Diktaattoripörssi

Vieraskirja

Vieraskirja on konseptina reliikki ammoisilta ajoilta, mutta niin on Diktaattoripörssikin. Palauteketjumme on ainutlaatuinen katkeamaton ajatusten virta alkaen vuodesta 2002.

Salvamiehen, pahanhengen Diktaattoripörssin sensuroimisen takana, palautteen löydät tilanteesta riippuen joko viimeiseltä tai viimeistä edelliseltä sivulta. Klassikkomatskua!

Kirjoita vieraskirjaan

Palautelomaketta vahtii bottien hyökkäykseltä reCAPTCHA. Tämän sivun osalta voimassa ovat Diktaattoripörssin omien ehtojen lisäksi Googlen käyttöehdot ja yksityisyyskäytännöt (LOL).

Nabullione,

Luokittelu: Kommunismi, henkilökultti Vallassa: 8.11.1917 - 21.1.1924 Tiivistelmä: Vladimir Lenin, marxismi-leninismin isä, johti bolshevikkivallankumousta ja perusti Neuvostoliiton. Leninin aikana aloitettiin monarkistien ja muiden bolshevikkien vastustajien vainot, ja myös rikkaita ja merkittäviä tapettiin kuin kärpäsiä. Halut murskata keskiluokka eivät ainakaan vähennä Lenin-sedän pörssipisteitä, kuten ei myöskään henkilönpalvonta. Tarina: Vladimir Iljitsh Uljanov (myöhemmin Lenin) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Simbirskissä (nimettiin hänen kunniakseen myöhemmin Uljanovskiksi) 22. huhtikuuta 1870. Hänen vanhempansa olivat opettajia, ja luultavasti juuri tämän takia nuori Vladimir opiskeli innokkaasti - hän oli erittäin hyvä oppilas, ja erityisen lahjakas hän oli latinassa ja kreikassa. Hänen isoveljensä hirtettiin vuonna 1887. Isä oli jo kuollut, joten Vladimirista tuli perheen pää. Myöhemmin Lenin ryhtyi tutkiskelemaan Karl Marxin kirjoituksia, ja vuoden 1889 alussa hän julistautui marxistiksi. Vuonna 1894 hän julkaisi ensimmäisen marxistisen esseensä, ja seuraavana vuonna hän matkasi Ranskaan, Sveitsiin ja Saksaan tavatakseen muita samanmielisiä. Palattuaan Lenin joutui pidätetyksi. Häntä pidettiin pidätettynä vuoden ajan ja karkotettiin sitten kolmeksi vuodeksi Siperiaan. Vuonna 1899 Lenin julkaisi Vladimir Iljin -salanimellä kirjan kapitalismin kehityksestä Venäjällä. Tuomionsa päätyttyä Lenin meni Müncheniin, Saksaan jossa toimitti sosialistista lehteä nimeltä Iskra, jota salakuljetettiin Venäjälle. Leninin ja kumppaneiden touhut herättivät lopulta Baijerin poliisin mielenkiinnon, joten Iskran toimitus oli siirtyvä Lontooseen, jossa Lenin tapasi Lev Trotskin, Siperiasta paenneen nuoren sosialistin, joka meni mukaan. Jossain vaiheessa Venäjän sosiaalidemokraattisessa puolueessa syntyi Vladimir Leninin johtama ryhmä, bolshevikit, jotka muodostuivat sittemmin omaksi puolueekseen. Vuonna 1905 Venäjällä alkoi vallankumous, jonka aikana Lenin palasi viimein Venäjälle. Bolshevikit yrittivät kaapata vallan, kuitenkin epäonnistuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lenin oleskeli Sveitsissä. Siellä hän kirjoitti ja julkaisi kirjan "Imperialismi, kapitalismin korkein taso" vuonna 1916. Helmikuussa 1917 keisari Nikolai II syrjäytettiin ja väliaikainen hallitus julistettiin. Lokakuussa 1917 väliaikaisen hallituksen valta siirrettiin Pietarin neuvostolle, ja marraskuussa Leninistä tuli neuvosto-Venäjän johtaja. Vuoden 1917 lopulla perustettiin salainen poliisi, joka jahtasi vallankumouksen vastustajia. Elokuussa 1918 Lenin yritettiin murhata ampumalla, mutta poliittisten vastustajiensa harmiksi hän selvisi täpärästi. Leninin terveys ei kuitenkaan koskaan palannut entiselleen; hänen terveytensä oli heikko suuren osan hänen loppuelämästään. Murhaa yrittänyttä kuulusteltiin, mutta hän ei paljastanut rikostoveriaan - niinpä hänet ammuttiin. Myöhemmin salainen poliisi julisti alkaneeksi "punaisen terrorin", ja jopa 1 600 siviiliä surmattiin noin vain. Punaisen terrorin aikana suoritettiin monenlaisia julmuuksia ja suuriakin massamurhia. 16.–17. heinäkuuta 1918 välisenä yönä teloitettiin Jekaterinburgissa koko syrjäytetty keisariperhe ja lisäksi kamarineito, lääkäri, palvelija ja kokki. 92 vuoden aikana tsaarien hirmuvalta oli laillisissa oikeudenkäynneissä teloittanut virallisesti yli 3 900 ihmistä - Leninin bolshevikit ohittivat tämän lukeman muutamassa vaivaisessa kuukaudessa. Vuoden 1922 lopulta lähtien Lenin vetäytyi enenevissä määrin politiikasta kovan sairastelun ja ankarien sairauskohtauksien vuoksi. Hän kuoli 21. tammikuuta 1924, ja hänen ruumiinsa asetettiin näytille mausoleumiin. Häntä seurasi Josif Stalin, vieläkin julmempi tyranni.

