Tällä kertaa on vuorossa Argentiinan ihmispeto Jorge Videla, olkaa hyvät! Tämä mies tarjoaa julmuudessa kelpo vastuksen Rafael Trujillollekin. Tässä muuten hyvä löytämäni kuva herrasta artikkelia varten: http://i50.photobucket.com/albums/f350/nabullione/videla._zpsorda4xh4.png


Luokittelu: Antikommunismi, fasismi, päätyi vankilaan, anti-älymystö, henkilökultti, sotilas
Vallassa: 24.3.1976 - 29.3.1981

Tiivistelmä:
Jorge Videlan valtakausi muistetaan lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista ja murhista. Videlan poliittisia vastustajia murhattiin ja kidutettiin hirvittävän paljon, ja heitettiinpä "muutamat" heistä Atlantin valtamereenkin. Lisäksi hän varasti lapsia ja tappoi heidän hakatut ja raiskatut äitinsä.


Tarina:
Jorge Rafael Videla syntyi Mercedeksessa, Argentiinassa 2. elokuuta 1925. Hän liittyi armeijaan.

Videla nousi maansa presidentiksi vallankaappauksen jälkeen 29. maaliskuuta 1976. Hän kielsi poliittiset puolueet lailla ja pyrki luomaan koko Argentiinan uudelleen.

Pian Videlan valtaannousun jälkeen vuonna 1976 alkoi vasemmistolaisten, ammattiliittolaisten ja monien muiden eliminoimiseksi ns. "likainen sota". Viattomia siviilejä tapettiin törkeän paljon, ja sodasta toden totta tuli "likainen". 30 000 ihmistä kuoli Videlan vallan aikana ja yli 100 000 joutui kidutetuksi ankarasti. Toisinajattelijoita viskattiin lentokoneista Atlantin valtamereen, ja tätä tapahtui sen verran paljon, että sitä pidettiin jo lähes normaalina. Ihmisiä myös katosi tuhansittain, eikä heistä kuultu mitään enää ikinä.

Likaisen sodan aikana kidnapattiin keskellä yötä mm. älymystön edustajia, vasemmistolaisia ja journalisteja jotka sitten vietiin salaisille pidätysasemille, jossa heitä raiskattiin, hakattiin ja surmattiin. Raskaana olevia naisia pidettiin yleensä elossa siihen saakka, että he synnyttivät, jonka jälkeet vastasyntyneet vauvat vietiin ja naiset teloitettiin.

Vähemmän yllättävästi Argentiinan kuva maailmalla muuttui Videlan valtakaudella hyvin huonoon suuntaan, ja hirmutekoja kritisoitiin niin maassa kuin sen ulkopuolella. Kritiikki tulkittiin heti Argentiinan vastaiseksi kampanjoinniksi.

Samalla kun siviilejä katoili, Videlaa - demagogia ja diktaattoria - ylistettiin "yrityksistä ehkäistä terroria".

Videla toimi presidenttinä aina vuoteen 1981 saakka, ja jätti lähtiessään Argentiinan huonoon taloudelliseen tilaan. Vuonna 1983 maahan palasi demokratia, ja vuonna 1985 Videla tuomittiin vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hän vapautui jo vuonna 1990. Hänet vangittiin uudestaan vuonna 1998 pidätyskeskuksissa tapahtuneiden rikosten kuten vauvojen varastamisen vuoksi. Vuonna 2010 hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankeuteen.

Jorge Videla kuoli 87-vuotiaana vankilassa Bueno Airesissa toukokuussa 2013. Ennen kuolemaansa Videla oli sanonut eräälle haastattelijalle, että hänen valtakautensa hirvittävät julmuudet olivat sopiva hinta siitä, että Argentiina pysyi tasavaltana. "Sota on julmaa", Videla sanoi.

Nabullione, 29.11.2016

TUON TÄNÄÄN MUKANANI JÄRKYTTÄVIÄ UUTISIA: TOVERI FIDEL CASTRO ON KUOLLUT! Ehdin jo tosissani luulla häntä kuolemattomaksi... sinun, toveri Pekkis, täytyy kyllä nyt mainita surunvalittelusi Propagandassa ja päivittää Castron pörssisivu.

