Saparmurat Nijazov a.k.a. Turkmenbashi

Saparmurat Nijazov muokkasi Turkmenistania omaksi kuvakseen kunnes kuolema keskeytti työn. Isäänsä kaipaamaan jäivät kaikki maailman luita pureskelevat, kirjastoista ja terveydenhuollosta vapautetut turkmeenit, uudet kuukaudet ja aakkoset, sekä Ruhnama, Koraanin jatko-osa.

Maa Turkmenistan
Vallassa 27.10.1991 - 21.12.2006
Pahuus 101,31 mHi (#14)

Saparmurat Nijazov syntyi 19. helmikuuta 1940. Hänen lapsuutensa oli kaikkea muuta kuin helppo - Nijazovin isä joko kuoli taistelussa Hitlerin armeijoita vastaan toisessa maailmansodassa tai, jos haluaa uskoa epävirallisia lähteitä, hänet teloitettiin hänen kieltäydyttyään aseista.

Joka tapauksessa isä menehtyi Nijazovin ollessa vielä vauva, ja pääkaupunki Ashgabatin tasoittanut maanjäristys toimitti vuonna 1948 manan majoille äidin ja muut lähisukulaiset. Päätellen siitä, että Nijazov oli diktaattorina sairaalloisen fiksoitunut kuolleisiin omaisiinsa, kokemus oli pojalle hyvin traumaattinen.

Nijazov kasvoi neuvostoliittolaisten perustamassa orpokodissa. Hän opiskeli insinööriksi Leningradissa Venäjällä ja kiitti venäläisiä hyväntekijöitään liittymällä Turkmenistanin kommunistiseen puolueeseen 1962.

Saparmurat kipusi hitaasti mutta varmasti ylös puolueen hierarkian tikkailla. Lopulta, vuonna 1985, Nijazovista tuli puolueen pääsihteeri. Nijazovin johdolla Turkmenistanin puolue vastusti neuvostotasavaltojen puolueista kaikkein hanakimmin Gorbatsovin uudistuksia ja avoimuuspolitiikkaa.

Vuonna 1990 Nijazov valittiin Turkmenistanin sosialistisen neuvostotasavallan presidentiksi. Kun kovan linjan kommunistit vuonna 1991 yrittivät kaapata vallan Neuvostoliitossa, Nijazov tuki kaappaajia. Keikauksen epäonnistuttua presidentti käänsi takkiaan ja johdatti kansakuntansa itsenäisyyteen.

Nijazov täytti Marxilta ja Leniniltä jääneen arvotyhjiön ja muokkasi kiihkeän päättäväisesti itsenäistä Turkmenistania omaksi kuvakseen. Johtajan pärstävärkki ikuistettiin niin seteleihin, kolikoihin kuin muotokuvaksi kotien kunniapaikoille. Totisesti oli syytäkin: olihan Saparmurat Nijazov vuoden 1993 lokakuusta alkaen ei pelkästään Turkmenistanin presidentti vaan Turkmenbashi, "kaikkien turkmeenien johtaja". Elinikäiseksi johtajan presidenttiys venytettiin 1999.

Patsaita itsestään ja äidistään Nijazov pystytti loputtomiin, komeimmat luonnollisesti pääkaupunkiin. Julistettuaan Turkmenistanin puolueettomaksi diktaattori rakensi puolueettoman monumentin, jonka huipulla pyörivä kultainen jättiläis-Turkmenbashi väsymättä vahti lapsiaan Auringon kulkua seuraten.

Jotta kaikkien maailman turkmeenien olisi helpompi elää, Turkmenbashi kokosi ajatuksensa yksiin kansiin. Ruhnama, Koraanin jatko-osa, julkaistiin kahdessa osassa vuosina 2001 ja 2004. Teos kattoi kaiken historiasta taiteeseen ja etiikkaan, ja se nousi Turkmenistanissa välittömästi häkellyttävän keskeiseen asemaan.

Turkmenbashi käski asettaa Ruhnaman moskeijoissa Koraanin rinnalle. Ne moskeijat, jotka kieltäytyivät, lanattiin maan tasalle. Opiskelu- ja työpaikat jaettiin Ruhnama-tuntemuksen perusteella, ja ajokortistakin oli turha haaveilla ilman eepoksen ulkoalukua.

Turkmenistanin koulut saivat Ruhnamasta ilmiömäisen, kaikki oppiaineet kattavan koulutusvälineen. Kaupan päälle Nijazov lanseerasi uudet, turkmenistanilaiset aakkoset, joilla kansakunnan nuorten toivojen oli helppoa ja hauskaa tavata isukin ihmekirjaa!

