Diktaattoripörssi

Vieraskirja

Vieraskirja on konseptina reliikki ammoisilta ajoilta, mutta niin on Diktaattoripörssikin. Palauteketjumme on ainutlaatuinen katkeamaton ajatusten virta alkaen vuodesta 2002.

Salvamiehen, pahanhengen Diktaattoripörssin sensuroimisen takana, palautteen löydät tilanteesta riippuen joko viimeiseltä tai viimeistä edelliseltä sivulta. Klassikkomatskua!

Kirjoita vieraskirjaan

Palautelomaketta vahtii bottien hyökkäykseltä reCAPTCHA. Tämän sivun osalta voimassa ovat Diktaattoripörssin omien ehtojen lisäksi Googlen käyttöehdot ja yksityisyyskäytännöt (LOL).

Bottisuojaukseni on turhan kökkö joten tämä on disabloitu kunnes saan sen korjattua.
Nabullione,

Tässä artikkeli Aljaksandr Lukasenkasta, joka on hallinnut Valko-Venäjää jo 22 vuoden ajan. Vallassa: 20.6.1994 - Tiivistelmä: Aljaksandr Lukasenka, jota mainostetaan ylpeästi "Euroopan viimeisenä diktaattorina", tekisi vallassa pysymisen eteen mitä tahansa. Kun Lukasenka ei ole kalastamassa 57-kiloisia monneja, hän hallitsee Valko-Venäjää diktaattorin ottein; ohjaillen käytännössä yksin koko hallitusta, sensuroiden lehdistöä miten tykkää, syyllistyen silloin tällöin ihmisoikeusrikkomuksiin ja saaden oppositiojohtajat yhtäkkiä "katoamaan". Lukasenkan pitkäaikainen autoritaarinen diktatuuri on yksi harvoista Venäjän ja Ukrainan vieressä sijaitsevaa pikkuruista Valko-Venäjää tasapainossa pitävistä asioista. Viime vuosina Ukrainan kriisi on saanut Lukasenkan otteen hieman lipsumaan, mutta vielä vaikuttaa siltä, että niin kauan kuin se on despootista itsestään kiinni, hän ei tule menettämään valtaansa. Tarina: Virallisten tietojen mukaan Aljaksandr Grigorjevits Lukasenka syntyi 30. elokuuta 1954 Kopysin kylässä Valko-Venäjällä. Lukasenka sai sukunimensä äidiltään, sillä hän vietti lapsuutensa ilman isää. Vuonna 1975 Lukasenka nai Galina Zelnerovitsin. Heillä on kolme lasta; Dmitri, Viktor ja Nikolai. Vuonna 1979 Lukasenka liittyi Neuvostoliiton kommunistipuolueeseen. Vuonna 1990 Lukasenkasta tuli Valko-Venäjän neuvostotasavallan korkeimman neuvoston jäsen. Vuonna 1991 hän perusti "kommunistit demokratian puolesta" -puolueen, jossa toimi vuoteen 1992. Siitä lähtien Lukasenka on ollut sitoutumaton poliitikko. Vuonna 1993 Lukasenka valittiin korruptionvastaisen komitean johtoon. Seuraavana vuonna Valko-Venäjän perustuslaki astui voimaan, ja maan ainoa demokraattinen presidentinvaali järjestettiin. Lukasenkan kampanja oli populistinen, ja hän voitti vaalit saaden 45.1 % äänistä. Hän astui ensimmäiselle virkakaudelleen 20. heinäkuuta 1994. Kyseessä oli Lukasenkan ensimmäinen todella merkittävä poliittinen virka, ja hän suorastaan rakastui valtaan. Marraskuussa 1996 järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista - syntyi kiista, jonka aikana muun muassa ehdotettiin presidentin viran lakkauttamista ja Lukasenkan tuomista valtakunnanoikeuden eteen, ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön mukaan äänestys oli laiton. Lopulta Lukasenka sai kuitenkin tahtonsa läpi ja hänen kauttaan pidennettiin kahdella vuodella ja lisäksi presidentti sai entistä enemmän valtaa. Seuraavan kerran presidentinvaalit järjestettiin normaalia pidemmän kauden vuoksi vasta vuonna 2001, ja Lukasenka oli tietenkin ehdolla. Hän sai 75.6 % äänistä, ja voitti ensimmäisellä kierroksella. Venäjän presidentti Vladimir Putin onnitteli Lukasenkaa. Jo vuonna 2001 Lukasenkaa kutsuttiin Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi. Vuonna 2004 perustuslakiin tehtiin muutos, jotta Lukasenkan presidenttikausia ei rajoitettaisi kahteen. Tämän jälkeen Lukasenka oli ehdolla vielä vuosien 2006, 2010 ja 2015 vaaleissa ja voitti ei-niin-kovin-yllättävästi joka ikisellä kerralla. Vuoden 2006 vaaleissa Lukasenka sai 82 %, vuoden 2010 vaaleissa 79 % ja vuoden 2015 vaaleissa 83 % äänistä. Vaalien voittaminen on helppoa, jos sattuu hallitsemaan mediaa ja olemaan kykeneväinen heittämään halutessaan vastustajansa vankilaan. (Osa häntä tuolloin vastustaneista on yhä vankilassa.) Vuonna 2012 Lukasenka sanoi Reutersille: "Minä olen Euroopan viimeinen ja ainoa diktaattori." Vuonna 2013 Vladimir Putin kerskui napanneensa 20-kiloisen hauen, jolloin Lukasenka päätti pistävänsä paremmaksi - hän ilmoitti kalastaneensa mahtavan, 57 kilogrammaa painaneen monnin! Lukasenka on takertunut valtaan erittäin tiukasti, ja opposition kannattajilla on "Euroopan viimeisessä diktatuurissa" erittäin tukalat oltavat. Niin kauan kuin Lukasenka onnistuu pysymään vallassa, Valko-Venäjällä ei tule olemaan demokratiasta tietoakaan.

