Panaman vahva mies Manuel Noriega auttoi Yhdysvaltoja vastustamaan kommunismia ja Yhdysvaltain kansalaisia tyydyttämään kokaiininhimonsa. Siinä sivussa hän teki itsestään rikkaan miehen ja keskitti itselleen vähä vähältä kaiken vallan. Hyviä aikoja riitti pitkään, mutta kylmän sodan päätös muodostui kenraalille kalseaksi.

Maa Panama
Vallassa 12.8.1983 - 20.12.1989
Pahuus 71,26 mHi (#19)

Manuel Noriega oli viimeisen päälle ammattisotilas. Hän sai upseerinkoulutuksensa Perussa ja erikoistui tiedustelu- ja vastatiedusteluun opiskellessaan Yhdysvaltain hallinnoimalla kanava-alueella Panamassa. Fort Braggissa, Pohjois-Carolinassa, Noriega perehtyi informaatiosodankäyntiin.

Noriega liittyi Panaman kansalliskaartiin 1967. Hänen uransa eteni vahvassa myötätuulessa, varsinkin sen jälkeen kun Noriega oli vuoden 1969 valtataistelussa asettunut tukemaan Omar Torrijosia, joka osoittautui voittoisaksi kortiksi. Torrijosin suojeluksessa Noriega yleni everstiluutnantiksi, ja hänestä tuli Panaman sotilastiedustelun päällikkö.

Jossain vaiheessa Noriegan sotilaskoulusta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli värvännyt lupaavan nuoren Manuelin joukkoihinsa. CIA maksoi hänelle palkkaa jo 1970-luvun alussa, ja syystäkin: Noriegasta tuli varsin äkkiä Yhdysvalloille korvaamaton ystävä.

Noriega oli keskeinen peluri Yhdysvaltojen ja Väli-Amerikan alueen maiden välisissä suhteissa. Noriega toimi tiedustelu- ja puhemiehenä Kuuban suuntaan, ja 1980-luvulla hän oli tärkeä linkki yhteydenpidossa Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan taisteleviin kontra-sisseihin. Noriega antoi Yhdysvaltojen perustaa Panamaan salaisia kuunteluasemia, ja auttoi CIA:ta kanavoimaan pimeitä rahavirtoja kommunismia vastaan taisteleville ryhmille eri puolilla Väli-Amerikkaa.

Koska Noriega oli niin hyödyllinen, Yhdysvallat ummisti silmät hänen pimeiltä puoliltaan. Valta Panamassa valui Noriegalle, ja hänen valtansa osoittautui etovaksi. Noriegan hallinto rikkoi räikeästi kansalaistensa ihmisoikeuksia, ja sotkeutui aseiden ynnä huumeiden salakuljetukseen. Noriega ystävystyi Medellinin huumekartellin pomon, Pablo Escobarin kanssa, ja auttoi tätä (miljoonia vastaan, totta kai) toimittamaan tonnikaupalla kokaiinia Yhdysvaltoihin. Kolumbian kartellit jopa jalostivat lopputuotteensa myyntikuntoon Panamassa, turvasatamassaan.

Noriegan vanha suojelija Torrijos kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1981. On väitetty, että koneessa oli pommi, ja että Noriega oli sen sinne laittanut. On miten on, Torrijosin kuoltua Noriega nimitettiin puolustusvoimien esikuntapäälliköksi, ja vuoteen 1983 mennessä Panama oli tukevasti Noriegan näpeissä. Ylistääkseen omaa suuruuttaan Noriega ylensi itsensä kenraaliksi.

Seuraavana vuonna Noriega salli jaloudessaan Panaman ensimmäiset presidentinvaalit kuuteentoista vuoteen. Kun alustava ääntenlaskenta vaali-iltana väitti opposition ehdokkaan mukamas pärjäävän, Noriega vihelsi pelin poikki ja äänet laskettiin uudelleen. Hyvä niin, koska äänet oli alunperin laskettu huolimattomasti - tarkastuslaskennan jälkeen Noriegan ehdokas voitti niukasti.

Näihin aikoihin maanpaossa elävä äänekäs Noriega-kriitikko Hugo Spadafora moitti julkisesti Noriegaa tämän huumeyhteyksistä ja lupasi urhokkaasti palata Panamaan vastustamaan tyrannia. Spadafora kaapattiin kiinni heti rajalta, ja vähän myöhemmin hänen päätön, runneltu ruumiinsa löydettiin tungettuna postisäkkiin. Ihmiset vaativat kovaan ääneen tiukkoja murhatutkimuksia, mutta Noriega (joka Pariisissa salaa äänitetyllä nauhalla käytännössä tunnustaa tilanneensa murhan) tyrmäsi moisen harhaopin.

Noriega käytti koulutustaan hyödyksi ja manipuloi Yhdysvaltoja taidokkaasti. Muuttuvalle geopoliittiselle ilmastolle hän ei kuitenkaan voinut mitään. Neuvostoliitto natisi liitoksissaan, ja Yhdysvaltojen fokus suuntautui nyt kommunismin sijasta huumeisiin. Vuonna 1988 huumevirasto DEA asetti Noriegan syytteeseen, ja senaatin terrorismin ja huumeiden vastainen komitea totesi mietinnössään yksikantaan "Manuel Noriegan olevan yksi maan ulkopolitiikan kaikkien aikojen suurimmista virheistä".

Vuonna 1989 Noriega, joka oli haastettu oikeuteen myös Floridassa, väärensi jälleen vaalit. Vaikka diktaattorin "ihmisarvon prikaatit" kiusasivat ja pamputtivat vastustajia minkä suinkin kerkesivät, opposition ehdokas sai silti kiistattoman maanvyörymävoiton jonka Noriega räikeästi varasti.

Panaman ja Yhdysvaltojen välit kiristyivät kiristymistään. Tilanne kärjistyi aseellisiksi välikohtauksiksi. Viidestoista joulukuuta 1989 Panaman parlamentti lopulta julisti maan olevan sotatilassa Yhdysvaltojen kanssa, ja viittä päivää myöhemmin Yhdysvaltojen joukot vyöryivät maahan.

Noriega, jonka päästä oli luvattu miljoonan dollarin palkkio, pakeni Vatikaanin suurlähetystöön eikä suostunut tulemaan ulos. Diktaattori saatiin lopulta antautumaan, kun Yhdysvaltojen sotilaat soittivat suurlähetystön ympärillä kymmenen päivää kovaäänistä, keskeytyksetöntä rock-musiikkia.

Kaatunut diktaattori kuljetettiin sotavankina Floridaan vastaamaan syytteisiin. Järjestetty oikeudenkäynti oli kyseenalainen - Noriegan ei esimerkiksi annettu käyttää CIA-suhteitaan ja tietojaan todisteina, koska ne "vaarantaisivat julkitullessaan kansallisen turvallisuuden". Noriega tuomittiin neljäksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Noriegan tuomio lyheni hyvän käytöksen ansiosta, mutta se ei tarkoittanut hänelle vapautta. Noriega luovutettiin vuonna 2010 Ranskaan, jossa kenraali oli jo kertaalleen ehditty tuomita rahanpesusta. Ehdittyään tulla tuomituksi Ranskassa uudelleen Noriega edelleenluovutettiin Panamaan, jossa hänet oli tuomittu poissaolevana pitkiin vankeusrangaistuksiin valtakautensa aikaisista murhista ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Näitä tuomioita Manuel Noriega suorittaa edelleen. Istuttuaan neljännesvuosisadan vankiloissa Noriega on hauras vanha mies, joka on saanut ainakin yhden aivoverenvuodon ja kärsii korkeasta verenpaineesta.