Muammar Gaddafi, Libya

Muammar Gaddafi on ryhtynyt viime aikoina hämmentävään muutosleikkiin. Entinen terrorismin vankkumaton tukija, arabimaailman henkiseksi johtajaksi julistautunut ammattivallankumouksellinen istuu tätä nykyä YK:n turvaneuvostossa, kehrää Euroopan Unionille kuin lempeä sylikissa ja uhoaa luopuvansa jopa pitkään saarnaamastaan arabisosialismista.

Kirjoitti: Pekkis

Arvostele artikkeli

» Kirjoita tiivistelmä

Erämaassa beduiiniperheeseen vuonna 1942 syntynyt eversti Gaddafi on hyvin ristiriitainen persoona. Hän kuuluu Castron ja Nelson Mandelan tuttavapiiriin, mutta Yhdysvallat liittolaisineen syyttää häntä terroristien tukijaksi.

Gaddafin nousua valtaan kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäisenä edelsi yhdentoista vuoden huolellinen taustatyö. Gaddafi perusti monarkiaa vastustavan vastarintasolunsa kuusitoistavuotiaana, ja siitä lähtien hän hioi ystäviensä kanssa kärsivällisesti suunnitelmia kuningas Idris I:n kaatamiseksi. Kunnioitettavaa päättäväisyyttä hänen osaltaan - harvapa meistä tietää jo teini-ikäisenä, mitä haluamme elämältä, tai ainakaan että haluamme yksinvaltiaaksi.

Valmistuttuaan yliopistosta korkein arvosanoin vuonna 1964 Gaddafi listautui sotilasakatemiaan Benghazissa. Hän valmistui sieltäkin, ja jatkoi sotilasopintojaan Britanniassa. Vuonna 1969 Gaddafi nimitettiin korkeaan sotilasvirkaan, ja hän pääsi johtamaan salaliittolaisiaan systeemin sisälle. Vain hieman myöhemmin vuosikausien työ kantoi hedelmää, ja Gaddafi tovereineen syrjäytti kuninkaan verettömässä vallankumouksessa.

Gaddafin valtakautta on leimannut arvaamattomuus. Hän on halunnut nähdä itsensä johtavana poliitikkona, jonka johdolla koko arabialainen maailma marssii yhden panislamistisen kokonaisuuden alle. Yksikään Gaddafin solmimista valtioliitoista, muun muassa Tunisian kanssa, ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi ollut lähellä toteutumista, ja vuosien mittaan kenraalin unionistinen retoriikka on merkittävästi laantunut.

Gaddafi on uhkaillut lähes kaikkia naapureitaan, ja käynyt Tsadissa valloitussotaa joka päättyi hänen kannaltaan nöyryyttävään tappioon. Jossain vaiheessa Gaddafi tuki kaikkia halukkaita terroristijärjestöjä, ja Libyan korkeimpaan johtoon on liitetty monia terrorihyökkäyksiä alkaen Münchenin olympialaisten verilöylystä aina Lockerbien kuuluisaan matkustajakoneturmaan asti. Yhdysvallat pommitti Libyaa rangaistuksena berliiniläisen diskon räjäytyksestä vuonna 1986 tavoitteenaan surmata kenraali - Gaddafi säilyi kuitenkin hengissä, toisin kuin vauvaikäinen kasvattityttärensä. Eikä Libyalla ollut nykytietojen mukaan mitään tekemistä juuri kyseisen iskun kanssa.

Myös sisäpolitiikassa Gaddafilla on takanaan eriskummallisia tempauksia. Hän on pyrkinyt vaatimattomalla menestyksellä monipuolistamaan Libyan öljystä riippuvaista taloutta, ja kuluttaa valtavia summia mitä eriskummallisimpiin hankkeisiin. Viimeisin veto on valtavien putkien rakentaminen Saharaan, ja naapurit kysyvätkin kuljetetaanko tuubeissa vettä libyalaisille vai mesopotamialaisia vesitankkeja naapurimaiden turmaksi.

Viime vuosina Gaddafi on pyrkinyt päättäväisesti nostamaan Libyan profiilia. Hän on sanoutunut irti terrorismista, luovuttanut Lockerbien epäillyt, neuvotellut Abu Sayyafin panttivangeiksi ottamat länsimaalaiset vapaaksi Jololta, solminut diplomaattisuhteita Euroopassa ja niin edelleen.

Ennen vallankumousta ja terroria puhkuneen diktaattorin rapautuminen on etenemässä pisteeseen, jossa Gaddafi siirtyy "hyvisten" puolelle. Ehkä jo pian näemme Gaddafin etulinjassa "sodassa terroria vastaan", osana voittoisaa halukkaiden koalitiota.

Kirjoitti: Pekkis

Arvostele artikkeli

» Kirjoita artikkeli