaan inhaa diktaattoria vastaan samalla kun tämä hallitsi räikeän itsevaltaisesti, vangitutti vastustajiaan ties kuinka paljon ja keräsi samalla julmetusti henkilökohtaista omaisuutta. Ei ole mikään ihme, että kuubalaiset vihasivat Batistaa, toisin kuin yhdysvaltalaiset, joiden kanssa Batista oli oikein hyvissä väleissä. Kuubasta tuli yhdysvaltalaisten keskuudessa suosittu turistikohde ja monet yhdysvaltalaisyritykset rantautuivat Kuubaan. Tästä tuohtuneena loputkin kuubalaiset ryhtyivät vastarintaan.

Fidel Castro yritti haastaa Batistan oikeuteen ja myöhemmin kaapata vallan, mutta Batista vangitsi Castron seuraajineen. Vuonna 1955 Batista teki valtavan virheen ja armahti Castron, joka kokosi vuonna 1956 pienen armeijan. Castron armeija kasvoi nopeasti ja Batista sekä Yhdysvallat kauhistuivat. Batista vangitsi, kidutti ja tappoi vastustajiaan, mutta lopulta hänen hallintonsa kaatui 1. tammikuuta 1959 ja ex-diktaattori vietti loppuelämänsä maanpaossa Dominikaanisessa tasavallassa, Portugalissa ja Espanjassa kirjoitellen kirjoja kuten "Kuuba petti" ja "Kuuban tasavallan nousu ja vajoaminen".

Baltista kuoli viimein 6. elokuuta 1973 Marbellassa, Espanjassa yli 14 vuoden pakoilun jälkeen.

Nabullione, 01.11.2016

:thumbs_up:
< Edellinen sivu | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | 46 | 47 | Seuraava sivu >