Diktaattoripörssi

Francisco Franco nousi valtaan verisen sisällissodan jälkeen. Hän oli akseliin kallellaan, mutta pysyi viisaasti erossa toisesta maailmansodasta. Franco palautti monarkian mutta ei monarkkia, ja toimi "jumalan armosta" autoritäärisenä, kansallismielisenä sijaishallitsijana aina kuolemaansa asti.

Adolf Hitlerin aggressiivinen laajentumishimo johti maailmanhistorian tuhoisimpaan sotaan. Valloitettuaan Euroopan kiihkomielisesti antisemitistinen Hitler teollisti joukkotuhonnan murhatakseen vihaamansa juutalaiset, ja lähes onnistui tehtävässään ennen kuin hänen "tuhatvuotinen valtakuntansa" tuli tiensä päähän kahdentoista vuoden kypsässä iässä.

Benito Mussolini, fasismin isä, puhui innostavasti ja sai junat kulkemaan ajallaan. Mussolini haaveili uudesta Rooman imperiumista ja töräytteli korskeana sodan torvia, mutta kapsahti katajaan kurkotettuaan liian korkealle. Polleasta Ducesta tuli Hitlerin sätkynukke ja hän päätti päivänsä katuojassa.

Augusto Pinochet antoi shokkihoitoa Chilen demokratialle ja sosialismille. Keinot: kidutuksia, kadotuksia, radikaali uusliberalistinen talousohjelma. Lopputulos: tulonsiirto ulkomaille ja megarikkaille, kurjistunut keskiluokka ja kasvanut köyhyys.

Alfredo Stroessner muistetaan ei niinkään terrorinsa kaameudesta vaan sen kaamean pitkästä kestosta. Evakkonatsien suojelija, alkuperäiskansojen lahtaaja ja huumekauppojen suosija vilautteli vallassa pysyäkseen antikommunisti-korttia ja kukistui vasta talouskuplan puhkeamiseen.