Diktaattoripörssi

Jean-Bédel Bokassa rakasti oman suuruutensa ylistämistä. Hän ei tyytynyt olemaan elinikäinen presidentti, vaan kruunautti itsensä keisariksi. Hän hauskuutti keisarillista korkeuttaan syöttämällä vihollisiaan diplomaateille, ja myöhemmin, kun hänet oli syrjäytetty, Bokassasta tuli kolmastoista apostoli ja paavin salarakas.

Etiopian keisari Haile Selassie nautti ulkomailla arvostusta vanhempana valtiomiehenä. Hän oli perustamassa sekä YK:ta että Afrikan yhtenäisyysjärjestöä. Kotirintamalla sujui heikommin: ihmiset kärvistelivät vielä 70-luvullakin feodaalivallan alla nälkäisinä ja lukutaidottomina.

Mswati III on Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkki, joka törsää omiin menoihinsa neljänneksen Swazimaan kansantuotteesta. Itselleen nuoria morsiamia kidnappaavalta tyrannilta ei puutu mitään niistä ylellisyyksistä, joista hänen keskiaikaa elävä ja aika ajoin nälkää näkevä kansansa ei osaa edes uneksia.

Mohammad Reza Pahlavi kertoi olevansa perustuslaillinen monarkki ja kuvitteli olevansa uudistaja, mutta hallitsi autokraattisesti salaisen poliisin avulla ja kahmi kansan omaisuutta. Iranin viimeinen keisari tunnettiin viriilinä mestaridiplomaattina, mutta lopulta hän oli sairas mies jota vihasivat kaikki.

Kuningas Tāufaʻāhau Tupou IV oli kirjaimellisesti suurin itsevaltias, todistetusti yli 200 kiloa. Hän oli kristillinen maallikkosaarnaaja ja alamaistensa kunnioittama uudistaja, kunnes ei enää ollutkaan, ja kansalaiset protestoivat kaduilla vaatien demokratiaa.