Diktaattoripörssi

Fidel Castro päihittää kestävyydessä kaikki muut diktaattorit. Sen enempää kauppasaarto, maihinnousu, sadat murhayritykset kuin Neuvostoliiton romahduskaan eivät horjuttaneet Kuuban johtajaa, joka jäi eläkkeelle hallittuaan neljäkymmentäseitsemän vuotta.

Enver Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti kaikkia liittolaisiaan, paitsi jugoslavialaisia, joita hän vihasi. Hoxha rakennutti rannikon täyteen bunkkereita odottaessaan maihinnousua ja teki kommunistisesta Albaniasta Euroopan köyhimmän ja sulkeutuneimman maan.

1990-luvun alussa Isaias Afewerki oli ylistetty afrikkalainen renessanssivaltiomies jolta odotettiin demokraattisia suurtekoja. Hänen johdollaan Eritreasta sukeutui totalitaarinen diktatuuri, sulkeutunut militarisoitu orjavaltio, jossa vallan kolmijako-oppi tarkoittaa sitä että kaikki kolme vallan jalkaa henkilöityvät presidentti Isaiakseen.

Robert Mugabe aloitti vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista. Mugaben kaudella Zimbabwe on kokenut henkisen ja taloudellisen romahduksen, jollaista ei rauhan aikana ole aiemmin nähty kuin Weimarin Saksassa.

Nuoreen Yoweri Museveniin kohdistui 1980-luvulla suuria odotuksia, olihan hän kaatamassa kahta veristä diktaattoria. Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin hän on itse ihmisoikeuksia polkeva tyranni, joka takertuu taantumukselliseen valtaansa kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen.

Daniel Ortega johti vallankumousta, joka vapautti Nicaraguan Somozan perheen vihatusta diktatuurista. Ortega äänestettiin oppositioon 1990, jonka jälkeen hän kulutti yli viisitoista vuotta saadakseen vallan takaisin. Sen tehtyään Ortega murskasi demokratian ja ryhtyi Somozan kaltaiseksi diktaattoriksi.

Charles Taylor oli avainhenkilö ei yhdessä vaan kahdessa Afrikan verisimmistä sisällissodista, ja hänet valittiin maanvyörymävoitolla presidentiksi vain jotta hän suostuisi lopettamaan tappamisen. Vuonna 2012 Taylor tuomittiin kansainvälisessä oikeudessa sotarikoksista, ensimmäisenä valtionpäänä yli 60 vuoteen.

Jugoslavian johtaja Tito säilytti valtansa, vaikka uhmasi Neuvostoliittoa itsenäisellä ja sitoutumattomalla linjallaan. Tito oli tärkein Jugoslaviaa koossapitävä voima, ja diktaattorin kuoltua liittovaltio kaatui kymmenessä vuodessa omaan mahdottomuuteensa.

Todor Zivkov, yksi harmaimmista itäblokin hännystelijädiktaattoreista, kannatti Neuvostoliiton kanssa samaa mieltä olemista ja perheenjäsentensä paapomista. Zivkov vastusti kaikkia uudistuksia neuvostokommunismin romahdukseen asti, ja lopulta vanha ja patavanhoillinen johtaja siirrettiin syrjään.