Diktaattori-isä yritti parhaansa mukaan muovata Ramfis Trujillosta omaa peilikuvaansa, mutta onnistui vain puoliksi. Pojasta kasvoi kyllä julma sadisti, mutta Ramfis oli epävakaa eikä häntä kiinnostanut hallitseminen. Isän jouduttua salamurhatuksi Ramfis ehti kostaa salaliittolaisille, mutta hänen valtakautensa jäi tyngäksi.

Maa Dominikaaninen tasavalta
Vallassa 30.5.1961 - 17.11.1961
Pahuus 36,59 mHi (#37)

Kun Rafael Leónidas "Ramfis" Trujillo syntyi 5. heinäkuuta 1929, hänen äitinsä Mariá Martínez ei vielä ollut naimisissa hänen isänsä Rafael Trujillon kanssa. On väitetty, että Ramfis itse asiassa oli Rafael Dominici-nimisen miehen eikä laisinkaan diktaattorin siittämä, mutta totuus asiasta on kadonnut historian hämäriin aivan kuten se kuubalainen seikkailija jota Ramfisin biologiseksi isäksi epäiltiin.

Sanotaan, että isä-Trujillo tapatti Ramfisin oikean isän, mutta tätäkään faktaa ei voi varmentaa. Vanhemman Trujillon luonteenlaadun tuntien tämä on hyvinkin mahdollista, ja se, että Ramfis väitetysti oli paljon valkoisempi kuin afrikkalaisia juuria omannut isänsä, tukee vaihdokasteoriaa. Joka tapauksessa isä-Trujillo kasvatti Ramfisin alusta alkaen omanaan, ja tunnusti isyytensä virallisesti mennessään pojan äidin kanssa naimisiin vuonna 1935.

Isä-Trujillo ei vielä aivan ollut diktaattori Ramfisin syntyessä, joten poikapaika joutui elämään vauvaikänsä ilman arvonimiä. Asiaan saatiin korjaus vasta Ramfisin ollessa nelivuotias: tällöin isä nimitti lellitellyn, oikeilla pistooleilla leikkivän poikansa everstiksi. Hänelle totta kai maksettiin täyttä sotilasarvon edellyttämää palkkaa. Hieman myöhemmin Ramfisin mukaan nimettiin ansaitusti Dominikaanisen tasavallan uusin ja hienoin silta.

Ramfis kasvoi absoluuttisen vallan varjossa. Hänestä tehtiin prikaatinkenraali eri lähteiden mukaan joko 9- tai 14-vuotiaana, ja isä-Rafael, menestyvä ja armoton despootti, aiheutti rautaisella tahdollaan ja pelkällä tyrannin olemuksellaan pojalleen ankaria paineita. Ramfisista oli tuleva isänsä seuraaja, niin isä oli päättänyt, ja Ramfis, joka "yllättäen" oireili psyykkisesti jo varhaisella iällä, halusi ja yritti parhaansa mukaan miellyttää vaativaa isäänsä.

Ramfis meni 1950-luvun alussa naimisiin ensimmäisen vaimonsa Octavian kanssa. Pari sai kaiken kaikkiaan kuusi lasta.

1950-luvun puolivälissä isä, joka toivoi pojastaan sotilasta, lähetti tämän opiskelemaan Yhdysvaltojen armeijan johtajakouluun Fort Leavenworthiin. Edes koko nuoren elämän mittaisen psyykkauksen jälkeen Ramfis ei kokenut sotilaselämää omakseen, vaan lintasi koulusta. Hän pakkasi tavaransa ja lensi Hollywoodiin, mukanaan enemmän kuin riittävästi rahaa sekä hyvä ystävänsä, legendaarinen playboy Porfirio Rubirosa.

Ramfis seurusteli seuraavien vuosien aikana monien Hollywoodin kuumimpien näyttelijättärien kanssa. Nuoren Trujillon romanttisen kiinnostuksensa kohteille ostamista kalliista lahjoista - minkkiturkeista, jalokivistä ynnä muista - tuli legendaarisia. Jossain vaiheessa "tämä ei ole lahja Ramfis Trujillolta"-tarrat naisautoilijoiden puskureissa olivat muotia.

Dominikaanisen tasavallan diktaattorin pojan huikentelevaista käytöstä ihmeteltiin aina kongressia myöten. "Miten ja mihin Dominikaaniselle tasavallalle antamaamme talousapua käytetään?", rohkenivat suoraselkäisimmät poliitikot kysyä.

Ramfis oli ollut niin vähän paikalla, että sotilaskoulu eväsi häneltä todistuksen. Isä-Trujillo oli samaan aikaan sekä nöyryytetty että vihainen, ja hän puhisi raivoissaan Yhdysvalloille. "Näinkö hyvät ovat suhteemme? Tässäkö on naapurisopumme loppu?"

