Anastasio Somoza Garcían hallinto oli jopa Latinalaisen Amerikan mittapuulla poikkeuksellisen mätä. Kaikki korkeat virat ja omaisuus jaeltiin diktaattorille ja tämän sukulaisille, ja äkkirikastunut suvun patriarkka johti Nicaraguaa kuin koko maa olisi ollut hänen henkilökohtaisesti omistamansa yritys.

Maa Nicaragua
Vallassa 9.6.1936 - 29.9.1956
Pahuus 84,62 mHi (#16)

Anastasio Somoza García syntyi 1. helmikuuta 1896. Hänen perheensä kuului ylempään keskiluokkaan - isä Anastasio oli varakas kahvinviljelijä.

Teini-ikäisenä Anastasio lähetettiin asumaan Philadelphiaan, Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskeli liiketaloutta. Asuessaan Philadeplhiassa hän tutustui tulevaan vaimoonsa Salvadoraan. Tapaaminen oli tulevaisuutta onnekas, koska Salvadoran vanhemmat olivat rikkaita ja kuuluivat sukupolvien ajalta Nicaraguan poliittiseen eliittiin.

Palattuaan Nicaraguaan Somoza García koitti siipiään liikemiehenä, mutta hänen bisneksensä eivät ottaneet onnistuakseen. Anastasion onni kääntyi vasta, kun hän vuonna 1926 osallistui kapinaan jonka tarkoituksena oli nostaa valtaan hänen vaimonsa setä, Juan Bautista Sacasa.

Somoza ei kunnostautunut taistelukentällä, hänen johtamillaan operaatioilla oli tapana epäonnistua, mutta miehen täydellisestä englanninkielentaidostaan oli apua Yhdysvaltojen johtamissa rauhanneuvotteluissa joihin Somoza osallistui tulkkina.

Sacasa-sedästä ei tullut neuvotteluiden jälkeen presidenttiä, mutta Somozan kannalta asiat etenivät fantastiseen suuntaan. Yhdysvaltojen merijalkaväki jäi Nicaraguaan turvaamaan rauhaa, ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, yhdysvaltalaiset pitivät Somozan philadelphialaisesta aksentista ja puheenpartensa ansiosta Somoza onnistui luomaan miehittäjiin hyvät, luottamukselliset suhteet.

Vaikka Somozalla ei ollut minkään tason sotilaskoulutusta, amerikkalaisten ansiosta hän sai merkittävän roolin uusien yliherrojen organisoimassa Nicaraguan kansalliskaartissa. Vuonna 1929 Somozan kaukaisesta sukulaisesta José Moncadasta, joka hänkin oli osallistunut parin vuoden takaiseen kapinaan, tuli presidentti. Tämän alaisuudessa Somoza työskenteli kuvernöörinä, konsulina ja ulkoministerinä.

Vuonna 1933 Sacasasta, Somozan vaimon sedästä, tuli vihdoin ja viimein Nicaraguan presidentti. Hän ylensi Somozan Yhdysvaltojen suurlähettilään painostuksesta kenraaliksi, ja nimitti tämän kansalliskaartin ylipäälliköksi.

Yksi mies, Augusto César Sandino, oli kieltäytynyt lopettamasta taistelua vuoden 1926 kapinan yhteydessä. Hän vastusti yhdysvaltalaismiehitystä ja kävi joukkoineen sitkeää sissisotaa. Kun suuren lamakauden ikeessä kärvistelevät amerikkalaiset viimein vetäytyivät, Sandinon joukot lupasivat laskea aseensa armahdusta ja maata vastaan.

Aselevosta sovittiin, mutta Somoza näki sissijohtajan edelleen uhkana. Niinpä hän kaappasi ja teloitutti Sandinon röyhkeästi kesken rauhanneuvottelujen, ja määräsi kansalliskaartinsa hyökkäämään vasta kapinallisille luovutetuille maille. Somozan joukot teurastivat entiset sissit liki viimeiseen mieheen.

Vuoden 1936 kesällä Somoza pakotti setämiehensä eroamaan presidentin virasta, ja hallitsi loppuvuoden bulvaanien välityksellä. Joulukuussa kenraali valittiin presidentiksi varsinaisella äänivyöryllä: Somoza sai 107000 ääntä, vastustaja kokonaiset 100. Ei varmaankaan tule yllätyksenä kun kerron, että vaalit eivät olleet vapaat eivätkä rehelliset.

