Diktaattoripörssi

Mao Zedong

  • anti-älymystö
  • henkilökultti
  • kansanmurhaaja
  • kommunismi
  • narsisti
  • suuruudenhullu
  • totalitarismi
  • vainoharhainen

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viittaan, mutta Maon todellinen aate oli narsismi. Hän oli oman etunsa nimissä uhraamaan miljoonia, ja numeroina mitattaessa Mao onkin historian pahin murhamies. Puhemies jopa halusi aloittaa ydinsodan, koska hänen logiikkansa mukaan "kiinalaisia on enemmän".

Mao Zedong
Pörssi
  1. Francisco Macías Nguema
  2. Mao Zedong
  3. Jean-Bédel Bokassa
Vallassa
1.10.1949 - 9.9.1976
(9840 päivää)
Syntyi26.12.1893
Kuoli
9.9.1976 (82 vuotta)
MaaKiinan kansantasavalta
Ylen podcastMao Zedong
WikipediaMao Zedong
Diktatuurin aakkoset

Propagandistiset legendat kertovat Mao Zedongin syntyneen rutiköyhään maalaisperheeseen vuonna 1893. Todellisuudessa hänen vanhempansa olivat keskiluokkaisia, hyvin toimeentulevia maanviljelijä-kauppiaita.

Nuoruudessaan Mao luki itsensä opettajaksi, ja perehtyi kattavasti kansainväliseen kirjallisuuteen. Työskennellessään Pekingin yliopiston kirjastossa nuori Mao tutustui ihmisiin, joiden kanssa hän myöhemmin perusti Kiinan kommunistisen puolueen.

Vuonna 1927, Jiang Jieshin noustua valtaan Kiinaa hallitsevassa Kuomintangissa ja aloitettua kommunistien vainot, Mao miehineen pakeni vuorille. Aina vuoteen 1937 asti Mao oli alakynnessä, ja menetti tuhottoman määrän miehiä vetäytymisretkellä joka tunnetaan "Pitkänä marssina". Minne ikinä Mao armeijoineen menikin, kommunistit toivat mukanaan vainon ja terrorin. Monet ennen vauraat alueet eivät koskaan toipuneet Maon ryöstelystä.

Toisen epäonni on toisen onni. Japanilaisten hyökkäys Kiinaan sattui Maon kannalta hyvään aikaan. Hän "liittoutui" väliaikaisesti Kuomintangin kanssa taisteluun valloittajia vastaan, mutta käytännössä Maosta oli ystävilleen pelkästään haittaa. Hänen armeijansa ei hyökännyt japanilaisten kimppuun, ja väitetäänpä yleisesti Maon jopa harjoittaneen salaista yhteistyötä japanilaisten kanssa.

Lopputuloksena Kuomintang heikkeni koko sodan ajan, ja Mao keräsi voimia. Vaikka Jiang Jieshi sai Yhdysvaltain ylijäämä-aseet sodan jälkeen, voimatasapaino oli keikahtanut. Jiangin strategia oli kehnoa, ja hänen organisaationsa kommunististen myyrien soluttama. Vuonna 1949 Jiang hylkäsi manner-Kiinan ja pakeni Taiwanille. Puhemies Mao julisti kansantasavallan perustetuksi.

Kommunistisen Kiinan alkutaival piti sisällään perinteistä stalinistista sortoa: kulakkien ja poliittisesti epäkorrektien henkilöiden murhaamista, pakko-kollektivisointia ynnä muuta. Mao kiristi Neuvostoliitolta sotilaallista ja taloudellista apua, kunnes suhteet lopulta viilenivät sodan partaalle. Tapahtunut ei haitannut Maota, joka oli saanut venäläisiltä kaiken mitä oli halunnut ja enemmänkin. Tärkein "lahja" oli teknologia, joka mahdollisti Kiinalle oman ydinaseen: vuonna 1964 tapahtunut koeräjäytys teki Maosta onnellisen miehen.

Vuoden 1957 kesällä mao julisti ovelana juonena "sadan kukan kampanjan", jossa hän kehotti kritisoimaan puoluetta ja itseään. Ihmiset niin puolueen sisällä kuin sen ulkopuolellakin avasivat positiivisessa hengessä suunsa uudessa, avoimessa ilmapiirissä. Iloa kesti kokonaista kuusi viikkoa, jonka jälkeen Mao likvidoi ja puhdisti säälimättä kaikki vääriä mielipiteitä esittäneet.

Viisikymmentäluvun lopulla Mao totesi olevansa tyytymätön edistyksen nopeuteen. Mao halusi Kiinan olevan suurvalta jo oman valtakautensa aikana, koska hän näki maan ja sen ihmiset oman tahtonsa ja suuruutensa välikappaleina.

Neuvostoliitto oli luvannut ohittaa Yhdysvallat teräksentuotannossa 10 vuodessa, joten Mao totesi Kiinan ohittavan samassa ajassa Britannian. Paitsi terästä, myös viljaa ja muita hyödykkeitä tuli tuottaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Suuri harppaus oli alkanut!

Valtavien virheiden vuoksi maataloustuotanto romahti. Kaikki rautaiset työkalut sulatettiin pihamasuuneissa käyttökelvottomaksi "teräkseksi", hyönteisiä tappavat varpuset lahdattiin koska Mao julisti ne valtion vihollisiksi, ja Maon pelossa massiivisesti väärennettyjen tuotantoraporttien perusteella pakko-otettiin monilla alueilla yli sata prosenttia viljasta. Muutamassa vuodessa 20-45 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään, mutta Mao ummisti kylmänviileästi silmänsä totuudelta.

Lopulta puolueen oli vuonna 1961 pakko tunnustaa tosiasiat, Mao työnnettiin syrjemmälle ja suuri harppaus peruttiin. Puhemies jäi hautomaan kostoa.

Vuonna 1964 Mao julkaisi kuuluisan punaisen kirjansa, josta vuodeksi 1966 sikisi Kulttuurivallankumouksena tunnettu anarkian aikakausi. Porvareita, byrokraatteja, ja muita Maota "vastustavia" vainottiin joukoittain, säälimättä ja summittaisesti, kunnes armeija lopulta puuttui peliin vuonna 1969. Pienemmässä mittakaavassa kulttuurivallankumous jatkui aina vuoteen 1976, jolloin uudet tuulet alkoivat puhaltaa ja maolaiset puhdistettiin puhemiehen kuoleman jälkeen maan johdosta.

Kulttuurivallankumous ulottui myös puoluekoneistoon, jonka Mao siivosi perusteellisesti. Puhemies oli jälleen Kiinan kiistaton johtaja, ja johtajana hän myös pysyi vuoteen 1976, aina kuolemaansa asti.

Maota on hänen kuolemansa jälkeen käytetty voimakkaana symbolina, mutta kommunistinen puolue on irtisanoutunut kaikista hänen opeistaan kauan sitten. Puhemiehestä ja hänen egosentrisestä kommunismistaan ei ole jäljellä kuin kuoret, ja maailma on vapaa muistamaan puhemiehen narsistisena psykopaattina ja murhamiehenä, joka vähät välitti kanssaihmisten kärsimyksistä.