Nabullione,

Hups toistamiseen - en muistanut että Salazar oli jo esilistalla..

Nabullione,

Hupsista, unohtui edellisestä viestistäni - Portugalin Antonio Salazarin voisi vaikka lisätä esilistalle.

Nabullione,

Ehdotuksia: - Hitler voitaisiin lisätä kategorioihin "henkilökultti" (jonkinsorttinen henkilökulttihan fyyrerin ympärille keskittyi), "suuruudenhullu" (uskoi syntyneensä johtamaan Saksan suuruuteen), "julmuri" (hän katsoi usein videoita heinäkuun 20. päivän salaliittolaisten teloituksesta), "antikommunismi" (sellainenhan Aatu oli!) ja "vainoharhainen" (ainakin viimeisinä päivinään Hitler oli hyvin paranoidinen skitsofreenikko; hän määräsi keitetyt munat ja jopa vessapaperinsa tarkastettavaksi myrkytyksen pelossa ja raapi sairaissa vainoharhoissaan niskansa ja korvansa verille asti) - Somozan perheen voisi lisätä kategoriaan "gangsteri" (hehän sekaantuivat uhkapeleihin ja prostituutioon ja ties mihin pimeään!) - Paavi Johannes Paavali II:n voisi palauttaa listalle - nimittäin Paavipörssiä tuskin tullaan perustamaan ;) - Kim Jong-unin voisi lisätä kategoriaan "playboy" - Benito Mussolinin voisi lisätä kategoriaan "sotilas"

