Haile Selassie a.k.a. Tafari Makonnen

Etiopian keisari Haile Selassie nautti ulkomailla arvostusta vanhempana valtiomiehenä. Hän oli perustamassa sekä YK:ta että Afrikan yhtenäisyysjärjestöä. Kotirintamalla sujui heikommin: ihmiset kärvistelivät vielä 70-luvullakin feodaalivallan alla nälkäisinä ja lukutaidottomina.

Maa Etiopia
Vallassa 2.11.1930 - 12.9.1974
Pahuus 43,87 mHi (#32)

Tafari Makonnen syntyi 23. heinäkuuta 1892 Ejersa Goron pikkukaupungissa. Hänen isänsä oli alueen kuvernööri ja äitinsä, joka kuoli pian Tafarin syntymän jälkeen, paikallinen hieno rouva.

Tafarin kuvernööri-isä oli kaukaista sukua keisari Menelik II:lle ja toimi hänen kenraalinaan ja neuvonantajanaan. Tafari hankkiutui ennen pitkää sukusiteiden vauhdittamana itsevaltiaan suosioon, ja hänestä tuli merkityksettömän pikkumaakunnan kuvernööri.

Jo nuorena maaherrana Tafarissa ilmeni suuri rakkaus kansaa kohtaan. Siinä missä vanhoillisemmat kuvernöörikollegat rosvosivat alamaisten sadoista jopa yhdeksänkymmenen prosentin osuudet, Tafari pakko-otti veroina ainoastaan puolet viljasta.

Tarkkaan harkitun naimakaupan ja pitkällisen vehkeilyn jälkeen Tafarista tuli virallinen kruununperijä ja tosiasiallinen Etiopian hallitsija. Vuosina 1918-1928 hän matkusteli ensimmäisenä etiopialaisena valtaapitävänä Euroopassa ja Lähi-Idässä. Tafari vieraili tehtaissa, kouluissa ja sairaaloissa, ja suunnitteli modernisoivansa Etiopian näkemänsä ja kokemansa perusteella.

Palattuaan kotiin Makonnen lakkautti nimellisesti orjuuden, lähinnä koska Kansainliitto oli sen vuoksi evännyt Etiopialta jäsenyyden. Hän lanseerasi monia nykyaikaistamisprojekteja, mutta ikiaikaisia etuoikeuksiaan vaaliva feodaalinen yläluokka torppasi ja vesitti kaikki keisarin suunnitelmat.

Joka tapauksessa Etiopia sai vaaleilla valittavan parlamentin ja ensimmäisen perustuslakinsa joka totesi kaikkien etiopialaisten olevan tasa-arvoisia. Keisarin asemaan perustuslaki ei koskenut: sen mukaan monarkille kuului vastaperustetusta eduskunnasta riippumaton absoluuttinen valta.

Tafari Makonnen kruunattiin 1930 keisariksi nimellä Haile Selassie, joka tarkoittaa "kolminaisuuden voimaa". Keisarin titteleihin kuuluneet "Kuningasten kuningas" ja "Juudan Leijona" juonsivat arvoniminä juurensa vanhasta legendasta, jonka mukaan Etiopian kuningashuone periytyi suoraan alenevassa polvessa Raamatun kuningas Salomosta.

Benito Mussolinin pelottomat armeijat iskivät Etiopiaan vuonna 1935. Italian nykyaikaiset joukot olivat pitkään vaikeuksissa kepein ja kivin aseistautuinein etiopialaisten kanssa, mutta mursivat lopulta sinnikkään vastarinnan käyttämällä joukkotuhoaseita.

Keisari jätti kolmekymmentä lemmikkileijonaansa fasistien armoille ja pakeni Jerusalemin kautta Eurooppaan. Hän vetosi Kansainliittoon, sai paljon sympatiaa mutta vähän konkreettista tukea, ja päätyi maanpakoon Britanniaan.

