Diktaattoripörssi

Nicolae Ceaușescu

  • autarkia
  • henkilökultti
  • kommunismi
  • lynkattiin
  • mätä
  • narsisti
  • pojasta polvi paranee
  • suuruudenhullu
  • totalitarismi
  • vainoharhainen

Nicolae Ceaușescu, ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, johti Romaniaa megalomaanisin ottein kunnes sortui kommunismin mukana itäblokin ainoassa väkivaltaisessa vallanvaihdossa. Ceausescu, Kim Il-Sungin ystävä ja ihailija, tuhosi henkilökulttia kutoessaan ison kimpaleen Romanian historiaa.

Nicolae Ceaușescu
Pörssi
  1. Rafael Trujillo
  2. Nicolae Ceaușescu
  3. Saddam Hussein
Vallassa
22.3.1965 - 25.12.1989
(9044 päivää)
Syntyi5.2.1918
Kuoli
25.12.1989 (71 vuotta)
MaaRomania
Arvonimet
  • Ajatusten Tonava
  • Karpaattien nero
  • Kansakunnan tulevaisuuden visionäärinen arkkitehti
Ylen podcastNicolae Ceaușescu
WikipediaNicolae Ceaușescu
Diktatuurin aakkoset

Nicolae Ceaușescu syntyi Scorcinestin kaupungissa 26. tammikuuta 1918 maanviljelijäperheeseen. Nicolaen äiti oli hartaan uskonnollinen ja isä juoppo, joka aikalaisten kertomusten mukaan pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan.

Ceausescujen elämä oli kovaa. Nicolae muutti 11-vuotiaana Bukarestiin, jossa hän työskenteli tehtaassa. Nuorukainen liittyi 15-vuotiaana kiellettyyn kommunistipuolueeseen, ja vain vähän myöhemmin Nicolae pidätettiin ensimmäistä kertaa hänen tapeltuaan kadulla lakon aikana.

Pidätykset seurasivat toisiaan. Nicolae mainittiin poliisin raporteissa vaarallisena kommunistiagitaattorina ja aktiivisena antifasistisen propagandan levittäjänä. Ceausescu painui maan alle, mutta hänet onnistuttiin löytämään ja hän istui fasismin vastaisista rikoksistaan kaksi vuotta tyrmässä.

Välillä Nicolae ehti olla vapaalla jalallakin. Tällöin hän tapasi unelmiensa naisen, Elena Petrescun, jonka kanssa hän meni naimisiin 1946. Myöhemmin Elenasta tuli hänen kanssahallitsijansa ja rikoskumppaninsa.

Kesällä 1940 Romania joutui luovuttamaan alueita Neuvostoliitolle ja Unkarille. Kuningas nimitti Ion Antonescun pääministeriksi, ja tämä teki Romaniasta fasistisen diktatuurin. Kommunistit, mukaanlukien Nicolae Ceausescu, passitettiin telkien taakse.

Toisen maailmansodan Nicolae Ceausescu vietti vankilassa ja keskitysleireillä. Vuonna 1943 sai sellikaverikseen Gheorghe Gheorghiu Dejin, Romanian tulevan kommunistijohtajan, ja ystävystyi tämän kanssa. Sodan loppuun mennessä Nicolaesta oli tullut Dejin suojatti.

Toisen maailmansodan jälkeen kommunistit nousivat valtaan Romaniassa. Alkuun Ceausescu johti kommunistinuorisoa, ja vuonna 1947 hänestä tehtiin ministeri. Nicolae kipusi kommunistisen puolueen hierarkiassa hitaasti mutta varmasti: 1952 Dej nimitti hänet keskuskomitean jäseneksi, ja 1955 hänestä tuli politbyroon täysjäsen.

Kun Gheorghiu-Dej kuoli 1965, Ceausescu ei kiipimisestä huolimatta ollut suurin suosikki hänen seuraajakseen. Muiden kandidaattien keskinäinen nahistelu johti kuitenkin siihen, että Ceausescu valittiin kompromissiehdokkaana ylimpään virkaan.

Ceausescu onnistui keskittämään vallan itselleen. Hän hallitsi autoritäärisesti, mutta saavutti silti kansansuosiota lieventämällä sensuuria ja harjoittamalla Neuvostoliitosta riippumatonta ulkopolitiikkaa. Romania lopetti aktiivisen toiminnan Varsovan liitossa ja tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen.