Kiitos! :D Palaillaan näihin kunhan ehdin. Nyt ollut pari melko piinaviikkoa töissä :)

Nabullione,

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega on jo vuosia toiminut Diktaattoripörssin kannalta melko mielenkiintoisesti. Eilen uutisissa sanottiin, että hän tulee melko varmasti valituksi kolmannelle peräkkäiselle presidenttikaudelle jo ensimmäisellä kierroksella. Tällä kertaa hänen varapresidenttinään toimii hänen vaimonsa.

Nabullione,

"Ikäviä" "uutisia" - jossain vaiheessa tänä vuonna Etelä-Korean puolustusministeri Han Min-goo ilmoitti Etelä-Korean olevan valmis salamurhaamaan loistavan toverin, Kim Jong-unin. Pitää seurata.

Nabullione,

Tässä on muutama ehdotus: -Lon Nol, Kambodza -Carlos Antonio López, Paraguay -Kurt von Schuschnigg, Itävalta -Ferdinand Marcos, Filippiinit -Hissène Habré, Tšad

Nabullione,

(Vastaus Tyrannopedialle.) Sinulla on tukeni, Diktaattoripörssi tarvitsee riveihinsä myös Baltian maiden tyranneja, vaikka heitä onkin ollut kovin vähän - ainakin Konstantin Pätsin, Kārlis Ulmaniksen ja Antanas Smetonan voisi viimein lisätä esilistalle.

Tyrannopedia,

Lisäys edelliseen: Klement Gottwald hallitsi Tšekkoslovakiaa vuosina 1948-1953

Tyrannopedia,

Tässä olisi muutamia ehdotuksia tuleviksi Pörssiin listattaviksi styrankeiksi: - V.I. Lenin, Neuvostoliitto (1917-1924) - Konstantin Päts, Viro (1938-1940) - Kārlis Ulmanis, Latvia (1918-1940) - Antanas Smetona, Liettua (1919-1940) - Erich Honecker, Itä-Saksa (1971-1989) - Klement Gottwald, Tšekkoslovakia - Bolesław Bierut, Puola (1947-1956) - Władysław Gomułka, Puola (1956-1971) - Wojciech Jaruzelski, Puola (1981-1989) - Miklós Horthy, Unkari (valtionhoitaja 1919-1944) - Mátyas Rákosi, Unkari (1945-1956) - János Kádár, Unkari (1956-1988) - Lee Kuan Yew, Singapore (1959-1990) - Levon Ter-Petrosjan, Armenia (1991-1998) - Juan María Bordaberry, Uruguay (1972-1976) - Gregorio Álvarez, Uruguay (1981-1985) - Hugo Banzer, Bolivia (1971-1978) - Luis García Meza Tejada, Bolivia (1980-1981) - Alberto Fujimori, Peru (1990-2000) - Getúlio Vargas, Brasilia (1930-1945 ja 1951-1954) - Mahmoud Ahmadinežad, Iran (2005-2013)

Kiitos, Tyrannopedia! :)

Nabullione,

Parahin toveri Pekkis, Internetin valo ja kaikkien diktaattorirankingien isä, Tuleeko Diktaattoripörssissä jonain päivänä taas olemaan hakutoiminto? Vuosien 2008-2011 antisosiaalisessa 'Pörssi Betassa sellainen ainakin oli. Terveisin, Kolmannen vara-alivaltiosihteerin sijainen, apulaispropaganda- ja informaatioministeri ja vaatimattoman random provinssin suurvisiiri, Uskollinen Toveri ja Läpikotaisin demokraattisen Diktaattoripörssin Veli numero kuusi

Tulee olemaan :)

HerraX,

Voiko Putinia mielestäsi pitää diktaattorina? Itse en ole oikein varma. - Hallinnut elokuusta 1999 lähtien enemmän tai vähemmän autoritaarisesti - Nostanut sotilasbudjetteja ja leikannut koulutus- ja terveydenhuoltobudjetteja - Korruptio - Henkilöt, jotka kritisoivat Putinia liikaa, joutuvat melko varmasti vangituiksi, ja joitakin on tietääkseni myös murhattu - Kun Putin on presidenttinä, eniten valtaa on presidentillä ja kun Putin on pääministerinä, pääministerillä on eniten valtaa - Venäläisessä mediassa Putinista näytetään vain hyvät puolet ja hänet hiemankaan kielteisessä valossa esittävät sellaiset sensuroidaan hetkessä - Vaaleihin voi osallistua vain neljä puoluetta - On jopa muutellut perustuslakia jotta pääsee jatkamaan maansa johdossa

Minäkään en ole varma. Luulen, että vasta katsottuna vähän pidempää tulevaisuudesta voimme tietää.

