Macias Ngueman valtakaudella Päiväntasaajan Guinea tunnettiin Afrikan Auschwitzinä. Nguema vainosi kaikkia ja tuhosi maan talouden perusteellisesti. Kun neljännes kansasta oli paennut meriteitse, tyranni tuhosi kaikki veneet ja passitti jäljelle jääneet pakkotyöhön plantaaseille.

Maa Päiväntasaajan Guinea
Vallassa 12.10.1968 - 3.8.1979
Pahuus 213,51 mHi (#6)

Macias Nguema syntyi 1.1.1924 nimellä Mez-m Ngueme. Hänen isänsä oli poppamies, joka väitetysti murhasi Maciaksen pikkuveljen uhrimenoissa.

Siitä huolimatta, että epäonnistui vaaditussa kokeessa kolmasti, Maciaksesta tuli Espanjan siirtomaahallinnon virkamies. Hän eteni Mongomon pormestariksi asti, ja toimi myöhemmin edustajana alueellisessa parlamentissa. Vuonna 1964 hänestä tuli varapääministeri siirtymäajan hallitukseen, jonka tehtävänä oli valmistella Päiväntasaajan Guinean itsenäistymistä Francisco Francon fasistisesta Espanjasta.

Vuonna 1968, itsenäistymisen koittaessa, Päiväntasaajan Guineassa toimitettiin presidentinvaali. Ehdokkaiksi valikoituivat Macias Nguema ja pääministeri Ondo Edu.

Päiväntasaajan Guinena koostuu kahdesta osasta, rikkaasta Biokon saaresta ja köyhemmästä mannerosasta. Ondo Edua tukivat Biokon saaren bubi-kansa sekä mannermaan älymystö, Macias Nguema puolestaan vetosi maataloudesta elävään köyhälistöön. Ngueman lupasi aggressiivisen nationalistisessa vaalikampanjassaan ottaa eurooppalaisilta siirtomaaherroilta pois heidän etuoikeutensa ja palauttaa "perinteiset arvot" valtaan.

Vaalit, jotka olivat Päiväntasaajan Guinean ensimmäiset ja viimeiset vapaat sellaiset, ratkesivat lokakuussa 1968 Macias Ngueman eduksi. Enteenä tulevasta Maciaksen vastaehdokas Ondo Edu ensin pakeni Gaboniin, ja kun hänet saatiin muutamaa kuukautta myöhemmin houkuteltua takaisin Ngueman kätyrit murhasivat miehen välittömästi.

Harva osasi pahimmissa painajaisissakaan kuvitella, mitä Nguema saisi presidenttinä aikaan. Opposition vaino alkoi välittömästi, ja Ondo Edun kuolema oli vain alkua kokonaiselle kampanjalle jossa Maciaksen uhkaajat yksi kerrallaan likvidoitiin. Poliittiset salamurhat olivat osa jokapäiväistä elämää, ja vuoteen 1970 tullessa Nguema olikin nirhannut kaikki vastustajansa.

Samoihin aikoihin Ngueman hallitus alkoi hyökätä aseellisesti espanjalaisia vastaan. Tämä johti kaikkien eurooppalaisten evakuointiin Francon hallituksen toimesta. Sisäpoliittiset vainonsa Nguema ulotti koskemaan poliitikkojen ohella älymystöä ja kaikkia häntä vastaan äänestäneitä.

Toukokuun 7. päivänä 1971 Macias Nguema kumosi vuoden 1968 perustuslain. Valta, joka oli aiemmin kuulunut parlamentille ja oikeuslaitokselle, kuului nyt presidentille. Ngueman uhmaamisesta rangaistiin kuolemalla ja hänen loukkaamisestaan 30 vuoden vankeusrangaistuksella.

Vuonna 1972 Nguema julistautui elinikäiseksi presidentiksi. Kaikki olemassaolevat puolueet fuusioitiin Kansalliseksi yhtenäisyyspuolueeksi, jota Nguema luonnollisesti johti ja joka vastedes oli ainoa laillinen poliittinen liike. Nguema julisti yksityiskoulut kumoukselliseksi, ja kielsi ne myöhemmin kokonaan.

