Augusto Pinochet antoi shokkihoitoa Chilen demokratialle ja sosialismille. Keinot: kidutuksia, kadotuksia, radikaali uusliberalistinen talousohjelma. Lopputulos: tulonsiirto ulkomaille ja megarikkaille, kurjistunut keskiluokka ja kasvanut köyhyys.

Maa Chile
Vallassa 11.9.1973 - 11.3.1990
Pahuus 65,90 mHi (#22)

Augusto Pinochet Ugarte syntyi Chilen rannikolla, Valparaisossa, keskiluokkaiseen perheeseen 25. marraskuuta 1915. Isä, hänkin nimeltään Augusto, oli bretagnelaislähtöinen, äiti puolestaan oli espanjalaista syntyperää.

Augustosta tuli ammattisotilas. Hän opiskeli moneen eri otteeseen eri sotilasakatemioissa, ja palveli eri komentopaikoissa ympäri Chileä. Pinochet ehti uraltaan myös mennä naimisiin, ja sai vaimonsa kanssa kaiken kaikkiaan viisi lasta joita kaikkia syytettiin Pinochetin kuoleman jälkeen erinäisistä talousrikoksista.

1950-luvun alussa Pinochet ryhtyi sotilasasioiden opettajaksi. Hän oli erikoistunut maantieteeseen ja geopolitiikkaan, ja opettamisen lisäksi Augusto kirjoitti lempiaiheistaan akatemian lehteen. Välillä hän palveli rajaseudulla, mutta sitten hänet nimettiin sota-akatemian professoriksi ja Pinochet palasi taas opettamaan.

Vuonna 1956 Pinochet sai tehtäväkseen auttaa sotilasakatemian perustamisessa Ecuadoriin. Hän vietti Ecuadorissa nelisen vuotta, jona aikana hän edelleen syvensi teoreettista sotilasasioiden tuntemustaan. Kuusikymmentäluvun Pinochet palveli siellä sun täällä vaihtelevissa asiantuntijarooleissa, ja yleni vuosikymmenen loppun mennessä kenraaliksi.

Vuonna 1970 Chilen vapaat ja rehelliset presidentinvaalit voitti, ensimmäisenä marxilaisena maailmassa, Salvador Allende. Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon reagoi välittömästi käskemällä CIA:ta tekemään kaikkensa estääkseen demokraattisesti valitun presidentin virkaanastumisen.

CIA yritti lahjoa virkamiehiä ja rahoittaa vallankaappausta, mutta Allendesta tuli kuin tulikin presidentti. Allende ryhtyi välittömästi uudistamaan Chilen taloutta: hän kansallisti Yhdysvaltain hallinnoimat kaivokset, pankit ja suurmaatilat. Kansa tuki Allenden uudistuksia.

CIA teki parhaansa kaivaakseen maata Allenden hallituksen jalkojen alta. Chile ajautui lamaan, ja oikeistolainen oppositio, jota USA tuki, alkoi vahvistua. Vuoden 1973 elokuussa nurkkaan ajettu presidentti Allende nimitti Pinochetin armeijan ylipäälliköksi, luullen tämän olevan uskollinen ja epäpoliittinen.

Arvio osoittautui vääräksi. Allende kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin puolustaessaan presidentinpalatsia Pinochetin johtamia vallankaappaajia vastaan. Väitetään, että Allende ampui itsensä omistuskirjoitetulla rynnäkkökiväärillä, jonka oli hänelle antanut Kuuban diktaattori Fidel Castro.

Noustuaan valtaan Pinochetin johtama sotilasjuntta organisoi kuolemanpartioita puhdistamaan maan poliittisista vastustajista. Uusi hallitus julisti piiritys- ja sotatilan, sulki parlamentin, sensuroi median ja puhdisti yliopistot. "Pahoja" kirjoja poltettiin barbaarisesti roviolla, ja kaikki vasemmistolaiset puolueet ja ammattiliitot julistettiin laittomiksi.

Tuhansia murhattiin, tai sitten he vain "katosivat". Vielä useampia kidutettiin ja karkotettiin. Parin ensimmäisen kuukauden aikana Pinochet vangitutti arviolta 250.000 ihmistä, ja jalkapallostadioneja käytettiin väliaikaisina vankiloina.

Kun Francon ihailijana tunnettu Pinochet julistautui presidentiksi vuonna 1974, Yhdysvallat riensi tunnustamaan hänen legitimiteettinsä. Yhdysvaltalaiset "Chicagon koulun" taloustietelijät sorvasivat Pinochetille uusliberaalin shokkitalousohjelman joka rikastutti vähälukuista eliittiä mutta tuhosi Chilen keskiluokan.

Vuonna 1980 Pinochet julkaisi uuden perustuslain. Laki antoi Pinochetille oikeuden pysyä presidenttinä aina vuoteen 1989 asti ja vallan rajoittaa mielipiteenvapautta mielin määrin. Diktaattorilla oli oikeus vangituttaa kuka tahansa. Tuomioista ei voinut valittaa, paitsi Pinochetille itselleen.

Pinochetin itseluottamus kasvoi vaarallisiin mittoihin, ja lopulta tyranni kaatui omaan näppäryyteensä. Vuonna 1988 Pinochet antoi kansan äänestää vapaissa vaaleissa diktatuurinsa jatkosta, ja kun 55 prosenttia äänesti häntä vastaan diktaattorin oli lain mukaan erottava.

Diktaattorille epätyypillisesti kenraali todellakin noudatti kansan tahtoa ja erosi, mutta vasta myönnettyään persoonalleen tukun immuniteetteja jotka suojasivat häntä kaikilta mahdollisilta syytteiltä nyt ja tulevaisuudessa.

Vaikka Pinochet ei ollutkaan enää presidentti, hän jatkoi armeijan komentajana vuoteen 1998. Luovuttuaan tästäkin virasta vuoden 1980 Pinochetia varten räätälöity perustuslaki leipoi kenraalista elinikäisen senaattorin.

Matkustettuaan Britanniaan syöpähoitoihin kenraali Pinochet pidätettiin. Espanjalaiset olivat nostaneet häntä vastaan syytteen ulkomaalaisten siviilien kiduttamisesta ja murhaamisesta. Pinochet kuitenkin palautettiin pyörätuolissa Chileen "huonon terveydentilan" perusteella. Santiagossa kenraali otettiin vastaan riemukkaasti, eikä pyörätuolia enää tarvittu.

Seuraavina vuosina Pinochetia syytettiin Chilessä kavalluksista, veropetoksista, ihmisoikeusrikkomuksista ja vaikka mistä, mutta kenraalia ei millään saatu tilille. Hänen immuniteettinsa vuoroin peruutettiin ja palautettiin, ja lopulta Pinochet asetettiin kotiarestiin odottamaan oikeudenkäyntiä.

25. marraskuuta 2006, 91. syntymäpäivänään, kenraali julkaisi vaimonsa kautta tiedotteen. "Poliittinen vastuu kaikesta kuuluu minulle", kenraali sanoi. "Sisälläni ei ole pahaa tahtoa ketään kohtaan, ja kaiken minkä tein, tein Chilen vuoksi". Vain muutamaa päivää myöhemmin Augusto Pinochet kuoli.