Pian sen jälkeen, kun Ramfis oli palannut Dominikaaniseen tasavaltaan vuonna 1958, hänen vaimonsa haki avioeroa. Ramfisin jo aikaisemmin arvaamaton käytös oli muuttunut täysin holtittomaksi: Ramfis riehui ympäri tasavaltaa, murhaten miehiä ja raiskaten naisia.

Isä pakotti Ramfisin hoidettavaksi belgialaiseen mielisairaalaan. Paikallisten lääkärien mukaan Ramfis kärsi ainakin kroonisesta masennuksesta ja hypomaniasta (kaksisuuntainen mielialahäiriö?), ja hänelle annettiin sähköshokkihoitoa. Hoitojakso ei jäänyt Ramfisin ainoaksi: Trujillo palasi mielisairaaloihin aika ajoin myöhempinä vuosinaan.

Toivuttuaan pahimmasta Ramfis muutti Pariisiin ja jatkoi omalla, hyväksi havaitulla linjallaan. Valta ei kaikesta päätellen kiinnostanut nuorempaa Trujilloa - tämä halusi vain elää huoletonta playboyn elämää kuuluisana diktaattorin poikana, vailla vastuuta, huristella ympäri maailmaa Dominikaanisen tasavallan ykkösjahdilla Angelitalla ja vokotella viehättävimpiä neitokaisia kuten Lita Milania, toista vaimoaan johon Ramfis näinä vuosina tutustui Hollywoodissa.

Asiat saivat vuonna 1961 yllättävän käänteen. Leppoisa elämä loppui kuin seinään, kun Ramfisin isä 30. toukokuuta ammuttiin kuoliaaksi kesken huviajelun. Kuultuaan tapahtuneesta Ramfis lensi välittömästi takaisin Dominikaaniseen tasavaltaan, jossa salaliittolaiset olivat varautuneet onnistuneeseen surmatyöhön huonosti. Ramfis onnistui saamaan vallan käsiinsä, ja hän vannoi verisintä kostoa isänsä murhaajille.

Kaikki, joiden Ramfis epäili tavalla tai toisella olleen tekemisissä salaliiton kanssa, vangittiin. Vangittuja kidutettiin julmasti, ja Ramfis osallistui vainoamiseen henkilökohtaisesti. Isän väijytys ja murha piinasivat Ramfisia hänen ajatuksissaan. "Taisteliko isä vastaan? Huusiko hän kivusta? Anoiko hän armoa?" Ramfis toistuvasti tenttasi kuulusteltavilta.

Kaiken kaikkiaan satoja, ellei tuhansia, murhattiin. Eräs byrokraatti kuoli sydänkohtaukseen sen jälkeen kun hänelle oli näytetty poikansa pää ja kerrottu, että pojan lihaa oli aikaisemmin päivällä syötetty hänelle lounaaksi.

Samaan aikaan toisaalla Ramfis ja hänen marionettipresidenttinsä Balaguer yrittivät sisäpoliittisesti pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. He lievensivät sensuuria ja antoivat ihmisoikeuksia, mutta sortoon kyllästyneelle kansalle eivät tässä vaiheessa riittäneet pellät symboliset eleet. Ramfis ei todellakaan ollut isänsä veroinen hirmuhallitsija, ja aika hänen tiimalasissaan kävi vähiin.

Lopullisen paon hetki koitti marraskuussa 1961, mutta sitä ennen Ramfis nautti kostonsa loppuun kylmänä. Diktaattori nakutti konepistoolin ystävällisellä avustuksella viimeiset salaliittolaiset manan majoille (ruumiita ei koskaan löytynyt, koska Ramfis syötti jäänteet haille), lastasi Dominikaanisen tasavallan aarteet Angelitaan, ja purjehti horisonttiin.

Ramfis Trujillo asettui Espanjaan, jossa generalissimus Francisco Franco suojeli häntä. Ramfis oli kauan haaveillut lentämisestä. Isä oli kieltänyt häneltä tämän harrastuksen, mutta nyt julma ja julkea isä oli poissa ja Ramfis sai viimein lentää. Ramfis sai uuden vaimonsa kanssa kaksi lasta.

Kuudestoista joulukuuta 1969 Trujillon ajama Ferrari 330GT paiskautui päin vastaantulevaa autoa. Toisin kuin toisen auton kuljettaja, Ramfis ei kuollut välittömästi, mutta hänen kauniit kasvonsa murskautuivat tunnistamattomiksi ja hän sai vakavia sisäisiä vammoja. Paraskaan mahdollinen hoito ei kyennyt auttamaan Ramfista, joka lopulta menehtyi vammoihinsa 11 päivää myöhemmin. Kaipaamaan jäivät kahdeksan lasta ja leski, jolle Ramfis jätti koko mittavan 600 miljoonan punnan omaisuutensa.