Diktaattoripörssi

Manuel Noriega oli viimeisen päälle erikoistunut ammattisotilas. Hän sai upseerinkoulutuksensa Perussa ja erikoistui tiedustelu- ja vastatiedusteluun opiskellessaan Yhdysvaltain hallinnoimalla kanava-alueella Panamassa. Fort Braggissa, Pohjois-Carolinassa, Noriega perehtyi informaatiosodankäyntiin.

Noriega liittyi Panaman kansalliskaartiin 1967. Hänen uransa eteni vahvassa myötätuulessa, varsinkin sen jälkeen kun Noriega oli vuoden 1969 valtataistelussa asettunut tukemaan Omar Torrijosia, joka osoittautui voittoisaksi kortiksi. Torrijosin suojeluksessa Noriega yleni everstiluutnantiksi, ja hänestä tuli Panaman sotilastiedustelun päällikkö.

Yhdysvaltojen ylin ystävä

Jossain vaiheessa Noriegan sotilaskoulusta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli värvännyt lupaavan nuoren Manuelin joukkoihinsa. CIA maksoi Noriegalle palkkaa jo 1970-luvun alussa, ja hyvästä syystä: Noriegasta tuli Yhdysvalloille korvaamaton hyödyke.

Noriega oli keskeinen peluri Yhdysvaltojen ja Väli-Amerikan alueen maiden välisissä suhteissa. Hän toimi tiedustelu- ja puhemiehenä Kuuban suuntaan, ja 1980-luvulla hän oli tärkeä linkki yhteydenpidossa Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan taisteleviin kontra-sisseihin. Noriega antoi Yhdysvaltojen perustaa Panamaan salaisia kuunteluasemia, ja auttoi CIA:ta kanavoimaan pimeitä rahavirtoja kommunismia vastaan taisteleville ryhmille eri puolilla Väli-Amerikkaa.

Koska Noriega oli hyödyllinen, Yhdysvallat ummisti silmät hänen pimeiltä puoliltaan. Valta Panamassa valui Noriegalle, ja hänen tapansa hallita osoittautui etovaksi. Noriegan hallinto rikkoi räikeästi kansalaistensa ihmisoikeuksia ja sotkeutui aseiden ja huumeiden salakuljetukseen.

Noriega ystävystyi Medellinin huumekartellin pomon, Pablo Escobarin kanssa. Hän auttoi Escobaria (miljoonia vastaan, totta kai) toimittamaan tonnikaupalla kokaiinia Yhdysvaltoihin. Kolumbian kartellit jopa jalostivat lopputuotteensa myyntikuntoon turvasatamassaan Panamassa.

Nousu valtaan

Noriegan vanha suojelija Torrijos kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1981. On väitetty, että koneessa oli pommi, ja että Noriega oli pommin koneeseen laittanut. On miten on, Torrijosin kuoltua Noriega nimitettiin puolustusvoimien esikuntapäälliköksi, ja vuoteen 1983 mennessä Panama oli tukevasti Noriegan näpeissä.

Ylistääkseen omaa suuruuttaan Noriega ylensi itsensä kenraaliksi. Seuraavana vuonna kenraali osoitti jalouttaan ja salli Panaman ensimmäiset presidentinvaalit kuuteentoista vuoteen.

Kun alustava ääntenlaskenta vaali-iltana väitti opposition ehdokkaan pärjäävän hyvin, Noriega vihelsi ääntenlaskun poikki, ja äänet laskettiin uudelleen. Tarkistus osoittikin, että alkuperäinen laskenta oli toimitettu leväperäisesti, ja tarkastuslaskennan jälkeen Noriegan ehdokas voitti niukasti.

Näihin aikoihin maanpaossa elävä äänekäs Noriega-kriitikko Hugo Spadafora moitti julkisesti Noriegaa tämän huumeyhteyksistä ja lupasi urhokkaasti palata Panamaan vastustamaan tyrannia. Spadafora kaapattiin kiinni heti rajalta, ja vähän myöhemmin hänen päätön, runneltu ruumiinsa löydettiin tungettuna postisäkkiin.

Ihmiset vaativat kovaan ääneen tiukkoja murhatutkimuksia, mutta Noriega, joka eräällä salaa äänitetyllä nauhalla käytännössä tunnustaa tilanneensa murhan, tyrmäsi moiset näkemykset.

Ystävät kääntävät Noriegalle selkänsä

Noriega käytti viestintäkoulutustaan maksimaalisesti hyväkseen ja manipuloi Yhdysvaltoja taidokkaasti. Muuttuvalle geopoliittiselle ilmastolle diktaattori ei kuitenkaan voinut mitään. Neuvostoliitto natisi liitoksissaan, ja Yhdysvaltojen katse kääntyi kommunismin pelosta huumeiden peikkoon.

Vuonna 1988 huumevirasto DEA asetti Noriegan syytteeseen, ja senaatin terrorismin ja huumeiden vastainen komitea totesi mietinnössään yksikantaan "Manuel Noriegan olevan yksi maan ulkopolitiikan kaikkien aikojen suurimmista virheistä".

Vuonna 1989 Noriega, joka oli haastettu oikeuteen Floridassa, väärensi jälleen yhdet vaalit. Vaikka diktaattorin "ihmisarvon prikaatit" kiusasivat ja pamputtivat vastustajia minkä kerkesivät, opposition ehdokas sai silti kiistattoman maanvyörymävoiton, jonka Noriega räikeästi varasti.

Panaman ja Yhdysvaltojen välit kiristyivät. Tilanne kärjistyi aseellisiksi välikohtauksiksi. Viidestoista joulukuuta 1989 Panaman parlamentti lopulta julisti maan olevan sotatilassa Yhdysvaltojen kanssa, ja viittä päivää myöhemmin Yhdysvaltojen joukot vyöryivät maahan.

Vankiloita vankiloiden perään

Noriega, jonka päästä oli luvattu miljoonan dollarin palkkio, pakeni Vatikaanin suurlähetystöön eikä suostunut tulemaan ulos. Diktaattori saatiin lopulta antautumaan, kun Yhdysvaltojen sotilaat soittivat suurlähetystön ympärillä kymmenen päivää kovaäänistä, keskeytyksetöntä rock-musiikkia.

Kaatunut diktaattori kuljetettiin sotavankina Floridaan vastaamaan syytteisiin. Järjestetty oikeudenkäynti oli oikeudenmukaisuudeltaan kyseenalainen. Noriegan ei esimerkiksi annettu käyttää CIA-suhteitaan ja tietojaan todisteina, koska ne "vaarantaisivat julkitullessaan kansallisen turvallisuuden". Noriega tuomittiin neljäksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Noriegan tuomio lyheni hyvän käytöksen ansiosta, mutta se ei tarkoittanut kenraalille vapautta. Hänet luovutettiin vuonna 2010 Ranskaan, jossa kenraali oli jo kertaalleen ehditty tuomita rahanpesusta.

Tultuaan tuomituksi Ranskassa vielä kertaalleen Noriega palautettiin Panamaan, jossa hänet oli tuomittu poissaolevana pitkiin vankeusrangaistuksiin valtakautensa aikaisista murhista ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Istuttuaan neljännesvuosisadan eri maiden vankiloissa Noriegas oli hauras vanha mies, joka oli saanut ainakin yhden aivoverenvuodon ja kärsi korkeasta verenpaineesta. Häneltä löydettiin hyvälaatuinen aivokasvain, jota yritettiin hoitaa leikkauksella. Noriega ei koskaan herännyt toimenpiteestä, ja hän kuoli 83 vuoden iässä toukokuussa 2017.