Vuoteen 1973 mennessä neljännes Päiväntasaajan Guinean väestöstä oli paennut vainoa. Ne älymystön ja poliittisen tai taloudellisen eliitin jäsenet, jotka eivät olleet tajunneet lähteä, makasivat mullan alla. Kaikki tärkeät siviili- ja sotilasvirat oli miehitetty presidentin sukulaisilla.

Vuonna 1976 nigerialaiset, 25.000 asiantuntevaa vierastyöläistä kaiken kaikkiaan, joutuivat lähtemään kun Ngueman hallitus alati uhkaili heitä ja hyökkäili heidän kimppuunsa. Nigerialaiset olivat Päiväntasaajan Guinean kaakaontuotannolle elintärkeitä, joten sanomattakin on selvää että heidän lähtönsä oli kaakaonviennistä riippuvaiselle taloudelle katastrofi.

Ei sinänsä, että maan talous olisi voinut hyvin ennen nigerialaisten karkoitusta. Nguema romutti nopeasti kaiken positiivisen kehityksen, josta maa oli saanut nauttia ennen vuotta 1968. Espanjalaiset veivät mukanaan paljon taloudellista ja henkistä pääomaa, terrori tuhosi kotimaisen pääoman.

Nigerialaisten lähtö oli vihoviimeinen tikki. Sen jälkeen maa oli vailla tietotaitoa, pääomaa tai miesvoimaa pitääkseen yllä teollisuutta. Kaakaontuotanto romahti 38.000 tonnista 2.300 tonniin ja muut teollisuudenalat seurasivat perässä. Bruttokansantuote henkeä kohti romahti 80 prosentilla.

Kokonaisväestöön suhteutettuna valtavien pakolaisvirtojen takana oli terrorin ohella Ngueman hallituksen pakkotyöohjelma, joka määräsi ihmiset työskentelemään plantaaseilla epäinhimillisissä oloissa.

Lopettaakseen ihmisten joukkopaon Biokon saarelta Nguema käski kaikki veneet, riippumatta niiden koosta, tuhottaviksi. Tähän toimenpiteeseen asti kalatalous oli säilynyt suhteellisen tuottavana, mutta Macias tuhosi tämänkin teollisuudenalan kertaheitolla.

Mitäpä olisi megalomaaninen diktaattori ilman henkilökulttia? Macias Nguema, ehkäpä jatkuvan huumeidenkäyttönsä innoittamana, nimesi maantieteellisiä paikkoja itsensä mukaan ja myönsi itselleen prameita arvonimiä. Hän oli muun muassa "koulutuksen, tieteen ja kulttuurin suurmestari" ja "ainutlaatuinen ihme".

Ngueman valtakauden aikana Päiväntasaajan Guineassa ei tehty taloudellisia suunnitelmia eikä pidetty kirjaa rahoista. Tapettuaan valtionpankin johtajan Nguema kärräsi valtion aarteiden rippeet omaan kellariinsa.

Nguemalla oli tapana huudattaa ämyreistä iloista "Oi niitä aikoja"-rallatusta samaan aikaan kun hänen "vastustajiaan" teloitettiin ampumalla. Tästä ja muista syistä Päiväntasaajan Guinealle annettiin ulkomailla vähemmän mairitteleva lempinimi "Afrikan Auschwitz".

Vuoteen 1979 tultaessa Nguema oli ulkomailla laajasti tuomittu, mutta hän pysyi vallassa läheistensä tuella. Diktaattorin vainoharhaisuus oli valitettavasti kasvanut, ja hän teki lopulta virheen ryhtymällä "puhdistamaan" sisäpiiriänsä. Ngueman oma veljenpoika Teodoro Obiang Nguema Mbasogo suoritti vallankaappauksen, ja sen jälkilöylyissä Macias vangittiin.

Seuranneessa oikeudenkäynnissä Macias Nguema tuomittiin kuolemaan kokonaista 101 kertaa. Päiväntasaajan Guineasta ei löytynyt miestä joka olisi uskaltanut vahingoittaa taikavoimistaan tunnettua tyrannia, joten teloituskomppania tuotettiin Marokosta. 29. lokakuuta 1979 Nguema teloitettiin ampumalla. Aikalaisten raporttien mukaan hän esiintyi rauhallisesti ja arvokkaasti.