Francisco Franco nousi valtaan verisen sisällissodan jälkeen. Hän oli akseliin kallellaan, mutta pysyi viisaasti erossa toisesta maailmansodasta. Franco palautti monarkian mutta ei monarkkia, ja toimi "jumalan armosta" autoritäärisenä, kansallismielisenä sijaishallitsijana aina kuolemaansa asti.

Maa Espanja
Vallassa 1.4.1939 - 20.11.1975
Pahuus 43,16 mHi (#33)

Francisco Franco y Bahamonde syntyi Ferrolissa, Galiciassa, joulukuun 4. päivänä 1892. Francon isä, kuudennen polven meriupseeri, oli alkoholisti ja tunnettu naistenmies. Äiti kompensoi miehensä puutteita omistautumalla lapsilleen.

Franciscon tarkoituksena oli jatkaa perheen perinnettä palvelemalla Espanjan laivastossa, mutta laivat ja lähes koko jäljellä oleva Espanjan imperiumi tuhoutuivat Espanjan ja Yhdysvaltojen sotilaallisessa välienselvittelyssä 1898.

Kansallinen laivastoakatemia suljettiin rahan ja paattien puutteessa. Niinpä Franco värväytyi isänsä harmiksi jalkaväkeen 1907. Hän opiskeli sotilasakatemiassa, josta valmistui luutnanttina 1910.

Francisco nousi nopeasti armeijan hierarkiassa. Franco palveli Marokossa siirtomaajoukoissa, joissa keskimääräinen elinikä oli lyhyt mutta joissa tie oli auki kunnostautumisen kautta ylenemiselle. "Arkku tai kenraalinnatsat", siirtomaajoukoista sanottiin.

Francisco ansaitsi tehokkaan, rehellisen ja omistautuvan miehen maineen. Kun Espanjaan perustettiin muukalaislegioona, Francosta tuli sen kakkosmies. Vuonna 1916, Francon ollessa 23-vuotias, hän haavoittui vakavasti, jonka jälkeen hänet ylennettiin armeijan nuorimmaksi majuriksi. Pian hänestä tuli muukalaislegioonan komentaja.

Muukalaislegioonan komentajana Franco kukisti Marokossa puhjenneen kapinan. Hänestä tuli kansallissankari ja Euroopan nuorin kenraali, ja hänet nimitettiin Zaragozan sotilasakatemian päälliköksi.

Espanjasta tuli tasavalta 1932. Epäpoliittisena tunnettu Franco ei ottanut asiaan kantaa ennen kuin hallitus päätti sulkea Francon akatemian. Jäähyväispuheessaan ymmärrettävästi kitkerä Franco loukkasi tasavaltaa ja sen sotaministeriä, ja joutui uusien valtaapitävien silmätikuksi.

Franco työnnettiin sivuraiteelle. Hän oli kokonaan vailla virkaa puoli vuotta, kunnes sai lopulta komennon. Franco ei liittynyt kollegansa José Sanjurjon vallankaappausyritykseen, mutta hallitus suhtautui häneen silti nihkeästi. Vaikka Francosta toisaalta tehtiin Baleaarien sotilaskomentaja, hänet alennettiin vuoden 1933 sotilasuudistuksen myötä prikaatinkenraalien arvoasteikossa sijalta 1 sijalle 24.

Uudet vaalit nostivat valtaan keskustaoikeistolaisen koalition. Uuden hallituksen kausi oli Francolle parempi. Hänestä tuli sotaministerin neuvonantaja, ja hän näytteli johtavaa roolia maanlaajuisen vasemmistolaislähtöisen kapinan pikaisessa mutta verisessä kukistamisessa. Francosta tuli kommunistien silmissä merkitty mies.

Kapinointi jakoi Espanjan entistä jyrkemmin kahteen toisilleen vihamieliseen leiriin. Hallituksen romahdettua korruptioskandaaliin maassa järjestettiin uudet vaalit. Voittajaksi selviytyi niukkaakin niukemmin vasemmiston yhteisrintama.

Espanja suistui likimain kaaokseen. Hallitus pyrki turvaamaan selustaansa lähettämällä epäluotettavat sotilashenkilöt mahdollisimman kauas emämaasta. Francisco Franco luettiin tähän kastiin, ja hänet lähetettiin komentamaan Kanariansaarten lähes olemattomia joukkoja.

Kapinamieli alkoi kypsyä armeijan sisällä. Francoa kosiskeltiin mukaan vallankaappaukseen, mutta hän pysyi empivällä kannalla. Franco jopa kirjoitti hallitukselle kirjeen, jossa tarjoutui puhdistamaan sotaväen tasavallalle vihamielisistä voimista. Hänelle ei vastattu.

Kapinalliset olivat valmiit etenemään ilman Francoa tai tämän kanssa, joten lopulta miehen oli valittava puolensa. Hän valitsi pitkin hampain "kansallismielisiksi" itseään kutsuvat kapinalliset, ja ryhtyi heidän Afrikan-armeijansa komentajaksi.

Vallankaappaus epäonnistui ja johti veriseen sisällissotaan. Vaikka Franco ei edes ollut juntan alkuperäisjäsen, hänestä tuli generalissimus ja kansallismielisen Espanjan valtionpäämies. Osansa asiassa lienee ollut sillä, että kaikki muut potentiaaliset pomot kuolivat onnettomuuksissa tai vankilassa. Lisäksi Francon asemaa pönkitti Adolf Hitlerin mahtikäsky, jonka mukaisesti kaikki Saksalta saapuva sotilasapu osoitettiin henkilökohtaisesti Francolle.

