Ali Soilih kaappasi vallan Komoreilla maan itsenäistyttyä Ranskasta. Soilih uskoi vahvasti nuoruuteen: diktaattori alensi äänestysikärajan neljääntoista ja organisoi teinit vallankumouskaarteiksi. Juoppo tyranni vastusti Ranskaa ja rakensi maolaista utopiaa, kunnes joutui vuorostaan syrjäytetyksi.

Maa Komorit
Vallassa 3.1.1976 - 13.5.1978
Pahuus 50,14 mHi (#28)

Ali Soilih syntyi Madagaskarilla, tammikuussa 1937. Hän opiskeli maa- ja liiketaloutta sekä kotisaarellaan että Ranskassa, ja saapui Komoreille, joka tuolloin oli vielä Ranskan siirtomaa, 1960-luvun alussa.

Komoreilla Soilih työskenteli aluksi erityisosaamisensa parissa. Vuonna 1970 Soilih lähti mukaan politiikkaan, tukemaan Said Ibrahimin johtamaa RDPC-puoluetta. Soilih oppi inhoamaan siirtomaavaltaa ja rakastamaan Mao Zedongia. Ankara Ranskaan kohdistuva viha ja maolaisuus muodostuivatkin hänen politiikkansa ytimeksi vanhoillisen islamilaisessa maassa.

Vuonna 1973 Ranska ja Komorit pääsivät yhteisymmärrykseen siirtomaan itsenäistymisestä vuonna 1978. Kuitenkin vuonna 1975 Komorien parlamentti kuitenkin yllättäen julisti maan yksipuolisesti ja välittömästi itsenäiseksi. Yksi Komorien pääsaarista ei suostunut noudattamaan parlamentin päätöslauselmaa vaan jäi osaksi Ranskaa, joka lopulta johti siihen että kuukautta myöhemmin parlamentti kukistui ja teknokraattien juntta kaappasi Komoreilla vallan.

Ali Soilih oli alusta alkaen mukana vallankumousneuvostossa, joka nyt johti maata. Se ei tyydyttänyt sankarimme kunnianhimoa, mutta valitettavasti Soilihin seuraajillaan ei ollut juuri lainkaan aseita. Niinpä Soilih palkkasi legendaarisen ranskalaisen palkkasoturin, Bob Denardin, syrjäyttämään vallankumousneuvoston pääjunttaajan Abdallahin. Vuoden 1976 alussa tälle lyötiin käteen miljoona taalaa, lentolippu Pariisiin ja pyyntö olla koskaan palaamatta politiikkaan.

Soilih säädätti uuden perustuslain, joka antoi hänelle laajat poikkeustilavaltuudet. Diktaattori lanseerasi radikaalin ohjelman, jonka tarkoituksena oli kolmessa harppauksessa puhdistaa Komorit niin ranskalaisuudesta kuin perinteisistä islamilaisista arvoistakin. Komoreista oli pian tuleva omavarainen ja ideologisesti progressiivinen valtio!

Soilih ihannoi nuoruutta. Hän kehotti unohtamaan historian ja lopettamaan sen tutkimisen, ja liehitteli nuoria miehiä ja naisia puolelleen monin kummallisinkin keinoin. Soilih alensi äänestysikärajan neljääntoista ja nimitti teinejä vastuullisiin virkoihin. Hän vastusti tiukasti naisten pukeutumista huntuihin ja laillisti kannabiksen.

Vanhat, kalliit, kömpelöt (ja syvälle juurtuneet) hää-, hautajais- ynnä muut perinteet kiellettiin. Maa organisoitiin kiinalaistyyppisiksi kansankommuuneiksi, ja Soilihia kannattavista nuorista muodostettiin Moissy, Komorien kevytversio punakaarteista. Pian moissyläiset jo kiertelivätkin kyliä kiusaten, kiduttaen ja murhaten älykköjä ja vanhan kaartin edustajia.

Soilih oli erityisen pettynyt siihen, että Ranska edelleen hallitsi yhtä hänen rakkaista saaristaan. Hetikohta Soilihin noustua valtaan kapinasaaren kansasta 99 prosenttia äänesti kansanäänestyksessä Ranskan osana säilymisen puolesta, mikä vain vihastutti diktaattoria entisestään.

Ottaakseen enemmän kuin symbolisen pesäeron entisistä isännistä Soilih poltti torilla sataviisikymmentävuotiset siirtomaahallinnon arkistot. Viimeistään tässä vaiheessa Soilihin aggressiivinen politiikka riitti Ranskalle, joka katkaisi kaiken Komoreille antamansa taloudellisen avun.

Soilih oli umpihuono johtaja. Mies oli täysi alkoholisti ja käytti huumeita. Kaikki Soilihin viritykset epäonnistuivat. Lisäksi hän luotti päätöksenteon suhteen noitatohtoriinsa, jonka vinkit olivat aivan yhtä surkeita. Kun ykkösneuvonantaja ennusti, että Soilihin tulisi tappamaan valkoinen mies jolla on musta koira, Soilih tapatutti välittömästi kaikki Komorien mustat koirat.

Ennen pitkää Komorien kassakirstu kolisteli tyhjyyttään. Ne vähät rahat, joita vielä saatiin eri lähteistä tiristettyä (Saudi-Arabia ja Pohjois-korea osoittivat Komoreille rajoitettua rahallista tukea), oli pakko käyttää kansan vatsan täyttämiseen ulkomaisella viljalla.

Punakaartien satunnainen väkivalta ajoi maan kaaokseen ja Soilihin epäsuositut ohjelmat herättivät paljon inhoa. Ilkeä ulkopolitiikka oli saanut Ranskan jo valmiiksi vihaamaan diktaattoria. Soilihin ystävät kävivät vähiin. Tulivuorenpurkaus ja Madagaskarilta kansanmurhaa pakenevat komorilaiset eivät ainakaan auttaneet tilannetta, ja kun epätoivoinen Soilih entisestään tiukensi sortoa, tuhannet ihmiset pakenivat Ranskan hallitsemille alueille.

Toukokuun kolmantenatoista päivänä 1978 Bob Denardin - kyllä, täsmälleen saman miehen joka oli nostanut Soilihin valtaan kaksi vuotta aikaisemmin - johtamat palkkasoturit nousivat maihin. Denardilla oli (tarkoituksella vai sattumalta, tarina ei kerro) mukanaan pikimusta saksanpaimenkoira. Kukaan ei vastustanut joukkiota, kun he ottivat ja marssivat suoraan presidentinpalatsiin.

Legenda kertoo, että kun palkkasoturit rysäyttivät viimeisen oven sijoiltaan, Soilihin (joka löydettiin alastomana vuoteesta, päissään ja työn touhussa rakastamansa nuorison parissa) kuultiin sanovan Denardille: "minun olisi pitänyt tietää, että se tulet olemaan sinä".

Muutamaa viikkoa myöhemmin Soilih "yritti paeta", ja Denardin miehet ampuivat hänet siihen paikkaan. Valta oli jo aiemmin siirtynyt suuremmitta seremonioitta takaisin Soilihin syrjäyttämälle Abdallahille, joka välittömästi perui kaikki Soilihin päätökset ja muutokset.