Josif Stalin, neuvostokansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi uhreista tinkimättä. Stalin murhasi ja vangitsi omia kansalaisiaan massoittain, siirteli ja puhdisti kokonaisia kansoja, ja aiheutti tarkoituksellisesti Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Suuren isänmaallisen sodan jälkimainingeissa Isä aurinkoinen laski rautaesiripun läpi Euroopan ja aloitti kylmän sodan.
Kirjoitti: Pekkis
Köyhän, venäjää puhumattoman Dzugashvilin georgialaispariskunnan neljäs ja ainoa aikuiseksi asti elänyt lapsi Iosif syntyi vuonna 1887. Neuvostoliiton tuleva hirmuhallitsija oli erittäin hyvä koulussa, mutta hänen liiallinen itseluottamuksensa aiheutti ongelmia. Nuori Iosif ei kyennyt myöntämään olevansa väärässä, ja riiteli usein opettajien kanssa.
Iosif kehitti vihamielisen asenteensa lähes kaikkia, etenkin auktoriteetteja ja edes etäisesti potentiaalisia kilpailijoitaan kohtaan, jo varhaisessa vaiheessa. Hän piti suuresti georgialaisen nationalistikirjailija Aleksander Kazbegin kirjasta, jossa sankari nimeltä Koba kosti ystäviensä kuoleman ja taisteli sortajiaan vastaan. Iosif alkoi käyttää salanimeä Koba, ja päätti omistaa elämänsä suloiselle kostolle.
Vuosina 1902-1913 Koba pidätettiin kaikkiaan kahdeksan kertaa vallankumouksellisena. Hänet karkoitettiin Siperiaan seitsemän kertaa, ja hän pakeni kuuteen otteeseen kunnes lopulta vuodesta 1913 aina vuoden 1917 vallankumoukseen saakka tsaarin viranomaiset onnistuivat pitämään miehen aisoissa.
On väitetty, että Stalin olisi toiminut Leninin valtuutuksella Ohranan provokaattorina, ja että viimeinen pitkä vankeusjakso selittyisi petturuuden paljastumisella Romanovien kätyreille.
Vuonna 1910 Dzugashvili omaksui uuden salanimen Stalin, "Teräsmies". Ensinnäkin hän halusi peittää georgialaiset juurensa, koska Stalin vihasi heikkoja. Georgialaiset olivat hänen mielestään juuri sellaisia, koska olivat Romanovien Venäjän alistamia. Toisekseen Stalin halusi tulla salanimen osalta vertailukelpoiseksi mentorinsa, Vladimir "Lenin" Uljanovin, kanssa.
Vallankumouksen, sisällissodan ja Leninin kuoleman jälkeen Stalinin, Zinovjevin ja Kamenevin troikka otti vallan käsiinsä. Väliaikaisten liittolaisuuksien avulla Stalin kykeni suuntaamaan jakamattoman vihansa syvästi inhoamaansa Trotskiin, joka karkotettiin kannattajineen sekä puolueesta että maasta. Lopullisesti Stalinin kostonhimo tyydyttyi Trotskin osalta vasta, kun GPU:n agentti tökkäsi tätä vuosia myöhemmin Meksikossa jääpiikillä päähän vakavimmin mahdollisin seurauksin.
Vuonna 1929 Stalin sai vallan keskitettyä lopullisesti käsiinsä, ja laittoi saman tien tuulemaan. Isä aurinkoinen lopetti Leninin maaorjien lepyttämiseksi lanseeraamaan pikkuporvarillisen NEP-talouspolitiikan, ja laajensi siihen asti suhteellisen rauhallisesti sujuneen kollektivisoinnin massiiviseksi offensiiviksi. Kulakkeina murhattiin satoja tuhansia, ellei miljoonia viattomia, ja jäljelle jääneet talonpojat kärrättiin kolhooseihin.
Vainot olivat pelkkää alkusoittoa ylhäältä käsin organisoiduille nälänhädille, joissa miljoonat ja taas miljoonat saivat surmansa. Oman veronsa vaativat Stalinin suuruudenhullut rakennusprojektit, jotka toteutettiin vankityövoimalla ja jotka veivät hengen lukemattomilta viattomilta. Stalinin ohjelma käski pidätyttää tietyn prosentin kansasta ilmaiseksi orjatyövoimaksi, rikoksia tai ei.
Kansan ohella Stalin puhdisti puolueen, armeijan ja jopa perheensä ja ystävänsä niin, ettei "vanhasta kaartista" ollut neljäkymmenluvulle tultaessa jäljellä juuri ketään.
Puhdistukset iskivät Stalinia omaan nilkkaan, kun puoli Eurooppaa Neuvostoliiton ystävällisellä avustuksella syönyt liittolainen Saksa käynnisti Stalinin yllätykseksi hyökkäyksen valtavalla rintamalla Jäämereltä Mustalle merelle. Asiantuntevien strategien ja upseerien puute kostautui saksalaisten hämmästyttävänä menestyksenä vuosien 1941 ja 1942 kesällä.
Väitetään, että Stalin tavoitteli sodan synkimmissä vaiheissa neuvotteluyhteyttä Hitleriin, ja oli valmis luopumaan Ukrainasta ja läntisistä tukialueistaan saadakseen rauhan. Lisäksi tiedetään varmasti, että sodan ensimmäisinä katkerina päivinä Stalin meni lukkoon ja sulkeutui datsalleen miettimään synkkiä, itsetuhoisia ajatuksia. Hän jopa tarjoutui eroamaan, propagandatemppu tai ei.
Stalin toipui shokista, esiintyi ensi kertaa radiossa, julisti Suuren isänmaallisen sodan ja höllensi kontrolliaan. Pitkällisten kärsimysten ja käsittämättömien uhrausten jälkeen neuvostojoukot ajoivat maahantunkeutujan takaisin omille sydänmailleen, josta Generalissimuksen arvon itselleen myöntänyt Stalin otti - toisin kuin virheistä, jotka johtivat sodan alussa hirvittäviin tappioihin ja tarpeettomiin kärsimyksiin - kunnian itselleen.
Saksan antauduttua ehdoitta Stalin pääsi ulottamaan valtansa lukuisiin "vapauttamiinsa" Keski- ja Itä-euroopan maihin, ja sinetöi toimillaan Euroopan nelikymmenvuotisen jaon länsi- ja itäblokkiin. Samalla hän aiheutti miljoonien tulevan kuoleman kylmän sodan kuumissa alueellisissa pisteissä ympäri maailmaa seuraavien vuosikymmenten aikana.
Viimeisinä vuosinaan Stalin muuttui, jos edes mahdollista, aina vain kostonhimoisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi. Hän pakkosiirsi kokonaisia kansoja (kuten tsetseenit 1944), ja oli ilmeisesti juuri ennen kuolemaansa aloittamassa uutta suurta puhdistusoperaatiota.
Viikatemies teki neuvostokansoille palveluksen ottamalla kansojen isän luokseen ennen kuin tämä ehti toteuttaa viimeisen hirmutekonsa.
Kirjoitti: Pekkis