Nabullione,

Nyt valmistui teksti Getulio Vargasista. Saadaanpas 'Pörssiin toinenkin itsemurhan tehnyt diktaattori Aatu-sedän seuraksi! Lisäksi kerron tässä, että yritän aloittaa Porfirio Diaz -artikkelin kirjoittamisen vielä tänään, mutta jos ei, niin viimeistään joskus. Luokittelu: itsemurha, antikommunismi Vallassa: 3.11.1930 - 24.8.1954 Tiivistelmä: Getulio Vargas, köyhien isä, nousi valtaan Suuren laman aikana ja hallitsi diktaattorina, kunnes hänet syrjäytettiin. Myöhemmin hänet valittiin uudelleen presidentiksi vapaissa vaaleissa, mutta toinen valtakausi loppui lyhyeen armeijan keskuudessa epäsuosituksi muodostuneen presidentin ammuttua itseään päähän uuden vallankaappauksen pelossa. Tarina: Getulio Vargas syntyi São Borjassa 19. huhtikuuta 1882. Hänen sukunsa oli varakas ja maineikas. Hän lähti armeijaan ja opiskeli myöhemmin lakia. Vuonna 1907 hänestä tuli Porto Alegren kaupungin piirisyyttäjä. Vargas nai Darcy Lima Sarmanhon vuonna 1911, ja he saivat viisi lasta. Legendan mukaan Vargasin tosirakkaus ei kuitenkaan ollut hänen vaimonsa, vaan brasilialainen seurapiirijulkkis, yhdeksi maailman kauneimmista naisista kuvailtu Aimée de Heeren. Vuosina 1917-1923 Vargas toimi kansanedustajana ja vuosina 1926-1928 valtiovarainministerinä presidentti Washington Luísin aikana. Vuonna 1928 hänet valittiin Rio Grande do Sulin kuvernööriksi. Kuvernöörinä Vargas teki kovasti töitä parantaakseen kouluja ja infrastruktuuria. Vargas oli ehdolla presidentiksi 1930. Hän hävisi, jolloin hänen tukijansa aloittivat kapinoinnin ja 3. marraskuuta hänet nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi. Vargas pyrki aluksi hallitsemaan kansanvaltaisesti, mutta lama ja vuoden 1932 kapinoinnit ajoivat demokratian hetkessä kaaokseen. Vuonna 1934 kirjoitettiin uusi perustuslaki. Tämän jälkeen Vargas otti itselleen absoluuttisen vallan ja ryhtyi hiljentämään toisinajattelijoita sensuroimalla lehdistöä ja jopa postia. Vargas aloitti yhteistyön Benito Mussolinia ja Adolf Hitleriä ihannoineiden integralistien kanssa. Integralistipropaganda oli juutalais- ja kommunistivastaista. Vargasin aikaisemmin liberaali hallinto muuttui fasistisia piirteitä omanneeksi diktatuuriksi. Maassa oli jopa kansallissosialistinen puolue. Liberaalit ja kommunistit kääntyivät Vargasia vastaan, kun taas konservatiivit antoivat hänelle tukensa. Vuonna 1938 Vargasin olisi täytynyt luopua vallasta, sillä vuoden 1934 perustuslaki esti häntä asettumasta enää ehdolle. Integralistien tekaiseman "kommunistien vallankaappaussuunnitelman" ansiosta maahan saatiin aikaiseksi hätätila, ja Vargas ilmoitti 10. marraskuuta 1937 ottavansa itselleen hätätilavaltuudet. Niinpä vuoden 1938 presidentinvaalit jouduttiin perumaan. Lisäksi Vargas hajotti kongressin ja vaihtoi kuvernöörit. Hän loi uuden, autoritäärisen hallinnon ottaen mallia Portugalin diktaattori Antonio Salazarista. Puolueet lakkautettiin, lehdistön kova sensurointi jatkui, keskitetyt poliisivoimat perustettiin ja vankilat täyttyivät poliittisista toisinajattelijoista. Kaikki puolueet kiellettiin, eivätkä edes integralistit ja kansallissosialistit säästyneet. Tästä suuttuneina integralistit yrittivät kaapata vallan, mutta epäonnistuivat surkeasti, ja heidät tukahdutettiin. Toisen maailmansodan alkuvuosina Vargasin Brasilia oli kallellaan akselivaltoihin, mutta kun vuonna 1942 saksalaiset upottivat brasilialaisten laivoja, jopa Brasilia kääntyi liittoutuneiden puolelle. Vargasin valtakauden olisi vuoden 1937 uuden perustuslain mukaan kuulunut päättyä jo 1943, mutta Vargas ei siitä piitannut, vaan pysyi vallassa sen jälkeenkin. Lokakuun lopulla 1945 Vargas syrjäytettiin, ja presidentiksi valittiin armeijan kenraali. Vuonna 1951 uuden presidentin kausi päättyi, ja vapaat vaalit järjestettiin. Vargas asettui ehdolle, ja voitti ylivoimaisesti. Brasilia oli ajautunut talouskriisiin, ja Vargas pyrki kohentamaan taloutta. Vuonna 1953 hän perusti valtion öljy-yhtiön, joka saavutti monopoliaseman. Vargas hallitsi vanhoin kunnon keinoin, mutta Brasiliasta oli tullut aivan liian monimutkainen. Alkoi jo vaikuttaa todennäköiseltä, että armeija aikoisi syrjäyttää Vargasin toistamiseen, ja tämä tekikin itsemurhan 24. elokuuta 1954.