Ensi töikseen Somoza säädätti perustuslakiin joitakin pieniä muutoksia. Lähinnä kaikki valta keskitettiin presidentille, ja hallituksen ja armeijan avainpositiot jaettiin presidentin perheenjäsenille ja kannattajille. Periaatteessa oppositio kyllä edelleen sallittiin, mutta Somozan puolue voitti aina koska peli ei ollut millään tasolla reilua.

Diktaattori alkoi välittömästi kartuttaa omaisuuttaan. Hän takavarikoi Sandinon tapetuilta sisseiltä jääneen maan itselleen, ja sijoitti kahviin, karjaan ja puuvillaan. Toisen maailmansodan aikana Nicaragua oli ensimmäinen alueen valtio, joka julisti Saksalle sodan: ei siksi, että Somoza olisi halunnut taistella, vaan koska sodanjulistus antoi diktaattorille mahdollisuuden takavarikoida Nicaraguan pienen mutta vaikutusvaltaisen saksalaisyhteisön omaisuuden ja myydä se pilkkahintaan itselleen.

Somoza myönsi ulkovalloille (lähinnä Yhdysvalloille) toimilupia mittavia "presidentillisiä osuuksia" vastaan. Hän säädätti lakeja, jotka rajoittivat kulutustavaroiden maahantuontia, ja salakuljetti sen jälkeen samat tavarat Nicaraguaan myytäviksi omissa pimeissä kaupoissaan. Diktaattori vastaanotti mittavia alamaailman lahjuksia koskien niiden laittomuuksia, kuten prostituutiota ja uhkapeliä.

Vuoteen 1944 mennessä Anastasio Somoza García oli Nicaraguan suurin maanomistaja ja maan rikkain mies. Hän omisti muun muassa viisikymmentäyksi karjatilaa ja neljäkymmentäkuusi kahviplantaasia. Lisäksi hän kasvatti sokeria ja valmisti rommia. Säästääkseen kustannuksissa Somoza "kansallisti" rautatiet ja nimitti itsensä junayhtiön toimitusjohtajaksi. Nyt Somozan rautatiet kuljettivat Somozan tuotteet satamaan ilmaiseksi!

Somoza rakennutti pompöösejä kartanoja niin Nicaraguaan kuin ulkomaillekin. Hän keräili autoja ja jalokiviä, eikä suostunut pukeutumaan alle kymmenen tuhannen dollarin pukuun. Nostaakseen kansallishenkeä hän rakennutti teitä ja julkisia rakennuksia, ja teki pääkaupunki Managuasta paratiisin ulkomaisille luksusturisteille. Väitetään, että Hergé sovelsi Tintti-sarjakuvansa kuvitteellisen San Theodorosin banaanivaltion Somozan Nicaraguasta.

Vuonna 1944 Somoza astui demokratian tielle. Hän salli ammattiliitot ja lupasi olla asettumatta ehdolle vuoden 1947 vaaleissa. Kun Somozan itsensä valitsema voittoisa presidenttiehdokas kuitenkin osoitti oma-aloitteisuutta, Somoza julisti presidentin hulluksi ja järjesti kaappauksen. Hänen vaimonsa toisesta sedästä tehtiin presidentti. Se demokratiasta.

Vuonna 1950 Somoza García valittiin vilpillisillä vaaleilla jälleen presidentiksi. Toisella kaudellaan presidentti keskittyi virtaviivaistamaan bisnesimperiumiansa. Somoza perusti kansallisen lentoyhtiön ja rakennutti rannikolle uuden hienon konttisataman, Puerto Somozan, josta hänen korporaationsa tuotteet virtasivat maailmalle yhä vain ripeämmin.

Vuonna 1955 perustuslakia muutettiin, jotta Somoza voisi asettua jälleen ehdolle. Ennen kuin hänet ehdittiin valita, runoilija Rigoberto López Pérez onnistui soluttautumaan uskollisten kaaderien järjestämään vaalijuhlaan ja ampui diktaattoria rintaan. Somozan vartijat niittivät salamurhaajan maahan kuin kypsän viljan, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Ampumahaava ei ollut tappava, mutta se vaati erityishoitoa. Somoza kuljetettiin läheiselle Panaman kanava-alueelle leikattavaksi. Paikalliset anestesialääkärit eivät kuitenkaan ottaneet huomioon rajusti ylipainoisen ja diabeteksesta kärsivän diktaattorin nukutuksellisia erityistarpeita, ja Somoza vaipui operaation aikana koomaan. Paria päivää myöhemmin hän kuoli, ja valta Nicaraguassa siirtyi hänen pojalleen Luis Somozalle.