Suuri voitto maailmalle ja Maailman Viisaimmalle Miehelle, mutta tappio Diktaattoripörssille ja Etelä-Amerikan Castroa fanittaville vasemmistolaispoliitikoille!

Nabullione, 26.11.2016

:( Kyllä, naputtelen juuri, olen järkyttynyt!

Luokittelu: Kommunismi, henkilökultti
Vallassa: 8.11.1917 - 21.1.1924

Tiivistelmä:
Vladimir Lenin, marxismi-leninismin isä, johti bolshevikkivallankumousta ja perusti Neuvostoliiton. Leninin aikana aloitettiin monarkistien ja muiden bolshevikkien vastustajien vainot, ja myös rikkaita ja merkittäviä tapettiin kuin kärpäsiä. Halut murskata keskiluokka eivät ainakaan vähennä Lenin-sedän pörssipisteitä, kuten ei myöskään henkilönpalvonta.

Tarina:
Vladimir Iljitsh Uljanov (myöhemmin Lenin) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Simbirskissä (nimettiin hänen kunniakseen myöhemmin Uljanovskiksi) 22. huhtikuuta 1870. Hänen vanhempansa olivat opettajia, ja luultavasti juuri tämän takia nuori Vladimir opiskeli innokkaasti - hän oli erittäin hyvä oppilas, ja erityisen lahjakas hän oli latinassa ja kreikassa. Hänen isoveljensä hirtettiin vuonna 1887. Isä oli jo kuollut, joten Vladimirista tuli perheen pää.

Myöhemmin Lenin ryhtyi tutkiskelemaan Karl Marxin kirjoituksia, ja vuoden 1889 alussa hän julistautui marxistiksi. Vuonna 1894 hän julkaisi ensimmäisen marxistisen esseensä, ja seuraavana vuonna hän matkasi Ranskaan, Sveitsiin ja Saksaan tavatakseen muita samanmielisiä. Palattuaan Lenin joutui pidätetyksi. Häntä pidettiin pidätettynä vuoden ajan ja karkotettiin sitten kolmeksi vuodeksi Siperiaan.

Vuonna 1899 Lenin julkaisi Vladimir Iljin -salanimellä kirjan kapitalismin kehityksestä Venäjällä. Tuomionsa päätyttyä Lenin meni Müncheniin, Saksaan jossa toimitti sosialistista lehteä nimeltä Iskra, jota salakuljetettiin Venäjälle. Leninin ja kumppaneiden touhut herättivät lopulta Baijerin poliisin mielenkiinnon, joten Iskran toimitus oli siirtyvä Lontooseen, jossa Lenin tapasi Lev Trotskin, Siperiasta paenneen nuoren sosialistin, joka meni mukaan.

Jossain vaiheessa Venäjän sosiaalidemokraattisessa puolueessa syntyi Vladimir Leninin johtama ryhmä, bolshevikit, jotka muodostuivat sittemmin omaksi puolueekseen.

Vuonna 1905 Venäjällä alkoi vallankumous, jonka aikana Lenin palasi viimein Venäjälle. Bolshevikit yrittivät kaapata vallan, kuitenkin epäonnistuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lenin oleskeli Sveitsissä. Siellä hän kirjoitti ja julkaisi kirjan "Imperialismi, kapitalismin korkein taso" vuonna 1916. Helmikuussa 1917 keisari Nikolai II syrjäytettiin ja väliaikainen hallitus julistettiin. Lokakuussa 1917 väliaikaisen hallituksen valta siirrettiin Pietarin neuvostolle, ja marraskuussa Leninistä tuli neuvosto-Venäjän johtaja. Vuoden 1917 lopulla perustettiin salainen poliisi, joka jahtasi vallankumouksen vastustajia. Elokuussa 1918 Lenin yritettiin murhata ampumalla, mutta poliittisten vastustajiensa harmiksi hän selvisi täpärästi. Leninin terveys ei kuitenkaan koskaan palannut entiselleen; hänen terveytensä oli heikko suuren osan hänen loppuelämästään. Murhaa yrittänyttä kuulusteltiin, mutta hän ei paljastanut rikostoveriaan - niinpä hänet ammuttiin. Myöhemmin salainen poliisi julisti alkaneeksi "punaisen terrorin", ja jopa 1 600 siviiliä surmattiin noin vain. Punaisen terrorin aikana suoritettiin monenlaisia julmuuksia ja suuriakin massamurhia.

