Mao Zedong, Kiinan kansantasavalta

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viitan alle, mutta Maon omin aate oli narsismi. Empatiakyvytön Mao oli valmis oman etunsa nimissä altistamaan kymmenet miljoonat mittaamattomille kärsimyksille, ja puhtaasti numeroina mitattaessa hän on maailmanhistorian ylivoimaisesti pahin murhamies. Mao halusi aloittaa ydinsodan: hänen kylmäverisen logiikkansa mukaan se kannatti, koska "kiinalaisia on enemmän".

Kirjoitti: Pekkis

Arvostele artikkeli

» Kirjoita tiivistelmä

Joku saattaa olla yllättynyt löytäessään Puhemies Maon, tämän perverttisen tuhansia teinityttöjä hyväksikäyttäneen ja lukuisille sukupuolitaudeille tahallisesti altistaneen kommunistisen vallankumoojan, vasta näin kaukaa kärjen takaa. Värjäähän hänen käsiään kymmenien ja taas kymmenien miljoonien viattomien [neitsyiden] veri. Mutta totuus, niin tyly kuin se onkin, on se että potentiaalisia tapettaviakin oli enemmän kuin toisilla ja menestys 'Pörssissä määräytyy Forsströmmin yleisen suhteettomuusteorian mukaan. 'Pörssissä ei ole kuin yksi laki, ja se laki olen minä, ja sen myötä Puhemies majailee sijalla kuusi. Näin se menee.

Propagandistiset legendat kertovat, että Mao syntyi rutiköyhään maalaisperheeseen vuonna 1893, mutta todellisuudessa hänen vanhempansa olivat vähintään kohtuullisesti toimeentulevia. Niin tai näin, Mao luki itsensä nuoruudessaan opettajaksi, ja tutustui kattavasti niin Darwinin kuin Rousseaun tuotantoon. Työskennellessään Pekingin yliopiston kirjastossa nuori Mao tutustui muutamaan henkilöön, joiden kanssa hän hieman myöhemmin perusti Kiinan kommunistisen puolueen.

Vuonna 1927, Jiang Jieshin noustua valtaan Kiinaa hallitsevassa Kuomintangissa ja aloitettua kommunistien vainot Mao miehineen pakeni vuorille. Aina vuoteen 1937 asti Mao oli alakynnessä, ja menetti esimerkiksi tuhottoman määrän miehiä vetäytymisretkellä joka tunnetaan "Pitkänä marssina".

Toisen epäonni on toisen onni, japanilaisten hyökkäys sattui Maon kannalta hyvään aikaan. Hän liittoutui väliaikaisesti Kuomintangin kanssa taisteluun valloittajia vastaan, ja hänen suhteellinen voimansa vastustajaan verrattuna kasvoi koko maailmansodan ajan. Vaikka Jiang saikin lähes kaikki Yhdysvaltain ylijäämä-aseet sodan jälkeen, oli hänen vuonna 1949 paettava Taiwanille ja voittajan oikeudella Mao julisti kansantasavallan.

Kommunistisen Kiinan alkutaival piti sisällään tyypillistä stalinistista sortoa - kulakkien ja poliittisesti epäkorrektien henkilöiden murhaamista, pakko-kollektivisointia, raskasta teollistumista ihmishengistä piittaamatta, sen sellaista. Viisikymmentäluvun lopulla Mao totesi olevansa tyytymätön edistyksen nopeuteen, ja julisti Suuren Harppauksen alkaneeksi. Valtavien virhearviointien vuoksi maataloustuotanto romahti, muutamassa vuodessa 20-45 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään, ja Mao syrjäytettiin puolueen johdosta.

Vuonna 1964 Mao julkaisi kuuluisan punaisen kirjansa, josta sikisi Kulttuurivallankumouksena tunnettu anarkian aikakausi. Porvareita, byrokraatteja, ja muita marxismi-leninismiä "vastustavia" vainottiin joukoittain, säälimättä ja summittaisesti, kunnes armeija puuttui lopulta peliin vuonna 1969. Puhdistus ulottui myös puoluekoneistoon, jonka Mao siivosi nousten jälleen sen johtoon. Sen jälkeen Mao viihtyikin asemassaan aina kuolemaansa asti.

Tiibetin ja/tai Dalai Laman ystävät voivat kokea puhemiehen alhaisen sijoituksen ahdistuksena rintakehässä; heille Mao on varmasti tyranneista pahin. Tunkeutuihan Kiinan kansantasavalta Maon hallituskaudella rauhantahtoiseen vuoristovaltakuntaan, ja on siitä asti ylläpitänyt Tiibetissä terrorihallintoa "nykyaikaistamisen" varjolla.

Järjestelmänä Kiinan kommunismi on jo aikaa sitten hylännyt kommunismin. Jos Puhemies ei aikaisemmin ole kääntyillyt mausoleumissaan, vuoden 2002 suuren puoluekokouksen jälkeen kieriskely varmasti alkaa - kutsuihan puolue jäsenikseen yksityisyrittäjät, ja totesi kapitalistienkin itse asiassa olevan kelpo kommunisteja.

Kirjoitti: Pekkis

Arvostele artikkeli

» Kirjoita artikkeli