Italialaisten kyky käydä sotaa oli tunnetusti kehno. Brittiläiset joukot vapauttivat Etiopian Mussolinin ikeestä 1941. Keisari palasi kotimaahansa ja jatkoi sen modernisointia. Kansainvälisellä näyttämöllä Haile Selassie oli mukana perustamassa Yhdistyneitä kansakuntia.

Terveydenhuolto, infrastruktuuri ja terveydenhuolto valtasivat Etiopiassa jossain määrin alaa, mutta keisari ei puuttunut feudalistiseen maanomistusjärjestelmään. Ylivoimainen enemmistö Etiopian väestöstä eli edelleen pimeää keskiaikaa kurjuudessa ja maaorjuudessa.

Eritrea liitettiin autonomisena alueena Etiopiaan 1952. Haile Selassie romutti vähitellen maakunnan itsehallinnon ja alkoi tyrannisoida sen väestöä. Sorto johti eritrealaisten kasvavaan, vuodesta 1962 aseelliseen vastarintaan, joka oli omiaan horjuttamaan keisarin jo valmiiksi savijaloilla seisovaa valtaistuinta.

Haile Selassie tukahdutti opiskelijoiden demokratiaa vaatineet mielenosoitukset väkivalloin. Maanlaajuiset taloudelliset vaikeudet ja vuosikausien kuivuus johtivat nälänhätään, jonka Haile Selassie lakaisi maton alle. Kymmenettuhannet kuolivat, koska hallitus ei tehnyt mitään heidän auttamisekseen.

Vuonna 1960 epäonnistunut vallankaappausyritys sai alkunsa Haile Selassien lähipiiristä. Sen ja muiden ikävien tapahtumien myötä keisari käänsi selkänsä kansalleen ja keskittyi ulkomaan asioihin. Haile Selassie oli afrikkalaisen yhtenäisyyden innokkaimpia puolestapuhujia, ja vanhempana valtiomiehenä hän nautti maanosan politiikassa suurta kunnioitusta. Afrikan yhtenäisyysjärjestö päätti sijoittaa päämajansa Addis Abebaan.

Vuonna 1966 Haile Selassie lensi valtiovierailulle Jamaikalle, jossa paikallinen hänen mukaansa nimetty rastafariliike oli 1930-luvulta lähtien palvonut tyrannia Jeesuksen uutena tulemisena. Satatuhatta fania ryntäsi kiitoradalle vastaanottamaan keisaria, ja messias pääsi laskeutumaan koneesta vasta tilanteen rauhoituttua.

1970-luvulle tultaessa puute Etiopiassa saavutti messiaaniset mittasuhteet. Keisarin nähtiin syöttävän suuria lihakimpaleita tanskandoggilaumalleen keskellä pahinta nälänhätää. Haile Selassien kannalta valitettavasti joku otti tapahtumasta kuvia, joiden levittäminen johti vallattomaan tyytymättömyyteen ja laajalle levinneeseen kapinointiin.

Tilanteen karattua käsistä marxilaisten aliupseerien muodostama juntta, Derg, kaappasi vallan ja asetti keisarin kotiarestiin. Yksi lakeija kerrallaan Haile Selassien hovi "puhdistettiin", kunnes vain iäkäs Haile Selassie itse oli jäljellä. Sen jälkeen sotilashallitus julisti keisarikunnan lakkautetuksi.

28. elokuuta 1975 sotilasjuntta ilmoitti Haile Selassien kuolleen. Historia ei kerro murhattiinko hänet vai annettiinko hänen yksinkertaisesti kuolla hoidon puutteeseen. Joka tapauksessa Haile Selassie haudattiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi salaiseen paikkaan vessan lattian alle.

Sääli, etteivät etiopialaiset voineet samalla haudata Haile Selassien 44-vuotista modernisoinnin täyttämää valtakautta. Keisarin kiistattomista ansioista kertovat vuoden 1974 tunnusluvut, seitsemän prosentin lukutaito sekä Afrikan pienin bruttokansantuote henkeä kohden.