16.–17. heinäkuuta 1918 välisenä yönä teloitettiin Jekaterinburgissa koko syrjäytetty keisariperhe ja lisäksi kamarineito, lääkäri, palvelija ja kokki. 92 vuoden aikana tsaarien hirmuvalta oli laillisissa oikeudenkäynneissä teloittanut virallisesti yli 3 900 ihmistä - Leninin bolshevikit ohittivat tämän lukeman muutamassa vaivaisessa kuukaudessa.

Vuoden 1922 lopulta lähtien Lenin vetäytyi enenevissä määrin politiikasta kovan sairastelun ja ankarien sairauskohtauksien vuoksi. Hän kuoli 21. tammikuuta 1924, ja hänen ruumiinsa asetettiin näytille mausoleumiin. Häntä seurasi Josif Stalin, vieläkin julmempi tyranni.

Nabullione, 25.11.2016

Hups toistamiseen - en muistanut että Salazar oli jo esilistalla..

Nabullione, 22.11.2016

Hupsista, unohtui edellisestä viestistäni - Portugalin Antonio Salazarin voisi vaikka lisätä esilistalle.

Nabullione, 22.11.2016

Ehdotuksia:

- Hitler voitaisiin lisätä kategorioihin "henkilökultti" (jonkinsorttinen henkilökulttihan fyyrerin ympärille keskittyi), "suuruudenhullu" (uskoi syntyneensä johtamaan Saksan suuruuteen), "julmuri" (hän katsoi usein videoita heinäkuun 20. päivän salaliittolaisten teloituksesta), "antikommunismi" (sellainenhan Aatu oli!) ja "vainoharhainen" (ainakin viimeisinä päivinään Hitler oli hyvin paranoidinen skitsofreenikko; hän määräsi keitetyt munat ja jopa vessapaperinsa tarkastettavaksi myrkytyksen pelossa ja raapi sairaissa vainoharhoissaan niskansa ja korvansa verille asti)
- Somozan perheen voisi lisätä kategoriaan "gangsteri" (hehän sekaantuivat uhkapeleihin ja prostituutioon ja ties mihin pimeään!)
- Paavi Johannes Paavali II:n voisi palauttaa listalle - nimittäin Paavipörssiä tuskin tullaan perustamaan ;)
- Kim Jong-unin voisi lisätä kategoriaan "playboy"
- Benito Mussolinin voisi lisätä kategoriaan "sotilas"

Nabullione, 22.11.2016

Nyt valmistui teksti Getulio Vargasista. Saadaanpas 'Pörssiin toinenkin itsemurhan tehnyt diktaattori Aatu-sedän seuraksi! Lisäksi kerron tässä, että yritän aloittaa Porfirio Diaz -artikkelin kirjoittamisen vielä tänään, mutta jos ei, niin viimeistään joskus.


Luokittelu: itsemurha, antikommunismi
Vallassa: 3.11.1930 - 24.8.1954

Tiivistelmä:
Getulio Vargas, köyhien isä, nousi valtaan Suuren laman aikana ja hallitsi diktaattorina, kunnes hänet syrjäytettiin. Myöhemmin hänet valittiin uudelleen presidentiksi vapaissa vaaleissa, mutta toinen valtakausi loppui lyhyeen armeijan keskuudessa epäsuosituksi muodostuneen presidentin ammuttua itseään päähän uuden vallankaappauksen pelossa.

Tarina:
Getulio Vargas syntyi São Borjassa 19. huhtikuuta 1882. Hänen sukunsa oli varakas ja maineikas. Hän lähti armeijaan ja opiskeli myöhemmin lakia. Vuonna 1907 hänestä tuli Porto Alegren kaupungin piirisyyttäjä. Vargas nai Darcy Lima Sarmanhon vuonna 1911, ja he saivat viisi lasta. Legendan mukaan Vargasin tosirakkaus ei kuitenkaan ollut hänen vaimonsa, vaan brasilialainen seurapiirijulkkis, yhdeksi maailman kauneimmista naisista kuvailtu Aimée de Heeren.