Ceausescun harteille laskettiin sankarin viittaa ulkomaillakin. Romania avautui länteen tunnustamalla Länsi-Saksan, liittymällä Kansainväliseen valuuttarahastoon ja solmimalla kauppasopimuksia. Ceausescu toimi välittäjänä Israelin ja arabien sekä Yhdysvaltain ja Kiinan kiistoisa, ja hänet nähtiin valaistuneena valtiomiehenä joka oli rauhan asialla. Ceausescu kävi monissa maissa, ja kaikkialla hänet otettiin vastaan arvostettuna vieraana.

Kotirintamalla asiat kääntyivät huonompaan suuntaan. Ceausescun mielestä nopeampi väestönkasvu oli ratkaisu moniin kommunistisen Romanian ongelmiin. Abortin ja ehkäisyvälineiden kielto lisäsivät syntyvyyttä, mutta politiikan inhimilliset seuraamukset olivat synkät. Suuri joukko naisia kuoli laittomiin puoskarien suorittamiin raskaudenkesketyksiin, ja lasten summittaisesta hylkäämisestä tuli maan tapa.

Ceausescun syrjäyttämisen jälkeen orpojen ynnä kehitysvammaisten karmeat varastointipaikat päätyivät kansainvälisiin uutiskuviin. Nämä hirveydet todistavat yhä edelleenkin Ceausescun ohjelman kiistämättömistä "ansioista". 80-luvulla Romaniaa lisäksi koetteli, kiitos ehkäisykiellon ja huolettomien verensiirtojen, yksi varhaisimmista AIDS-epidemioista.

Nicolae Ceausescun maailmankiertue saavutti 1971 Kiinan ja Pohjois-Korean. Vierailut Mao Zedongin ja Kim Il-sungin valtakuntiin osoittautuivat käännekohdaksi Romanian diktaattorin uralla. Ceausescu ihastui ikihyviksi Maon kulttuurivallankumoukseen ja Kimin nationalistiseen omavaraisuutta korostavaan Juche-ideologiaan. Romaniaan piti saada vastaavaa parhautta!

Palattuaan kotiin Ceausescu peruutti kaikki aiemmin tekemänsä liberaalit uudistukset. Media alistettiin puoluetta ja Ceausescua ylistävälle propagandalle, kouluissa opetus korvattiin indoktrinaatiolla, ja "massat" laitettiin liikkeelle rakennus- ja muihin projekteihin. Romania sai tuta ceausesculaisen mini-kulttuurivallankumouksen.

Ceausescu toi Pohjois-Koreasta mukanaan groteskin henkilönpalvonnan. Hänestä tuli "Conducător", "Johtaja", "ajatusten Tonava" ja "Karpaattien nero". Hänen vaimostaan Elenasta, joka oli nyt Romanian kansalainen numero kaksi, leivottiin "maailman suurin tiedenainen", jolle pian suorastaan sateli kunniaprofessuureja Euroopan arvostetuimmista yliopistoista.

Nimitettyään itsensä presidentiksi Ceausescu teetätti mahtavan sauvan valtansa merkiksi. Salvador Dali lähetti diktaattorille sarkastisen onnittelukirjeen "presidentillisen valtikan keksimisestä", ja Romanian lehdet painoivat kehut etusivulle sellaisenaan ymmärtämättä rivien väliin piilotettua satiirista ivaa.

Ceausescu menetti enenevissä määrin suhteellisuudentajuansa ja kävi paranoidiseksi. Hän suostui pukeutumaan ainoastaan vaatteisiin joita vartioitiin kellon ympäri, vei Buckinghamin palatsiin omat lakanat, ja pesi kätensä alkoholilla käteltyään kuningatarta joka löi diktaattorin ritariksi.

Ceausescu sai briteiltä lahjaksi koiran. Labradorinnoutajan, jonka Nicolae nimesi Corbuksi ja ylensi everstiksi, nähtiin usein ajavan läpi Bukarestin omassa autosaattueessaan. Hauva asui omassa palatsissaan ja sille lähetettiin ulkomailta herkkuja diplomaattipostilla.

Ceausescun suuruudenhulluus oli käsittämätöntä. Kerran hän yhdessä yössä täytätti vastarakennetun metroaseman ja rakennutti sen päälle puiston, koska halusi pitää aamuisen puheensa juuri sillä nimenomaisella paikalla.

