Napoleonin ihailija Jean-Bedel Bokassa kruunautti itsensä keisariksi seremoniassa, joka joi köyhän maan kansantuloa kuin keisari vauvanverta. Bokassan kylmiössä roikkui kansalaisia lihakoukuissa, hän hauskuutti keisarillista korkeuttaan syöttämällä diplomaateille vihollisiaan, ja hänet syrjäytettiin koululaisten massamurhasyöminkien jälkimainingeissa. Myöhemmin Bokassasta tuli kolmastoista apostoli ja Paavin salarakas.
Kirjoitti: Pekkis
Kenraali Jean-Bedel Bokassa, Berengon hirviöksikin kutsuttu, on yksi kaikkien aikojen brutaaleimmista hirmuhallitsijoista. Macías Ngueman ja Idi Aminin kanssa Bokassa muodostaa Afrikan kolmikon, jolle muiden maanosien on vaikea tarjota vastusta julmuuden ja häiriintyneisyyden jalolla saralla.
Taisteltuaan Ranskan armeijassa monissa konflikteissa, muun muassa toisessa maailmansodassa, Bokassa palasi johtamaan vasta itsenäistyneen kotimaansa armeijaa.
Kuten kolmannen maailman sotilaspomoilla on usein ollut tapana, Bokassa kaappasi hetken päästä Ranskan tukemana vallan kommunistiseen Kiinaan suuntautuneelta serkultaan David Dackolta, vannoen porvarisluokan tuhoa.
Menestys nousi yksinkertaiseksi mainitulle ja syvästi Napoleonia ihailleelle Bokassalle hetki hetkeltä enemmän päähän. Vuonna 1972 hän nimitti itsensä sotamarsalkaksi ja elinikäiseksi presidentiksi, mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavan viiden vuoden kuluessa Bokassa liiskasi demokratian viimeisetkin irvokkaat rippeet kantansa alle ja korvasi ne nepotismilla.
Bokassasta ei pidetty. Hänet yritettiin syrjäyttää ainakin vuosina 1969 ja 1974, ja vuonna 1976 hänet yritettiin murhata. Etsiessään tukea Libyalta Bokassa kääntyi muslimiksi ja omaksui islamilaisen nimen Salah Eddine Ahmed Bokassa. Kun rahaa ei kuulunut ja Bokassa keksi keisarillista käyttöä katolisten katedraalille, hän hylkäsi uuden uskonsa.
Vuoden 1976 joulukuussa Bokassa toteutti Napoleon-fantasiansa. Hän julisti Keski-Afrikan keisarikunnan, ja kruunautti tasan vuotta myöhemmin itsensä keisariksi nimellä Bokassa I. Kymmenmetriseen tiikeriviittaan, hulppeaan kruunuun ja kultaiseen kotkavaltaistuimeen olisi palanut puolet köyhän maan bruttokansantuotteesta, ellei Ranska olisi sponsoroinut Bokassaa avokätisesti. Ulkomaisia merkkihenkilöitä hulppea seremonia ei houkutellut: he pitivät Bokassaa hulluna ja vieroksuivat tätä kuin Idi Aminia.
Mitä pidemmälle Bokassan valtakausi eteni, sitä hulvattomammaksi kävi meininki. Hän tappoi kilokaupalla kansalaisiaan ja oli oikea ilkimys, mutta mitä voi odottaa mieheltä joka hallituspalatsissaan roikotti pakastettua opettajaa lihakoukussa tai säilytti useiden todistajanlausuntojen (muun muassa kokkien) mukaan jääkaapissaan ihmislihaa ruoanvalmistustarkoituksessa.
Keisari hauskuutti usein itseään tarjoilemalla poliittisista vastustajistaan leikattua sisäfilettä itsensä lisäksi ulkomaisille diplomaateille "grillilihana".
Bokassan valtakaudella Keski-Afrikassa katosi yllättävän paljon imeväisikäisiä ja pikkulapsia, ja on arveltu että ainakin osa päätyi keisarin lautaselle tai lasiin. Suurena kulinaristina Bokassan väitetään mieltyneen vauvojen veren juomiseen.
Keisarin valtakauden lopulla, kun köyhät vanhemmat protestoivat pakollisia ja maksullisia Bokassan kuvalla varustettuja sinisiä koulupukuja vastaan, Bokassa järjesti oikeat bakkanaalit. Keisari osallistui henkilökohtaisesti sadan puvuttoman koululaisen teloittamiseen, ja tavoilleen uskollisena myös maisteli pieniä uhrejaan.
Neljä kuukautta myöhemmin, kun keisari oli valtiovierailulla Libyassa etsimässä tukea Muammar Gaddafilta, Ranska asetti viimein mielipuolisesta ihmissyöjäkeisarista eroon pääsyn timanttikaivoksista ja presidenttiensä rakastamista metsästysmaista hyötymisen edelle ja palautti erikoisjoukkojen salamaoperaatiolla Dackon valtaan.
Bokassa yritti asettua Ranskaan, jonka kansalaisuus hänellä edelleen oli, muttei tahtonut saada oleskelulupaa ja joutui odottamaan patonkimaahan pääsyä neljä vuotta Norsunluurannikolla.
Euroopassa keisari paleli niin kovasti, että näki vuonna 1987 parhaaksi palata kotimaahansa huolimatta kuolemantuomiosta, joka hänelle oli poissaolevana langetettu. Yhä ylimielinen keisari uskoi riemuitsevan kansanjoukon odottavan häntä lentokentällä, mutta vähemmän yllättävästi vastassa olivat vain virkavallan edustajat.
Seuranneessa oikeudenkäynnissä Bokassalle langetettiin toinenkin kuolemantuomio, mutta kannibalismisyytteet hylättiin. Keski-Afrikan silloiset valtaapitävät muuttivat tuomion ensin elinkautiseksi ja myöhemmin 20 vuoden vankeusrangaistukseksi.
Kuusi vuotta istuttuaan Bokassa vapautui yleisen armahduksen myötä vankilasta, ja aikanaan yhdeksälle vaimolle 29 virallista lasta siittänyt keisari eleli selibaatissa hiljaista elämää vaatimattomassa talossa pääkaupunki Banguissa aina siihen asti kunnes kuoli luonnollisesti sydänkohtaukseen vuonna 1996. Bokassa oli tullut vankilassa uskoon, ja väitti olevansa 13. apostoli ja tapaavansa säännöllisesti salaa paavin kanssa.
Kirjoitti: Pekkis
Ota yhteyttä | Vieraskirja | Liity Puolueeseen | Tietoa 'Pörssistä | Diktaattoripörssi Classic | Viralliset Linkit
Diktaattoripörssi © Mikko Forsström. Käytä miten tykkäät, mutta lisenssin mukaisesti.