Nabullione,

(Vastaus Dick Tatorille) Kiitän. Seuraavaksi aloitan kirjoittamisen Getulio Vargasista ja sitten vaikkapa Porfirio Diazista. Myös Fidzin Bainimarama vaikuttaa kiehtovalta herralta. Katsotaan, josko saisin jo tänään aikaiseksi muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä.

Dick Tator,

(Vastaus Nabullionelle) Erittäin suurenmoista, miten olet auttanut Diktaattoripörssiä kertomalla vieraskirjassa diktaattoreista, joita ei Pörssiin ole vielä listattu. Kiitokset siitä. Oseaniasta ei diktaattoreja löydy juurikaan, mutta Tongan entinen kuningas Taufa'ahau Tupou IV ja Fidzin Frank Bainimarama voisivat liipata läheltä. Olisi hieno juttu, jos heistä löytyisi informaatiota Pörssiin. Amerikoiden suunnalta taas olisi mainiota, jos Meksikon Porfirio Díazista, Argentiinan Jorge Videlasta ja Brasilian Getúlio Vargasista saataisiin informaatiota Pörssiin.

Nabullione,

Viimeksi kirjoitin Obiang Nguema Mbasogosta, nyt on vuorossa tämän kiltimpi naapuri, Kamerunin Paul Biya. Biya on ollut vallassa jo reilut 41 vuotta... huhhuh. Luokittelu: Mätä Vallassa: 30.6.1975 - Tiivistelmä: Paul Biya on voittanut lukuisia vaaleja, joiden tulokset näyttävät kerta toisensa jälkeen yhä enemmän väärennetyiltä, selvinnyt vallankaappausyrityksistä ja jaksaa yhä sinnikkäästi jatkaa vallankahvassa roikkumista, maksoi se mitä ikinä tahansa. Protestit? Pysäytetään tarpeettomilla väkivaltaisuuksilla! Entäpä vastaehdokkaat vaaleissa? Väärennetään tulokset! Julmuudessa Biya ei millään tarjoa vastusta naapurilleen Obiang Nguema Mbasogolle tai vaikkapa Robert Mugabelle, mutta sitkeydessä hän päihittää molemmat mennen tullen. Tarina: Paul Biya syntyi Mvomeka'assa, eteläisessä Kamerunissa 13. helmikuuta 1933. Hän opiskeli Pariisissa. Biyasta oli alun perin tarkoitus tulla pappi, mutta hän päätyikin Kamerunin pääministeriksi ja myöhemmin presidentiksi Ahmadou Ahidjon seuraajana. Vuonna 1984 yritettiin sotilasvallankaappausta, josta Biya selvisi. Vuonna 1994 Biya nai 38 vuotta itseään nuoremman naisen. Biya voitti vuoden 1997 presidentinvaalit saaden 92.6 % äänistä. Äänestystä boikotoitiin oppositiopuolueiden toimesta. Vuosien 2004 vaalit Biya voitti saaden 70.9 % äänistä; tuloksia syytettiin taas väärennetyiksi. Biya astui kuitenkin jälleen uudelle kaudelle. Biya on vastuussa oppositioon kohdistuvasta väkivallasta. Vuonna 2009 tapettiin noin sata mielenosoittajaa. Sen jälkeen, kun Libyan diktaattori Muammar Gaddafi lynkattiin lokakuussa 2011, Biyasta tuli pisimpään hallinnut elävä diktaattori. Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Biya voitti jälleen. Hän sai 77.9 % äänistä ja menestynein vastaehdokas, John Fru Ndi, sai vain 10 %. Uudistamisyrityksistä huolimatta Biyan hallinto täyttää yhä selvästi autoritarismin kriteerit. Marraskuussa 2016 levisivät uutiset Biyan kuolemasta, mutta ne osoittautuivat pelkiksi huhuiksi, jotka todistettiin vääriksi; Biya on edelleen elossa ja hyvinvoiva. Jälleen kerran tappio maailmalle oli voitto Diktaattoripörssille.