Sisällissodassa Francoa tukivat niin Hitlerin Saksa kuin Benito Mussolinin Italia. Konflikti päättyi kansallismielisten voittoon huhtikuussa 1939. Edellisenä vuonna Franco oli yhdistänyt ideologisesti epäyhteensopivat tukijoukkonsa, fasistisen Falangin ja konservatiiviset monarkistit, yhdeksi itselleen alistetuksi organisaatioksi josta nyt tuli ainoa sallittu puolue.

Voitettuaan sodan Franco "puhdisti" Espanjan perusteellisesti. Kaiken kaikkiaan ehkä jopa noin 200.000 Francon vastustajaa - enimmäkseen vasemmistolaisia, mutta myös tasavallalle uskollisina pysyneitä älykköjä, ateisteja ja sotilashenkilöitä - murhattiin. Niitä, joita ei tapettu, vainottiin.

Yleiseurooppalaisen sodan puhjettua Franco pysytteli enimmäkseen puolueettomana. Hitler houkutteli Espanjaa mukaan kötinään, mutta Franco pysyi lujana. Vastineeksi Espanjan avusta hän vaati ruokaa, aseita, Gibraltarin ja niin paljon muuta, että Hitler vertasi myöhemmin Francon kanssa neuvottelemista hampaiden irtirepimiseen.

Sen verran Franco antoi itsensä olla Akseliin kallellaan, että lähetti vapaaehtoisia taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan ja avasi satamansa Saksan sukellusveneille. Kun sanat "voittoisa" ja "akseli" eivät vuodesta 1943 alkaen enää mahtuneet samaan virkkeeseen, satamat suljettiin ja sotilaat hipsivät kotiin.

Franco kasasi varmuuden varalle listaa Espanjan juutalaisista, mutta kun liitto Saksan kanssa ei toteutunut Franco piti Espanjan rajat auki. Hänen politiikkansa pelasti ainakin 200.000 juutalaisen hengen.

Sodan jälkeen Franco teki Espanjasta kuningaskunnan mutta ei nimennyt kuningasta. Franco kyllä pukeutui kuninkaalliseen univormuun, asui kuninkaan palatsissa ja eli muutenkin kuin kuningas. Hän painatti naamansa rahoihin ja postimerkkeihin, käytti arvonimissään kuninkaallista lisämäärettä "Jumalan armosta", mutta toimi ikään kuin sijaishallitsijana ja tyytyi titteleihin "Jefe Del Estado" (valtionpää) ja "Caudillo" (johtaja).

Erottuaan fasismista Francon hallinnollisiksi teeseiksi jäivät konservatiivinen kristillisyys ja "espanjalainen" nationalismi. Franco kannatti naisen perinteistä roolia synnyttäjänä ja kotiäitinä, ja Espanjassa kiellettiin niin homoseksuaalisuus, avioerot kuin aborttikin.

Franco tavoitteli kansakunnalleen homogeenistä "espanjalaista" tilaa, jollaista ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Diktaattori kielsi muiden kuin kastilian kielen käytön, määritteli mielivaltaisesti "yleisespanjalaisia" kulttuurin muotoja, ja pyrki kaikin tavoin tuhoamaan Katalonian, Baskimaan ja muiden erillisalueiden kansalliset identiteetit.

Toisen maailmansodan jälkeen Franco oli poliittisesti ypöyksin, mutta välit Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin paranivat Kylmän sodan päästyä vauhtiin. Diplomaattisuhteet solmittiin vuonna 1950, ja opportunistinen Franco tinki itselleen mittavan talouspaketin vastineeksi USA:n tukikohdista Espanjassa.

Sisällissota oli tuhonnut Espanjan talouden. Koska Francon politiikka oli konservatiivista ja erittäin sulkeutunutta, hänen hallituskautensa alussa tapahtui hyvin vähän toipumista. Talous alkoi kasvaa vasta kun Franco konkurssin edessä korvasi vanhoilliset, katoliset ministerinsä sieluttomilla teknokraateilla.

Espanja avautui taloudellisesti, ja 1960-luku oli kasvun aikaa. Espanjan halpa työvoima, olemattomat verot, puuttuvat ihmisoikeudet (esimerkiksi lakot lailla kielletty) ja kulutustavaroista ennestään tyhjät markkinat olivat sen sortin pontimia, että ulkomaiset yritykset suorastaan tappelivat pääsystä maahan. Päätään nostava massaturismi houkutteli ulkomaalaisia Espanjan lomakohteisiin.

Vuonna 1969 vanheneva diktaattori lopulta nimesi monarkin ja seuraajan. Bourbon-sukuun kuuluva prinssi Juan Carlos oli astuva valtaistuimelle Francon kuoleman jälkeen. Johtajan terveys heikkeni, ja vuoteen 1973 mennessä hän oli luopunut lähes kaikista viroistaan. Vuonna 1975 Franco kuoli, ja hänet haudattiin pakkotyöläisten rakentamaan mahtavaan mausoleumiin.

Francon perintöön suhtauduttiin Espanjassa alusta alkaen ristiriitaisesti, ja mitä kauemmin tyrannin kuolemasta on kulunut sitä rumemmaksi virallinen kuva on piirtynyt. Francon patsaat on poistettu, kadut nimetty uudelleen, ja lopulta vuonna 2007 Francon valtakauden positiivinen muisteleminen kiellettiin Espanjassa lailla.