Luis-veli oli hallinnut Nicaraguaa lempeämmin, mutta Anastasio Somoza Debayle muistutti diktaattorina enemmän isäänsä. Hän ei sietänyt minkäänlaista oppositiota, vaan pamputti ja ryösti kuin viimeistä päivää. Nicaraguan pääkaupunki ei ole vieläkään kaikilta osin toipunut nuorimmasta Somozasta, jota ei syyttä suotta kutsuttu "vampyyridiktaattoriksi".

Maa Nicaragua
Vallassa 13.4.1967 - 17.7.1979
Pahuus 54,15 mHi (#25)

Anastasio Somoza Debayle syntyi kolmantena lapsena tulevan diktaattorin ja maanäidin perheeseen joulukuun viidentenä päivänä vuonna 1925.

Kuten isänsä, Anastasio Somoza García, pikku-Anastasiokin kävi koulunsa yhdysvalloissa. Hän opiskeli ensin Floridassa ja New Yorkin sotilasakatemiassa yhdessä isoveljensä Luisin kanssa. Sen jälkeen heidän tiensä erkanivat: Anastasio haki ja pääsi vuonna 1943 West Pointin sotilasakatemiaan, josta hän valmistui 1946.

Palattuaan Nicaraguaan isä nimitti Anastasion kansalliskaartin johtajaksi. Rooli vastasi asevoimien ylipäällikköä, ja asema teki pikku-Anastasiosta maan toiseksi mahtavimman miehen. Näihin aikoihin Somoza nai serkkunsa Hopen, johon oli tutustunut yhdysvalloissa ja joka myös oli tämän maan kansalainen.

Isän kuoltua vanhemmasta veljestä Luisista tuli diktaattori, mutta Anastasio nuoremman rooli veljen hallinnossa oli vahva. Kansalliskaartin johtajana Anastasion tehtävänä oli pitää huoli siitä, että aika ajoin presidentiksi "äänestetyt" bulvaanit ja marionetit pysyivät ruodussa.

Luisin valtakaudella isän "kansallistaman" omaisuuden ja perheen bisnesimperiumin ansiosta jo valmiiksi rikkaat veljekset rikastuivat entisestään. Molempien omaisuus oli tässä vaiheessa vähintään kuusisataa miljoonaa dollaria. En osaa lainkaan sanoa, mitä summa tekee nykyrahassa, mutta puhumme useista miljardeista per veli.

Vuoden 1967 alussa Anastasio valitutti itsensä presidentiksi vaaleissa, joita on kuvailtu "somozalaisen poliittisen järjestelmän" huippusaavutukseksi. Näiden vaalien jälkeen nuorta Somozaa ei enää kiinnostanut ylläpitää harhakuvia, ja vähäinenkin demokratian illuusio vähitellen hälveni . Vaalit eivät varmastikaan olleet Somozan lopun alku, koska tämä kunnia kuuluu myöhäisemmälle onnettomuudelle, mutta Winston Churchillia lainatakseni ne saattoivat olla alun loppu.

Isoveljen kuoltua sydänkohtaukseen Anastasiosta tuli Nicaraguan johtaja. Luis oli ollut lempeämpi johtaja kuin isä-Somoza oli ollut, pikku-Anastasio taasen muistutti enemmän isäänsä kuin veljeään. Hyvin pian meno Nicaraguassa muistutti täsmälleen Anastasio vanhemman valtakautta: korruption ja arastamisen lisäksi tanakka sortaminen palasi ohjelmistoon.

Somozan presidenttikausi päättyi toukokuussa 1972. Anastasio järjesteli monimutkaisen lainmuutoksen, jonka mukaisesti uutta presidenttiä ei lainkaan valittaisi vaan koko virka korvattaisiin kolmen miehen juntalla joka vastaisi toimistaan kansalliskaartin johtajalle. Muutos hyväksyttiin, triumviraatti nimitettiin, ja kansalliskaartin johtaja Anastasio Somoza jatkoi tosiasiallisena diktaattorina kuten aikaisemminkin.