Nabullione,

Tässä on teksti Obiang Nguema Mbasogosta, Macias Ngueman veljenpojasta ja seuraajasta. Tämä herra on ehdottomasti pahin Afrikan tämänhetkisistä diktaattoreista ja ansaitsisi todellakin paikan top viidessätoista. Luokittelu: Kannibaali, julmuri, mielipuoli, mätä, henkilökultti Vallassa: 3.8.1979 - Tiivistelmä: Obiang Nguema Mbasogo kaappasi verisesti vallan sedältään Macias Nguemalta. Obiang on kiduttanut ja sortanut vastustajiaan, ja häntä syytetään vastustajiensa ruumiinosien, muun muassa kivesten, syömisestä, sillä hän saa siitä seksuaalista nautintoa. Obiang on kaapannut ihmisiä ja sitten teloituttanut heidät. Häntä ollaankin kutsuttu kaikkein julmimmaksi ja yhdeksi korruptoituneimmista tällä hetkellä vallassaolevista diktaattoreista. Tarina: Obiang Nguema Mbasogo syntyi 5. kesäkuuta 1942. Hänen isänsä oli Macias Ngueman veli. Macias Nguema nousi valtaan vuonna 1968, ja myös Obiangilla oli merkittävä rooli "Afrikan Auschwitzissä", jossa ihmisiä tapettiin kuin viimeistä päivää. Päiväntasaajan Guinean johtajan julmuudelle eivät paljoa vetäneet vertoja sen enempää Keski-Afrikan Bokassa kuin Ugandan Idi Aminkaan. Valtakautensa lopulla Macias Nguema alkoi heittäytyä entistäkin verenhimoisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi, ja alkoi puhdistaa lähipiiriäänkin, ja Obiang järjesti verisen vallankaappauksen. Macias Nguema teloitettiin, mitä ilmeisimmin raa'asti. Päiväntasaajan Guineaan perustettiin etnosentrinen yksipuoluehallinto ja Obiang sai valtavat valtaoikeudet. Uusi diktaattori ei lupauksistaan huolimatta paljoa ryhtynyt parantamaan maan oloja. Lähes kaikki oppositiojohtajat elävät ulkomailla, sadoittain Obiangia vastustavia aktivisteja on vangittu ja surmattu ja kansaa sorretaan. Vuonna 1989 Obiang oli ainoa ehdokas presidentinvaaleissa, joten hän voitti. Hänet valittiin uudelleen vuosina 1996, 2002 ja 2009. Vuonna 2003 Obiang julistettiin "jumalaksi", jolla on "kaikki valta", ja hänen ympärillään on henkilökultti - hänen mukaansa nimetään paikkoja ja hänen kuvotusta herättävä pärstänsä esiintyy useimpien kansalaisten vaatteissa. Obiang on kohdellut vastustajiaan melko ikävästi - heitä ollaan surmattu ja johtaja on itse syönyt heidän ruumiinosiaan "saadakseen voimaa ja urheutta"... eikä heitä aina surmattu ennen johtajan ateriointia. Kerran Obiang kaappasi neljä ihmistä, kidutti heitä pitkään, pakotti heidät väittämään yrittäneensä vallankaappausta ja lopulta heidät teloitettiin. Obiangin julmuuksista selvinneiden mukaan mies on hullu ja läpikotaisin paha. Obiangia ollaan syytetty paitsi Afrikan tällä hetkellä vallassaolevista diktaattoreista julmimmaksi, myös yhdeksi korruptoituneimmista: Obiangin henkilökohtainen omaisuus on 600 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoinen. Muammar Gaddafin kuoltua 2011 Obiang nousi toiseksi pitkäaikaisimmaksi vallassaolevista diktaattoreista (ainoastaan Kamerunin Paul Biya on enää hänen edellään). Obiang toimi vielä Afrikan unionin puheenjohtajana 2011-2012, mutta on mitä ilmeisimmin tällä hetkellä melko huonossa kunnossa - itseasiassa joidenkin huhujen mukaan hän alkaa pian valmistelemaan vallan siirtämistä pojalleen. Totta tai ei, siihen 'Pörssi ei ota kantaa.