Flirttaillessaan lännen kanssa Ceausescu ei vierastanut lainanottoa, ja 70-luvun mittaan Romanialle kertyi kosolti valtionvelkaa. Kasvavat korkomenot johtivat vaikeuksiin, ja Ceausescu päätti 80-luvulle tultaessa maksaa velan pois. Kaikki vietävissä oleva tavara alettiin viedä, ja romanialaiset ajautuivat kurjuuteen ja köyhyyteen. Pulaa oli ruoasta, energiasta, lääkkeistä ja kaikista muista perustarvikkeista.

Itsensä suhteen Ceausescut eivät kitsastelleet. Dynastia käytti rahaa niin hovin yltäkylläiseen elämäntapaan kuin grandiööseihin rakennusprojekteihinkin. 80-luvulla viidesosa Bukarestista, muun muassa koko historiallinen keskusta, lanattiin maan tasalle. Tilalle rakennettiin mahtipontista ceausesculaista arkkitehtuuria.

Useimmille diktaattorin projekteille, kuten kolmensadantuhannen neliömetrin presidentinpalatsille joka on maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen, ei ole löytynyt Ceausescun jälkeisessä Romaniassa mitään järkevää käyttöä.

Vähemmän yllättävästi Ceausescusta tuli erittäin epäsuosittu. Hänen takataskussaan oli kuitenkin itäblokin brutaalein ja urkkijaverkostoltaan laajin salainen poliisi, Securitate. Pienimmätkin mielenilmaukset, joita 80-luvun mittaan ilmeni enemmän ja enemmän, tukahdutettiin Securitaten toimesta armottomasti.

Eräs epäonninen papukaija oli omistajansa toimesta opetettu haukkumaan diktaattorin poikaa "tyhmäksi Nicuksi". Ceausescun mielestä vitsi ei ollut hauska, ja hän määräsi Securitaten kuulustelemaan lintua. Edes ankara kidutus ei saanut papukaijaa paljastamaan rikostoveriaan ennen kuin otus muutaman päivän kuluttua kuoli.

Mihail Gorbatsovista, joka nousi Neuvostoliitossa valtaan 1985, tuli Ceausesculle hirvittävä peikko. Päätellen siitä, että Gorbatsov kutsui Ceausescua avoimesti "Romanian Führeriksi", tunne oli molemminpuolinen.

Ceausescu tuomitsi Gorbatsovin uudistuspolitiikan kovin sanoin. Kun satelliittivaltiot alkoivat irtautua kommunistisesta leiristä, Ceausescu kannatti Varsovan liiton sotilaallista interventiota Puolassa. Melkoinen käännös mieheltä joka 20 vuotta aikaisemmin oli tuominnut vastaavan välintulon ankarimmin mahdollisin sanoin!

Muutoksen tuulet puhalsivat Euroopassa, mutta Ceausescu takertui valtaan eikä suostunut tekemään minkäänlaisia myönnytyksiä. Joulukuussa 1989 tilanne kärjistyi mellakoinniksi Timisoaran kaupungissa. Securitate ja armeija avasivat tulen mielenosoittajia vastaan.

Vastavetona mellakoinnille Ceausescu järjesti itseään tukevan joukkokokouksen. Kuten monta kertaa aikaisemminkin, diktaattori piti puisevan, kommunistisella jargonilla täytetyn puheen, mutta tällä kertaa yleisö kääntyi tyrannia vastaan ja alkoi buuata. Ceausescun hämmentynyt reaktio kuuluu kommunismin tuhon ikoniseen kuvastoon.

Buuaukset johtivat mellakkaan, joka johti kapinointiin, joka johti maanlaajuiseen kansannousuun. Ceausescu vaimoineen joutui pakenemaan helikopterilla, mutta heidät pakotettiin laskeutumaan ja he joutuivat puolta vaihtaneen armeijan vangiksi.

Joulupäivänä 1989 Nicolae ja Elena Ceausescu tuomittiin pikaisessa näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan. Heidät teloitettiin hätäisesti ampumalla, ja video tapahtuneesta näytettiin voiton merkkinä Romanian televisiossa. Kysyttäessä Elena, "maailman suurin kemisti", ei osannut nimetä hapen kemiallista merkkiä.