Lopun ajat olivat tuloillaan. Kahdeskymmeneskolmas joulukuuta 1972 suuri maanjäristys lanasi Nicaraguan pääkaupunki Managuan käytännössä maan tasalle. Somoza julisti sotatilan, joten hänestä tuli jälleen puolustusvoimien komentajan maan johtaja niin nimellisesti kuin käytännössäkin.

Somozan isä, dynastian perustaja, oli vuosikymmenten aikana varastanut Nicaraguan kansalta paljon. Nuorempi Anastasio omisti kokonaisen joukon erilaisia korruptioyrityksiä, ja oli taivaallisen rikas mies. Silti hän katsoi järkeväksi kavaltaa suuren osan ulkomaisesta avusta, jota virtasi Nicaraguaan Managuan jälleenrakentamiseksi. Itse asiassa osia kaupungista ei vielä tänäkään päivänä ole korjattu.

Synkkinä suuronnettomuuden jälkeisinä päivinä Somoza ansaitsi kuuluisimman lempinimensä "Vampyyri". Diktaattori kauppasi nicaragualaista veriplasmaa ulkomaisissa veripörsseissä samaan aikaan kun kaikista verituotteista oli Nicaraguassa maanjäristyksen jäljiltä huutava pula.

Maanjäristyksestä muodostui käännekohta. Nicaragualaiset eivät niinkään puhu ajasta ennen tai jälkeen Somozan, vaan ajasta ennen tai jälkeen maanjäristyksen. Somoza toki valittiin vielä kertaalleen presidentiksi vuonna 1974, mutta pinnan alla oli alkanut kuplia.

Vaikutusvaltainen katolinen kirkko puhui ensimmäistä kertaa Somozan hallintoa vastaan, ja ihmisoikeusryhmät ympäri maailmaa tuomitsivat Somozan diktatuurin yksikantaan. Maailma näki, mitä Nicaraguassa tapahtui, eikä edes pitkäaikainen Somozan tukija Yhdysvallat voinut jättää reagoimatta poruun.

Vastarintaliike FSLN:n, sandinistien, kannatus räjähti maanjäristyksen jälkeen. Kun Yhdysvallat veti tukensa pois Somozalta, diktaattorin peli oli pelattu. Israel toimitti vielä aseita, koska Somoza oli tukenut Israelia vuoden 1948 sodassa, mutta lopulta Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carter pakotti myös Israelin lopettamaan apupakettien lähettämisen.

Somoza sai kesäkuussa 1977 sydänkohtauksen ja matkusti toipumaan Yhdysvaltoihin. Tämä matka ei vielä ollut lopullinen, mutta 17. heinäkuuta 1979 Somoza viimein erosi presidentin virasta, nousi lentokoneeseen ja pakeni Nicaraguasta. Vielä tällöinkään tyranni ei luovuttanut helpolla: vielä aivan viimeisinä päivinään Somoza pommitti omaa pääkaupunkiaan aiheuttaakseen kapinallisille tappioita.

Presidentti Carter kieltäytyi päästämästä Somozaa maahan, joten tämä suuntasi Paraguayhyn. Maata johti ystävällismielinen diktaattori Alfredo Stroessner, joka salli Somozan ostaa hienon asunnon ja asettua aloilleen Paraguayn pääkaupunkiin Asuncióniin.

Somoza vietti leppoisia maanpakolaisen despootin eläkepäiviä, mutta rauhaa ei kestänyt pitkään. Syyskuun seitsemäntenätoista päivänä 1980 viiden sandinistin ryhmä väijytti ex-diktaattorin auton. Operaatio oli kärsivällisesti valmisteltu, ja rynnäkkö- ynnä konekiväärein sekä raketinheittimellä aseistautuneiden salamurhaajien jäljiltä Somozasta ei jäänyt mitään muuta tunnistettavaa kuin jalat. Kaikki paitsi yksi salamurhaaja onnistuivat jopa karkaamaan.

On arvioitu, että Somozan perheen omaisuus oli perheenpään paetessa Nicaraguasta noin kahdesta neljään miljardia dollaria. Nicaraguan hallitus takavarikoi kaiken minkä kykeni, mutta vähempiarvoiset Somozat olivat jo paenneet rahoineen kuka minnekin, vaihtaneet nimensä ja painuneet maan alle nauttimaan rahoistaan. Naapurisi voi olla yksi heistä.