Vuosina 1917-1923 Vargas toimi kansanedustajana ja vuosina 1926-1928 valtiovarainministerinä presidentti Washington Luísin aikana. Vuonna 1928 hänet valittiin Rio Grande do Sulin kuvernööriksi. Kuvernöörinä Vargas teki kovasti töitä parantaakseen kouluja ja infrastruktuuria.

Vargas oli ehdolla presidentiksi 1930. Hän hävisi, jolloin hänen tukijansa aloittivat kapinoinnin ja 3. marraskuuta hänet nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi. Vargas pyrki aluksi hallitsemaan kansanvaltaisesti, mutta lama ja vuoden 1932 kapinoinnit ajoivat demokratian hetkessä kaaokseen. Vuonna 1934 kirjoitettiin uusi perustuslaki. Tämän jälkeen Vargas otti itselleen absoluuttisen vallan ja ryhtyi hiljentämään toisinajattelijoita sensuroimalla lehdistöä ja jopa postia.

Vargas aloitti yhteistyön Benito Mussolinia ja Adolf Hitleriä ihannoineiden integralistien kanssa. Integralistipropaganda oli juutalais- ja kommunistivastaista. Vargasin aikaisemmin liberaali hallinto muuttui fasistisia piirteitä omanneeksi diktatuuriksi. Maassa oli jopa kansallissosialistinen puolue. Liberaalit ja kommunistit kääntyivät Vargasia vastaan, kun taas konservatiivit antoivat hänelle tukensa.

Vuonna 1938 Vargasin olisi täytynyt luopua vallasta, sillä vuoden 1934 perustuslaki esti häntä asettumasta enää ehdolle. Integralistien tekaiseman "kommunistien vallankaappaussuunnitelman" ansiosta maahan saatiin aikaiseksi hätätila, ja Vargas ilmoitti 10. marraskuuta 1937 ottavansa itselleen hätätilavaltuudet. Niinpä vuoden 1938 presidentinvaalit jouduttiin perumaan. Lisäksi Vargas hajotti kongressin ja vaihtoi kuvernöörit. Hän loi uuden, autoritäärisen hallinnon ottaen mallia Portugalin diktaattori Antonio Salazarista.

Puolueet lakkautettiin, lehdistön kova sensurointi jatkui, keskitetyt poliisivoimat perustettiin ja vankilat täyttyivät poliittisista toisinajattelijoista. Kaikki puolueet kiellettiin, eivätkä edes integralistit ja kansallissosialistit säästyneet. Tästä suuttuneina integralistit yrittivät kaapata vallan, mutta epäonnistuivat surkeasti, ja heidät tukahdutettiin.

Toisen maailmansodan alkuvuosina Vargasin Brasilia oli kallellaan akselivaltoihin, mutta kun vuonna 1942 saksalaiset upottivat brasilialaisten laivoja, jopa Brasilia kääntyi liittoutuneiden puolelle.

Vargasin valtakauden olisi vuoden 1937 uuden perustuslain mukaan kuulunut päättyä jo 1943, mutta Vargas ei siitä piitannut, vaan pysyi vallassa sen jälkeenkin. Lokakuun lopulla 1945 Vargas syrjäytettiin, ja presidentiksi valittiin armeijan kenraali.

Vuonna 1951 uuden presidentin kausi päättyi, ja vapaat vaalit järjestettiin. Vargas asettui ehdolle, ja voitti ylivoimaisesti. Brasilia oli ajautunut talouskriisiin, ja Vargas pyrki kohentamaan taloutta. Vuonna 1953 hän perusti valtion öljy-yhtiön, joka saavutti monopoliaseman. Vargas hallitsi vanhoin kunnon keinoin, mutta Brasiliasta oli tullut aivan liian monimutkainen. Alkoi jo vaikuttaa todennäköiseltä, että armeija aikoisi syrjäyttää Vargasin toistamiseen, ja tämä tekikin itsemurhan 24. elokuuta 1954.