Nabullione,

Tässä teksti Jiang Jieshistä, Fidel Castron jälkeen toiseksi pitkäaikaisimmasta diktaattorista. Castro hallitsi vain 102 päivää kauemmin kuin Jiang. Luokittelu: Antikommunismi, henkilökultti, sotilas Vallassa: 9.7.1926 - 5.4.1975 Tiivistelmä: Generalissimus Jiang Jieshi, "Herra", kuten häntä kutsuttiin, oli toiseksi pisimpään hallinnut diktaattori. Hänen aikanaan kansalaisilta varastettiin armeijan ruokkimiseksi, epäiltyjä kommunisteja hakattiin ja murhattiin, paikallisia rikollisia palkattiin salamurhaamaan hänen poliittisia vastustajiaan ja hän käytti uhkailua ja terroria hyväkseen pysyäkseen vallassa. Tarina: Jiang Jieshi syntyi Zhejiangin maakunnassa 31. lokakuuta 1887. Hän karkasi kotoaan isänsä kuoleman jälkeen ja liittyi maakunnan armeijaan. Hän sai sotilaallista koulutusta Paotingin sotilasakatemiassa ja myöhemmin Japanissa. Vuonna 1918 Jieshi liittyi nationalistiseen Kuomintang-puolueeseen. Vuonna 1925 Jiang Jieshi nousi Kuomintangin johtoon. Hän valtasi Shanghain ja Nanjingin. Lopulta Jiangin joukot valtasivat myös Pekingin. Vuonna 1928 Jiang julisti perustetuksi uuden hallituksen, jossa hän itse oli valtionpäämiehenä. Vuonna 1931 Japani hyökkäsi Mantsuriaan, mutta Jiang keskittyi mieluummin kommunistien uhkaan, ja tämä suututti monet hänen kannattajistaan. Joulukuussa 1936 yksi Jiangin kenraaleista otti hänet vangiksi kahdeksi viikoksi, kunnes Jiang suostui liittoutumaan Mao Zedongin kommunistien kanssa Japania vastaan. Seuraavana vuonna Japani valtasi Kiinan. Kiina taisteli Japania vastaan yksin neljä vuotta, kunnes vuonna 1941 Liittoutuneet Neuvostoliittoa lukuunottamatta julistivat sodan Japanille. Jiangin maine maailmalla nousi huimasti. Kotona hän alkoi menettää kannatustaan johtuen passiivisuudestaan Japania kohtaan. Japani luovutti vuonna 1945. Seuraavana vuonna Kiinassa syttyi sisällissota Kuomintangin ja kommunistien välillä. Jiang yritti kommunistien joukkotuhontaa, muttei onnistunut ja vuonna 1949 hän siirtyi Taiwanille, jossa jatkoi Kiinan tasavallan johtamista. Kommunistit julistivat perustetuksi Kiinan kansantasavallan. Taiwanilla Jiang vei aiempaa henkilökulttiaan entistä pidemmälle. Häntä ylistettiin "Herraksi". Hänen muotokuviaan asetettiin julkisille paikoille ja yksityisalueillekin. Tämä oli yleistä vielä pitkään "Herran" kuoleman jälkeenkin. 28. helmikuuta 1947 alkoi hallituksen vastainen kansannousu, joka tukahdutettiin äkkiä hyvin rajusti. Tästä katsotaan alkaneen ns. "valkoisen terrorin"; vuosina 1947-1987 Kiinan tasavallassa kuoli tuhansia epäiltyjä kommunisteja, "rosvojen vakoojia", joista suurin osa Jiangin valtakauden aikana. Jiang valittiin presidentiksi vuosina 1950, 1954, 1960, 1966 ja 1972. Yhdysvaltalaisten tukemana Jiang aloitti talouden uudistamisen. Vuonna 1955 Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen Taiwanin suojaamisesta. Jiang Jieshi kuoli 5. huhtikuuta 1975. Hän oli edeltävinä kuukausina kärsinyt keuhkokuumeesta ja sydänongelmista. Hänen kuolinsyitään olivat munuaisten vajaatoiminta ja sydämen toimintahäiriöt. Neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1979, Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Taiwaniin ja solmi suhteet Kiinan kansantasavaltaan.

Ihanaa!

Vakoile D-pörssiä

Creative Commons Licensecopyright © Mikko Forsström. Käytä miten lystäät, kunhan kerrot mistä on peräisin!.