Nabullione,

Tässä on väkertämäni teksti Islom Karimovista, Uzbekistanin hyvin pitkäaikaisesta ensimmäisestä presidentistä jonka kuolemasta oli eilen kulunut päivälleen kaksi kuukautta. Luokittelu: Kommunismi, mätä, henkilökultti Vallassa: 23.6.1989 - 2.9.2016 Tiivistelmä: Islom Karimov, Uzbekistanin pitkäaikainen ja kovaotteinen ensimmäinen presidentti, ei päästänyt maataan helpolla - opposition hiljentämistä ja alistamista, kidutusta, propagandaa, korruptiota, verilöylytyksiä sekä tietysti pitkä valtakausi ja pidempi elämä kuin hän olisi ansainnut. Uzbekistanin neuvostotasavallan ja sittemmin itsenäisen Uzbekistanin johtaja Karimov noudatti neuvostojohtajien tapoja vielä pitkään Neuvostoliiton romahduksen jälkeenkin. Tarina: Islom Karimov syntyi Samarkandissa 30. tammikuuta 1938. Hänen isänsä oli uzbekki ja äitinsä radzikki. Karimov vietti lapsuutensa lastenkodissa. Nuorena miehenä hän siirtyi Tashkentiin, Uzbekistanin pääkaupunkiin. Hän pääsi paikalliseen yliopistoon. Karimov oli erinomainen oppilas, ja suoritti tutkinnon tekniikassa ja taloustieteessä. Tutkinnot suoritettuaan Karimov liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, ja nousi pikku hiljaa puolueen hierarkiassa - hänet nimitettiin Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 23. kesäkuuta 1989, juuri parahiksi kokemaan kommunismin tuhon. Vuonna 1990 hänet ehdittiin nimittää vielä Uzbekistanin neuvostotasavallan presidentiksi, mutta 1. syyskuuta 1991 Uzbekistan itsenäistyi. Karimov järjesti presidentinvaalit ja voitti kahmien peräti 86% äänistä, toki "täysin rehellisesti". Karimovin valinnan jälkeen oppositiojohtajat joko häipyivät maasta, löysivät itsensä vankilasta tai katosivat. Näitä kadonneita tuskin ollaan löydetty, ainakaan elävinä. Vuonna 1995 Karimov pidensi viisivuotiskauttaan kansanäänestyksellä, jota ollaan kritisoitu, etenkin sen selvästä epärehellisyydestä (viralliset tiedot tietenkin väittivät muuta loppuun saakka). Niinpä presidentinvaalit järjestettiin seuraavan kerran vasta tammikuussa 2000, jolloin Islom Karimov sai 91% äänistä. Tämä ei kylläkään ole yllätys, sillä vastaehdokkaita oli vain yksi ja hänkin myönsi osallistuneensa vain, jotta vaalit olisivat vaikuttaneet rehellisiltä ja oli itsekin äänestänyt Karimovia. Vuoden 2001 terrori-iskut WTC-torneihin ja Pentagoniin tapahtuivat Karimovin kannalta loistavaan aikaan; Yhdysvallat, joka tarvitsi liittolaisia Keski-Aasiasta, unohti Uzbekistanin ihmisoikeustilanteen saadakseen maasta tukikohdan. Jenkit majailivat Uzbekistanissa aina vuoteen 2005. Vuonna 2002 Karimov muutti presidenttikauden pituutta viidestä seitsemään vuoteen. Vuoden 2007 vaaleissa hän asettui jälleen ehdolle, tällä kertaa rikkoen perustuslakia, saaden 90% äänistä jo tutuksi tulleessa epärehellisessä äänestyksessä. Karimov taisteli pitkään ääri-islamisteja vastaan, ja tähän urhoolliseen taisteluun kuuluivat pitkittyneet kidutukset, elävältä keittäminen ja vähemmistöryhmien kaltoinkohtelu. Vuonna 2005 Islom Karimov lopetti väkivaltaiset mielenosoitukset sata kertaa väkivaltaisemmalla tavalla annettuaan armeijalle luvan kohdistaa tulen mieltään osoittavaan väkijoukkoon. Verilöylyn lopullinen kuolleiden määrä on virallisten tietojen mukaan "vain" 187, mutta eräiden arvioiden mukaan se on saattanut olla jopa tuhat tai enemmän. 26. elokuuta 2016 Karimov joutui sairaalaan aivoverenvuodon takia, ja oli hyvin huonossa kunnossa. 2. syyskuuta 2016 hän kuoli. Suru-uutinen brutaalin murhaajan kuolemasta levisi pian maailmalla.

Magnifico!