Muiden kansojen iloksi ja onneksi pyhä kirja käännettiin ainakin kolmellekymmenelle eri kielelle. Käytännössä kyse oli tyrannin härskistä nuoleskelusta: ulkomaiset yritykset eivät päässeet käsiksi Turkmenistanin öljystä ja korruptiosta rikkaaseen talouteen, elleivät he ensin käännättäneet Ruhnamaa tai muulla tavalla miellyttäneet tyrannia.

Isä ei jättänyt pulaan edes lukutaidottomia turkmeeneja. Pääkaupunki Ashgabatissa jättiläismäinen mekaaninen Ruhnama käänsi iltaisin sivujaan ja luki otteita johtajan kirjasta. Ruhnama vietiin Venäjän toimesta jopa avaruuteen, josta se säteili Turkmenbashin kuolemattomia ajatuksia maailmankaikkeuteen.

Turkmenbashin ja hänen äitinsä kunniaksi uudelleennimettiin kouluja, lentokenttiä, katuja, kaupunki Kaspianmeren rannalla, meteoriitti ja jopa kuukaudet ja viikonoäivät. Samalla Turkmenbashi julisti, ehkäpä helpottaakseen uusiin nimiin tottumista, vuodessa itse asiassa olevan olevan ainoastaan viisi kuukautta.

Turkmenbashin alunperinkin arvaamaton politiikka muuttui vuosien mittaan yhä omituisemmaksi. Kerran Nijazov käski rakentaa jääpalatsin keskelle erämaata, mutta projekti ei toteutunut koska asiantuntijat eivät sitä kyenneet toteuttamaan. Jäähalli sentään rakennettiin, jotta turkmenistanilaiset voisivat oppia luistelemaan.

Nijazov kielsi parrat, meikin, oopperan, baletin, autoradiot ja videopelit epäturkmenistanilaisina. Diktaattori kehotti ihmisiä jättämään hampaat paikkaamatta. "Pureskelkaa luita", Turkmenbashi julisti, "jos ne pitävät koirien hampaat kunnossa ne pitävät teidänkin hampaanne kunnossa."

Vuodesta 2005 lääkärit vannoivat Hippokrateen valan sijasta suoran uskollisuudenvalan Nijazoville. Valanvannojia oli kylläkin entistä vähemmän, koska Turkmenbashi sulki kaikki sairaalat Asghabatin ulkopuolella ja kehotti kansalaisia menemään hoidettavaksi pääkaupunkiin.

Kirjastot Turkmenbashi sulki, koska "tavallinen turkmeeni ei kuitenkaan lue kuin Koraania ja Ruhnamaa". Diktaattori pakotti vuoden 2006 syksyllä opettajat joko kirjoittamaan ylistyslauseita itsestään maan sanomalehtiin tai vaihtoehtoisesti hyväksymään radikaalin palkanalennuksen.

Nijazov sulki päättäväisesti Turkmenistanin ulkoisilta vaikutteilta. Venäläinen kulttuuri oli kokonaan kielletty ja turkmeenin naiminen maksoi ulkomaalaiselle taustasta riippumatta 50.000 dollaria.

Ihmisoikeudet voivat Nijazovin Turkmenistanissa huonosti. Media oli tarkasti valvottua: toimittajat, jotka eivät taipuneet itsesensuuriin, joutuivat kidutettaviksi. Toisinajattelijoiden rangaistukset ulotettiin uhrin perheeseen asti. Vuonna 2002 Turkmenbashi yritettiin murhata, jonka jälkeen hän lujitutti valtaansa entistä kattavammilla stalinistisilla puhdistuksilla.

Kesällä 2004 pääkaupungissa levitettiin presidentin syrjäyttämistä ja vastuuseen panemista vaativia julisteita. Syyllistä ei löydetty, joten Turkmenbashi erotti sisäministerin ja poliisipäällikön ja alkoi asennuttaa kaikkialle nauhoittavia valvontakameroita

Vuonna 2006 Turkmenbashi peruutti kolmasosan eläkkeistä ja määräsi jo maksettuja eläkkeitä maksettavaksi takaisin. Suuri määrä vanhuksia kuoli nälkään, ja kun ulkomailla nousi aiheesta poru, Turkmenistanin hallitus väänsi asian Turkmenbashiin kohdistetuksi salajuoneksi.

Saparmurat Nijazov oli yksi "lupaavimmista" "nuorista" diktaattoreista. Hänen työnsä jäi kuitenkin kesken: kaikkien turkmeenien isä, joka oli koko ikänsä kärsinyt määrittelemättömistä sydänongelmista, jätti lapsensa pulaan menehtymällä äkilliseen sydänkohtaukseen 21.12.2006.

Gurbanguly Berdymuhamedov, Turkmenbashin seuraaja ja huhujen mukaan Nijazovin avioton lapsi, on jatkanut Turkmenbashin linjalla mutta purkanut edeltäjänsä henkilökulttia. Kadonneet ovat kaupungit, poissa ovat komeat kuukaudet ja puolueettomuuden kaartakin puretaan.