Nabullione, 20.11.2016

(Vastaus Dick Tatorille)

Kiitän. Seuraavaksi aloitan kirjoittamisen Getulio Vargasista ja sitten vaikkapa Porfirio Diazista. Myös Fidzin Bainimarama vaikuttaa kiehtovalta herralta. Katsotaan, josko saisin jo tänään aikaiseksi muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä.

Nabullione, 20.11.2016

(Vastaus Nabullionelle)

Erittäin suurenmoista, miten olet auttanut Diktaattoripörssiä kertomalla vieraskirjassa diktaattoreista, joita ei Pörssiin ole vielä listattu. Kiitokset siitä.

Oseaniasta ei diktaattoreja löydy juurikaan, mutta Tongan entinen kuningas Taufa'ahau Tupou IV ja Fidzin Frank Bainimarama voisivat liipata läheltä. Olisi hieno juttu, jos heistä löytyisi informaatiota Pörssiin.

Amerikoiden suunnalta taas olisi mainiota, jos Meksikon Porfirio Díazista, Argentiinan Jorge Videlasta ja Brasilian Getúlio Vargasista saataisiin informaatiota Pörssiin.

Dick Tator, 20.11.2016

Viimeksi kirjoitin Obiang Nguema Mbasogosta, nyt on vuorossa tämän kiltimpi naapuri, Kamerunin Paul Biya. Biya on ollut vallassa jo reilut 41 vuotta... huhhuh.

Luokittelu: Mätä
Vallassa: 30.6.1975 -

Tiivistelmä:
Paul Biya on voittanut lukuisia vaaleja, joiden tulokset näyttävät kerta toisensa jälkeen yhä enemmän väärennetyiltä, selvinnyt vallankaappausyrityksistä ja jaksaa yhä sinnikkäästi jatkaa vallankahvassa roikkumista, maksoi se mitä ikinä tahansa. Protestit? Pysäytetään tarpeettomilla väkivaltaisuuksilla! Entäpä vastaehdokkaat vaaleissa? Väärennetään tulokset! Julmuudessa Biya ei millään tarjoa vastusta naapurilleen Obiang Nguema Mbasogolle tai vaikkapa Robert Mugabelle, mutta sitkeydessä hän päihittää molemmat mennen tullen.


Tarina:
Paul Biya syntyi Mvomeka'assa, eteläisessä Kamerunissa 13. helmikuuta 1933. Hän opiskeli Pariisissa. Biyasta oli alun perin tarkoitus tulla pappi, mutta hän päätyikin Kamerunin pääministeriksi ja myöhemmin presidentiksi Ahmadou Ahidjon seuraajana.

Vuonna 1984 yritettiin sotilasvallankaappausta, josta Biya selvisi.

Vuonna 1994 Biya nai 38 vuotta itseään nuoremman naisen.

Biya voitti vuoden 1997 presidentinvaalit saaden 92.6 % äänistä. Äänestystä boikotoitiin oppositiopuolueiden toimesta.

Vuosien 2004 vaalit Biya voitti saaden 70.9 % äänistä; tuloksia syytettiin taas väärennetyiksi. Biya astui kuitenkin jälleen uudelle kaudelle.

Biya on vastuussa oppositioon kohdistuvasta väkivallasta. Vuonna 2009 tapettiin noin sata mielenosoittajaa.

Sen jälkeen, kun Libyan diktaattori Muammar Gaddafi lynkattiin lokakuussa 2011, Biyasta tuli pisimpään hallinnut elävä diktaattori.

Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Biya voitti jälleen. Hän sai 77.9 % äänistä ja menestynein vastaehdokas, John Fru Ndi, sai vain 10 %.

Uudistamisyrityksistä huolimatta Biyan hallinto täyttää yhä selvästi autoritarismin kriteerit.

Marraskuussa 2016 levisivät uutiset Biyan kuolemasta, mutta ne osoittautuivat pelkiksi huhuiksi, jotka todistettiin vääriksi; Biya on edelleen elossa ja hyvinvoiva. Jälleen kerran tappio maailmalle oli voitto Diktaattoripörssille.

Nabullione, 19.11.2016

< Edellinen sivu | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | 46 | 47 | 48 | 49 | Seuraava sivu >